sunnuntai 13. kesäkuuta 2021
Pikonlinna swimrun ja viikon Ironman-uutiset
maanantai 31. toukokuuta 2021
Kisakauden kynnyksellä
Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo puoli vuotta. Talvi Vierumäen leirin jälkeen sujui tuttuun tapaan pyöräblokkipainotteisesti. Kuuden viikon pyöräblokkeja tuli talven mittaan yhteensä kolme: ensimmäinen marras-joulukuussa, toinen tammi-helmikuussa ja kolmas maalis-huhtikuussa. Nämä sisälsivät aina 2-3 tehopyöräiliyä/viikko. Jotkut treenit olivat niin pahoja, ettei vaan pystynyt pysymään tavoitetehoissa. Blokkien välissä oli aina pari viikkoa kevyempää treeniä tai hiihtolomailua Lapissa yms.
![]() |
| 24h-hiidossa oli rapsakka pakkasyö |
Pitkät pk-lenkit sai kivasti tehtyä suksilla aina huhtikuulle saakka, sillä lunta riitti tänä talvena. Hiihtoladuilla oli välillä paljonkin muita ulkoilijoita. Osallistuin muun muassa 24 h-hiihtotapahtumaan, jossa oma osuuteni oli kaksi tuntia iltahiihtoa. Kävin möys Keuruu-Multia laturetkellä maaliskuun alussa, mutta sille päivälle sattui sellainen tuuli ja tuisku, että latu oli varsinkin peltoaukeilla hukassa, joten luovutin ja käännyin kotia kohtia noin 5 km ennen Multian kääntöpaikkaa. Olin toisaalta juuri koko edeltävän viikon hiihdellyt Saariselällä, joten hiihto tuntui muutenkin sille viikolle jo riittävän. Viimeisen kerran hiihtelin 11. huhtikuuta.
Osallistuin kevättalvella myös muutamaan Staminan Winter virtual cup -osakilpailuun Tripuusti-joukkueessa. Yhtenä lajina siinäkin oli hiihto (Touruvuoren 5 km: aika 19:11) sekä uutena lajikokeiluna 1000 m sisäsoutu (aika 3:54). Varsinkin soutu aiheutti jonkinlaisia reaktioita keuhkoputkissa, koska yskitti aika paljon tuollaisen lyhyen maksimivedon jälkeen, mutta ei siellä Touruvuoren mäissäkään ihan helpolla päässyt.
Juoksua oli talvikaudella vain kerran viikossa, mutta uimaan pääsin kotihallissa ihan koko talven kaksi kertaa viikossa, mikä olikin aika poikkeuksellista koronan sulkiessa lähes kaikki hallit ympäri maan. Jos tuijottaa vain FTP-testiä, pyöräkunto tuntui junnaavan paikallaan samoissa missä se on ollut jo pari vuotta, kunnes kolmannen pyöräblokin jälkeen vihdoin sain nostettua testituloksen omaan uuteen ennätyslukemaan. Vaikkei harjoittelua tuon testin takia tehdäkään, onhan se palkitsevaa huomata, että tehotreeneistä on jotain tarttunut matkaan. Lisäksi siitä saa tietenkin uudet kovemmat tavoitetehot seuraaviin treeneihin ja ksioihin.
![]() | ||
| Aprillipäivänä oli vielä järvi jäässä, mutta maantie sula. |
Pyöräblokkien ja hiihtokauden päätyttyä on ollut aika siirtyä etsimään juoksuvauhtia ja totuttelemaan maantiellä pyöräilyyn. Juoksuharjoituksissa olen koko treenikauden pyrkinyt pikkuhiljaa nostamaan peruslenkkien perusvauhtia viime kesästä. Muutaman kerran olen nyt käynyt urheilukentällä tekemässä juoksuvetoja ja pyörälläkin pääsin vähän kokeilemaan puolimatkan kisatehojen etsimistä viime viikonloppuna. Vesi on vielä niin kylmää, että avoveteen en ole pitänyt kiirettä. Kohta sitäkin pitäisi käydä kokeilemassa.
sunnuntai 22. marraskuuta 2020
Vieläkö on leirielämää?
