Yhteenveto vuodesta 2019

Talvi-/kevätkausi

Vuoden ensimmäinen treeni oli noin tunnin hiihto räntäsateessa. Kävin heti tammikuun alussa myös kerran vierailemassa triathlonseuran Stamina TC:n lauantain uintitreeneissä Jyväskylässä. Kuukauden treeneistä suurin osa oli muutenkin uintia ja hiihtoa. Tammikuussa treenitunteja kertyi kivasti 35 h.

Joskus on huono keli

Helmikuussa vastaavasti kertyi 32 tuntia, eniten hiihtoa, uintia ja sisäpyöräilyä. Muun muassa viikonlopun pitkät pk:t tein talvella pääosin hiihtäen. Juoksuakin oli koko talven mukavasti ohjelmassa treenikertoina mitattuna. Maaliskuussa juoksun ja sisäpyöräilyn määrä lisääntyi samalla kun hiihdon määrä vähentyi. Maaliskuun alussa kävin laturetkellä hiihtelemässä 42 km. Treenitunteja kertyi yhteensä 35 h. Muutaman kerran kävin kevään aikana myös shindotunnilla. Maaliskuun viimeisenä päivänä on kirjautunut kevätkauden ensimmäinen pyöräily ulkona.

Huhtikuulle ajoittui taas tuttuun tapaan hiihtoviikko Lapissa ja sen myötä hiihto nousi jälleen ykköseksi treenitunneissa, joita huhtikuussa tuli yhteensä 37 h. Huhtikuussa pääsin pari kertaa ajelemaan myös maantiepyörällä. Juoksu ei oikein tuntunut sujuvan keväällä.

Joskus on hiihtokelit kohdillaan. Kulmakuru.

 Kokonaisuudessaan kevät sujui hienosti ja suunnitelmien mukaan. Pyöräilyssä opettelin hyödyntämään wattipolkimia ja oikeilla tehoalueilla harjoittelua. Sain kevään kuluessa nostettua FTP-testin tulosta mukavasti kohti kisakautta.

Kisakausi: touko-elokuu

Toukokuussa harjoittelun teho nousi selkeästi alkukevääseen verrattuna. Treenitunteja kertyi silloinkin 37 h, lajeista eniten oli maantiepyöräilyä. Toukokuun alussa heti oli Tribase-tiimin viikonloppuleiri Kuortaneella. Menomatkalla satoi vähän lunta, mutta selvisin ehjänä perille kesärenkailla eikä viileä kevätsää leirielämää haitannut. Leiriä seuraavana viikonloppuna kävin sm-duathlonkisassa Tikkakoskella. Leiri ei ehkä ollut ihan optimaalinen valmistamaan kisaviikonloppuun, mutta kiva siellä silti oli aloitella kisakautta. Duathlonkisan jälkeen juoksu alkoi onneksi tuntua paremmalta. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuin vielä Haapamäellä Höyryajoihin eli maantiepyöräilykisaan (104 km). Edelleen kaikki näytti oikein hyvältä varsinaisen triathlonkisakauden lähestyessä kovaa vauhtia.

Kuortane toukokuun alussa

Kesäkuussa jatkui pyöräilypainotteinen harjoittelu, tunteja yhteensä 36 h. Avovesiuinti tuli myös mukaan harjoitteluun ja loppukuusta uimahalli olikin jo kiinni. Kesäkuun alkupuolella osallistuin myös ensimmäiseen triathlonkisaan Alajärven Paaljärvellä. Matkana siellä oli noin perusmatka hieman lyhyellä uintiosuudella ja pitkällä juoksuosuudella. Polar Flown mukaan tämä oli koko vuoden kovin suoritus keskisykkeellä mitattuna (keskisyke 169/min; kisan loppuaika 2:42 h). Lisäksi osallistuin kirkkovenesoututapahtumaan, jossa matka oli kyllä lyhyt, vain 5 km, eli kovaa piti jaksaa alusta loppuun.

Paalijärven kisakeskus

Heinäkuun alussa harjoittelu sujui edelleen mainiosti ja ehdin käydä 6.7. Voimarinteen perusmatkalla, josta olen kirjannut kommentit näin:  "Hieno sää, kylmä vesi, uinti tuntui pitkältä ja pyöräily ei lähtenyt sellaiseen lentoon kuin piti. Juoksu meni hyvin ja jaksoin sen ehkä paremmin kuin koskaan. Kiva tapahtuma! " Viikkoa myöhemmin kävin juoksemassa rennon reippaasti varttimaratonin, joka sujui todella hyvin. Sitten piti enää kevennellä ja valmistautua kesän pääkisaan, joka oli Joroisten puolimatka. Kisaa edeltävänä keskiviikkona minulle nousikin kuume ja jouduin perjantaina hakemaan antibioottikuurin. Kisa peruuntui, mutta kävin paikanpäällä kannustamassa tuttuja. Loppukuukausi oli lepoa sairastelun jatkuessa ja treenitunnit jäivät yhteensä 19 tuntiin.