Minulle on jo muodostunut perinteeksi piristää synkkää syyskautta viikonloppuleirillä. Nyt niitä tuli kaksikin tälle syksylle, sillä kävin ensin lokakuussa Staminan uintitekniikkaleirillä Piispalassa ja nyt kuukautta myöhemmin vielä Triathlonliiton AG-tiimin leirillä Vierumäellä. Mikäpäs sen mukavampaa kuin ottaa välillä pieni irtiotto viikonlopun ajaksi ja keskittyä vain tekemään, mitä käsketään ja syömään siinä välissä. Molemmilla leireillä kyllä osallistujia oli selkeästi tavanomaista vähemmän.
![]() |
| Piispalan maisemia |
Uintileirillä keskityttiin siis täysin vapaauinnin tekniikkaan. Ensimmäistä kertaa osallistuin tällaiselle uintitekniikkaan keskittyvälle leirille. Viikonlopulle kertyi viisi uintikertaa, noin 90 min per uinti. Siinä ajassa ehdittiin käydä osa-alueittain läpi kaikki olennainen hyvästä uintiasennosta, käsivetoa tukevista potkuista ja käsivedon eri vaiheista. Oli oikein mielenkiintoista keskittyä yksi viikonloppu pelkästään tähän ja pari oivallusta sain oman uinnin parantamiseksi. Niiden työstäminen vaatinee vielä pitkän pitkän aikaa, jotta asioita saa parannettua, varsinkin kovempi vauhtiseen uintiin.
Vierumäellä ohjelmassa oli tutumpaan tapaan kaikkia triathlonlajeja. Perjantaina aloitettiin noin 90 min pyörä-juoksuyhdistelmällä. Treeni oli herättelevä eikä liian kova, jotta lauantaina jaksettaisiin hyvin leirin tehotreenit. Olin itse kaksi viikkoa aikaisemmin flunssassa ja se vielä tuntui. Perjantain treeni antoi kuitenkin toivoa siitä, että saattaisin selvitä ihan kunnialla tämän viikonlopun. Hallin kuiva ilma ei tosin tuntunut kovin hyvältä hengittää.
Lauantain aamulla lähdettiin tekemään tehokasta uintitreeniä. Aluksi vähän verryteltiin ja kertailtiin tekniikkaa, uitiin mm. vähän räpylöillä. Pääsarjaa ennen tehtiin vielä vähän herättäeleviä satasen vetoja: 6x100m joka toinen reipas ja joka toinen kevyt. Lähdin liian lujaa (koska kaikki muutkin uivat kovaa). Olisi pitänyt muistaa ihan rennosti mennä omaa reipasta eikä välittää, missä muut menevät. Ympärillä uivat olivat kuitenkin kaikki jo varsin edistyneitä triathlonisteja, joten koko viikonlopun meno oli sen mukaista. Pääsarjana uitiin 3x 6x50m kovaa lyhyillä palautuksilla. Tai jos olisi uinut kovaa, olisi saanut ihan kelpo palautuksenkin, mutta minulta ei kovaa uiminen nyt onnistunut. Ehkä joka sarjan kaksi ensimmäistä vetoa meni ihan rennon reippaasti, mutta sitten hapotti jo niin pahasti, että vauhti hyytyi ja hyytyi. On oikeinkin kivaa uida kovia vetoja silloin, kun kaikki on kunnossa, mutta jos ei ole oikein kunnossa, ei siitä mitään tule. Ei se mikään yllätys ollut, ettei tehoja vielä löytynyt, koska koko syksy on täysmatkan jälkeen ollut enimmäkseen pk-tehoisia treenejä ja sitten vielä flunssa tuli sotkemaan kuvioita.
Lounaan jälkeen mentiin taas urheiluhallille. Siellä oli pieni juoksuverryttely ja sen jälkeen erilaista mukavaa hyppelyä.
Illansuussa oli vuorossa leirin kovin juttu eli 2,5 h pyörä-juoksuyhdistelmä, jossa ei tehoja säästelty. Hallille oli ilmestynyt myös Mikko Peltsi Peltola, jota ei tarvinnut kahta kertaa käskeä liittymään meidän joukkoomme treenaamaan. Peltsi mainitsee Instagramissa, että päätyi vahingossa "lähes ammattilaisten" joukkoon treenaamaan. Onneksi olin itse turvallisesti takarivissä hikoilemassa. Pyörällä ajettiin tehopätkiä 7min+5min+3min+1min, 3 min palautuksilla, aina vähän kovemmilla tehoilla ja tämä toistettiin kaksi kertaa ennen kuin "pääsi" juoksemaan.
Eka setti meni vielä ihan ok, mutta toinen oli jo paha ja sen jälkeen juoksu oli vielä pahempi. Juoksin 3x400m vetoja VK:lla Meinasi oikeasti itku päästä juoksun jälkeen ja ajattelin, että olisi varmaan paras lähteä vain kotiin. Happi ei vaan kulkenut yhtään, joten juoksukaan ei kulkenut yhtään. No ei siinä auttanut kuin ryhdistäytyä, ottaa vähän energiageeliä ja jatkaa hommaa taas pyörän päällä. Vielä yksi setti vetoja 5+3+1) pienillä lisämausteilla ja sitten perään jälleen juoksuvetoja. Juoksin 4x 400m. Kolme vetoja olisi riittänyt, mutta otti vaan niin paljon päähän se, ettei yhtään mikään kulkenut, että juoksin vielä yhden lisää. Sitä paitsi kovemmat juoksijat olivat myös vielä juoksemassa omia pitempiä vetojaan. Pienet loppupyörittelyt enää ja tämäkin treeni oli ohi. Yöllä ei kovin hyvin nukuttanut.
Aamulla päästiin toisen kerran uimaan eikä siellä altaassa tällä kertaa tarvinnut onneksi enää jaksaa kuin kevyttä sarjaa käsivetoja, potkuja ja uintia vuoron perään. Lopuksi otettiin pieni viestikisa ja sukeltelua. Jaksoin sentään vielä sukeltaa 25 m ilman ongelmia. Vielä ennen leirin päättävää lounasta ehdittiin tehdä liikkuvuusharjoituksia yläkropalle.
Sunnuntaina happi tuntui jo kulkevan vähän paremmin, joten hyvä tästä loppuvuodesta vielä tulee. Nyt vain mennään reippailla tehoilla pyöräblokkia eteenpäin kotona seuraavat viikot ennen kuin jouluksi sitten taas vähän kevenee.
sunnuntai 6. syyskuuta 2020
Ironman Tallinn 2020

Perjantai 4.9.
Perjantaina aamulla ei olisi oikeastaan huvittanut ollenkaan nousta sängystä ja alkaa suunnitella päivän ohjelmaa eli kamojen roudaamista vaihtoalueille. Edellisen päivän matkustaminen painoi vielä. Aamupalan jälkeen laittelin pyörä- ja juoksukamat omiin pusseihinsa ja lähdin sitten lopulta pyöräilemään kohti Noblessneria, jossa olin turhan ajoissa. Siellä oltiin tarkkana, että jokainen nousi oikeaan aikaan bussiin. QR-koodi skannattiin ja tarkistettiin näin, että kukin oli oikeaan aikaan paikalla. Nyt ensin piti siis odotella jonossa bussivuoroa. Bussi kuskasi meidät T1:een Harku-järven rannalle. Siellä taas vähän jonotettiin teltalla ja kaikilta mitattiin jälleen ruumiinlämpö, jaettiin maskit ja otettiin käsidesit. Tämän operaation jälkeen pääsi taas QR-koodin skannaukseen, jonka näyttäessä vihreää, pääsi seuraavaan vaiheeseen.
Seuraavaksi tarkistettiin, että mukana olivat pyörä, kisanumero, sininen bike gear bag ja kypärä. Sitten pääsi vihdoin vaihtoalueelle. Oma paikka löytyi ja jätin sinne pyörän ja pussukan maahan odottamaan lauantaita.
Sitten oli aika kävellä taas bussipysäkille. Onnistuneen QR-koodin skannauksen jälkeen pääsin melko pian paluukuljetukseen. Nämäkin oli aikataulutettu, mutta ei näyttänyt olevan ihan niin tarkaa tässä vaiheessa, menikö juuri oikeaan bussiin. Kuljetus vei takaisin Noblessneriin, jonne jätin seuraavaksi juoksukamat T2:een. Huh, pakolliset hommat hoidettu ja takaisin hotellille. Koko touhuun kului neljä tuntia ja nälkäkin oli taas. Söin edellispäivänä saadun pastapurnukan hotellilla ja menin päiväunille. Illalla tapasin uuden pastatankkauksen merkeissä paikalla olevat muut Tribase-tiimiläiset. Illalla kävin vielä huvikseni kokeilemassa Bolt-sähköpotkulautaa. Sitten odottelin viestiä Ironman Estonialta, jotta saisin tietää aamun bussiaikataulut. Niitä ei vain kuulunut, joten menin nukkumaan. Vilkaisin vielä hetken sängyssä pyörittyäni puhelinta ja klo 21 jälkeen sähköpostiin olikin vihdoin kilahtanut varmistus siitä, että bussikuljetus olisi aamulla klo 6.10. Olin joka tapauksessa niillä main suunnitellut olevani paikalla.
lauantai 8. elokuuta 2020
Kisarapsaa: Kangasalatriathlon puolimatka
Kesän toinen kisastartti oli Kangasalan puolimatka (1900m-90km-21km). Keli oli tällä kertaa helteinen ja se teki kisapäivästä raskaan. Pullot vaan täyteen ja kohti Kangasalaa. Kisakeskus oli niin lähellä kotia, että lähdin sinne vasta kisapäivän aamulla ajelemaan. Kuumasta kelista huolimatta ajattelin lähteä tavoittelemaan puolimatkan ennätystä ja sellaista 5.30 alitusta.
Saavuin perille sen verran myöhään, vain reilu tunti ennen starttia, että melkein meinasi tulla kiire saada kaikki valmistautumiskuviot hoidettua. (En ehtinyt edes ottaa yhtään valokuvaa.) Kaksi tiimiläistä sattui olemaan vieressä pyörää ja muuta asettelemassa paikoilleen, joten vähän tunnelmiakin ehdittiin vaihtaa siinä samalla. Vielä piti käydä ilmoittautumassa ja hakemassa kisapaketti. Banaanikin unohtui autoon ja lähdin sitä hakemaan, mutta tulipa siinä samalla pieni juoksuverryttely tehtyä. Sitten oli kiskottava jo äkkiä märkkäriä päälle ja mentävä bajamajajonoon kuuntelemaan kisainfoa. Infon jälkeen kohti rantaa. Ehdin käydä vähän vedessä totemassa, että se on mukavan viileää, mutta auringonpaiste tulee aiheuttamaan suunnitusongelmia. Rannalle päin palatessa tuskin näkisi, mihin pitää uida.
Uinti lähti klo 10 rollin starttina aina neljä uimaria kerrallaan. Se sujuikin mukavasti eikä tullut alkuryysistä ollenkaan. Sain uida menomatkan järvelle päin aikalailla itsekseni omassa rauhassa ja omalla rytmillä. Uinti tuntui hyvältä. Kääntäpoijulta rantaa kohti kävi juuri niin kuin arvelin ja näkyvyys oli todella huono. Isot poijut oli sijoitettu menomatkalle ja paluumatkalla oli vasemmalla puolella pienempiä merkkipallukoita ja kanistereita, joita en käytännössä nähnyt ollenkaan. Osasyynä varmaan se, että otan happea oikealta puolelta ja merkit olivat vasemmalla. (Kyllä joo, talvella aina mietin uimahallissa uidessa, että pitäisi opetella kunnolla vasemmalta hapenotto ja välillä sitä oikein treenaankin, mutta ei se ole vieläkään tarpeeksi sujuvaa.) Onneksi kääntöpoijulta lähdettäessä olin osunut johonkin isompaan lössiin. Päätin siis vain seurata muita ja luottaa siihen, että porukka ui oikeaan suuntaan. Rantaan asti menin tällä taktiikalla. Ainoa mitä näin, oli rannan tuntumassa ollut iso poiju, jonka jälkeen piti kääntyä jo jyrkästi kohti rantaa. Jotain oranssia siellä näkyi välillä laiturin pielessä ja onnekseni totesin, että porukassa uitiin hyvään suuntaan. Uintiaika oli jotain 35-36 min välillä eli kaikki meni suunnitelmien mukaan tähän saakka. Mittari näyttää uintimatkaksi 1969 m.
Pyörä matkaan telineestä ja tien päälle nauttimaan kesäpäivästä.
Pyöräreitti (noin 88 km) kulki kahtena kierroksena aluksi vähän pienempää kylätietä ja sitten isompaa tietä Sahalahteen. Meno tuntui aluksi hyvältä. No, ehkä lähdin sitten vähän keulimaan. Jossain 20 km kohdalla jouduin toteamaan, että nyt alkaa jo reisissä tuntua sen verran, että pakko hieman hidastaa. Matka jatkui autojen seassa, välillä niitä oli paljonkin siellä puikkelehtimassa kisaajien seassa. Meitäkin oli aika paljon, noin 200 starttasi tälle matkalle. Tässä varmaan näkyi se, että tänä kesänä ei kovin montaa puolimatkan kisaa Suomessa ole ollut tarjolla. Kisasta muodostuikin varsin kovatasoinen.
Valitettavasti oma meno alkoi hyytyä koko ajan paehemmin. Paljon sitä porukkaa menikin minusta ohi. Näkyy sykekäyrästäkin, että loppu on ollut jo aika vaikeaa. Syke, tehot ja vauhti tippuivat kaikki koko ajan. Ehkä liian kova alku ja kuuma keli yhdessä olivat syynä tai sitten ei ollut muutenkaan parhaat pyöräjalat tällä kertaa. Geeliä otin säännöllisesti matkan varrella, joten ei se ainakaan energiasta olisi pitänyt olla kiinni. Selvisin kuitenkin selvästi alle kolmen tunnin (2.51) tästäkin osuudesta. Edelleen olin ihan aikataulussa tavoiteaikaa ajatellen.
Juoksuosuus oli sitten odotetusti aivan hirveä johtuen helteestä. Sekin oli kahtena kierroksena. Liikkelle lähdettiin heti ihanan viilentävän vesisuihkun kautta. En tiedä, miten kuuma iltapäivällä oli, mutta kotimatkalla auton mittari näytti edelleen 28 astetta. Oli ihan turha yrittää saada jalkoja liikkumaan sellaista vauhtia, kuin olisin toivonut. Alkumatkasta oli vielä ylämäkeä tarjolla. Väkisin alkumatkasta kävi mielessä, että en pysty. En vaan pysty tähän. Varmaan joudun keskeyttämään ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta kun 5 km kääntöpaikalta pääsi lähtemään takaisin päin kohti kisakeskusta, alkoi jo tuntua vähän paremmalta, sehän oli sitten laskuvoittoistakin. Puolimatkalla 7 km kohta juoksussa on usein jotenkin toivoa antava, koska siinä kohtaa jalat jo toimivat ja on jo kolmannes matkasta takana. Siinä kohtaa nytkin tuntui ihan hyvältä. Huoltopisteiltä sai vettä, urheilujuomaa, kokista, banaani ja geeliä. Ekalla kierroksella oli jossain tarjolla märkiä sieniäkin, mutta myöhemmin ei enää. Onneksi, siis todella onneksi, hyvin suuri osa juoksureitistä kulki varjoisaa jalkakäytävää. Aina kun joutui juoksemaan suorassa auringonpaahteessa, oli todella paljon vaikeampaa jaksaa edetä. Juoksukierroksen loppu oli kuuma. Suihkun kautta pääsi sitten taas toiselle kierrokselle. Toisen kierroksen aikana ylämäet olivat tottakai vielä pahempia kuin ensimmäisellä kierroksella. Piti vain päättäväisesti könytä ne ylös, jotta pääsi taas kääntöpaikalle ja alamäkeen. Koko ajan yritin vain juoda niin paljon kuin pystyin, vettä, urheilujuomaa ja kokista vuorotellen. Kaksi geeliä otin juoksun aikana myös. Lopulta se maali tuli vastaan ja juoksu meni kuin menikin kuitenkin alle kahteen tuntiin (noin 1.57) eli siihen voi olla tosi tyytyväinen. Loppuaika oli tavoitteen mukainen, 5.28.
Maalissa odotti pullollinen kombuchaa. Hieman erikoisen makuista ainetta, mutta kaikki neste maistui kyllä maalissa.
lauantai 4. heinäkuuta 2020
Aina ei aurinko paista - ei edes Voimarinteen Teräsmieskisassa
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Kesäleirillä
Tällä kertaa suunnattiin Hämeeseen ja asetuttiin Petäys Resortiin Hattulaan aiheuttamaan hämmennystä paikallisille. Heti perjantai-iltana iloinen joukkomme oli huomattu pyörälenkillä ja palautetta sateli pitkin viikoloppua mm. hotellin respaan. No mitä ihmettä me siellä sitten puuhasimme: emme sen kummempaa kuin uintia, pyörää ja juoksua, mutta ilmeisesti se iloinen (ja äänekäs?) ulkoilu isolla joukolla oli jotain ihan uutta Tyrvännön kylällä.


