Elokuussa oli tarkoitus mennä vielä Challenge Turkuun puolimatkalle myös, mutta sekin jäi välistä. Välillä kokeilin kevyttä pyöräilyä, mutta jouduin toteamaan, että ihan kunnon sairastelukierre iski päälle eikä auttanut muu kuin levätä. Harmitti ihan todella paljon, että kevään ja alkukesän hyvä kunto jäi mittaamatta kisoissa. Elokuussa sain kasaan noin 16 h kevyttä harjoittelua. Päästyäni taas hieman jaloilleni kävin kaksi kertaa salilla pt Miian kanssa ja sain häneltä vinkkejä sekä rutkasti varmuutta omaan saliharjoitteluun. Ilmoittauduin Ironman Kalmariin 2020.

Syksy/talvikausi

Syyskuussa jouduin aloittamaan sitten uuden nousun kevyehkön perusharjoittelun kautta. Jouduin mm. seuran uintitreeneissä keventämään treeniä ja uimaan välillä omia juttuja toisten tehdessä kovia vetoja. Treenitunteja kertyi jo 33 h, enimmäkseen uintia, pyöräilyä ja voimaharjoittelua, jota oli poikkeuksellisesi nyt kaksi kertaa viikossa. Syyskuun loppupuolella kovakin uinti alkoi vihdoin tuntua hyvältä.


Lokakuun alussa olin jo päässyt hyvään vauhtiin treeneissä ja jaksaminen oli taas normaalilla tasolla. Kävin Puuppolassa kokeilemassa maastoratsastusta islanninhevosella, koska siihen tarjotui järjestetty tilaisuus. Syyslomaviikolla oli hieman treenitaukoa mm. perheen lomamatkan takia. Silloin meinasi taas pieni flunssakin häiritä, mutta onneksi se meni nopeasti ohi.  Pyöräblokkia sisäpyöräilynä aloittelin sitten lokakuun loppupuolella. Treenituneja tuli yhteensä 27,5 h (ratsastusta ei lasketa).

Marraskuussa oli vähän synkkää ja vaikeaa. Lokakuun alun hyvä meno oli kadonnut syyslomaviikon lepäilyn jälkeen eikä sisäpyöräily monta kertaa viikossa kovin innostanut. Tein kuitenkin treenit ohjelman mukaan ja yritin sitkeästi pitää tehot oikealla tasolla. Ajelin vielä vähän ulkonakin maastopyörällä kevyitä lenkkejä. Kuun viimeisinä päivinä oli onneksi Vierumäellä jälleen leiriviikonloppu AG-tiimin kanssa ja sieltä sai taas vähän lisää intoa omiin treeneihin. Kaikesta nihkeydestä huolimatta treenitunteja kertyi marraskuussa noin 40 h, josta kolmasosa sitä sisäpyöräilyä. Ilmoittauduin myös Lahden puolimatkan kisaan.

Joulukuussa harjoittelu sujui taas jo pirteämmin. Treenitunteja kertyi jälleen kivasti, noin 37 h, josta eniten uintia ja sisäpyöräilyä. Pyöräblokki päättyi ja FTP-testi kertoi, että olin päässyt pyöräilyssä suunnilleen samalle tasolle, jossa olin toukokuussa eli hyvin se kunto on kehittymässä kesää kohti.

24 h-uinti alkamassa

Uimaseuralla oli taas joulun alla 24 h-uinti, jossa ideana on, että seuran kaikki halukkaat uimarit pääsevät muutaman hengen joukkueina uimaan viestiuintia yhteen putkeen 24 h ajan. Jokainen joukkue ui tunnin tai kaksi kerrallaan. Joku kirjaa koko ajan uintimatkaa ylös ja lopuksi lasketaan yhteistulos. Tänä vuonna uitiin yhteensä reilut 112 kilometriä. Kävin itse uimassa kahteen kertaan kahden tunnin pätkän muiden aikuisuimareiden kanssa.

 Jouluviikolla oli vähän kevyempää harjoittelua ja pääsi taas hiihtämäänkin. Hiihtokeli loppuvuodesta oli valitettavan vaihtelevaa, kun välillä satoi lunta ja ladut saatiin kuntoon, mutta sitten tuli taas vesikeli ja pakkanen vuorotellen. Laduista ei enää ole paljonkaan jäljellä. Vuoden lopun viimeisenä tempauksena päätimme treenikavereiden kanssa käydä vähän sulattelemassa jouluruokia (=suklaata) uima-altaassa. Tavoitteeksi otettiin uida ainakin 5000 m ja lopulta jaksoimme ja ehdimme ennen hallin sulkeutumista vielä 2000 m enemmäkin. Ensi kerralla pitää aloittaa aikaisemmin, että ehditään uida 10 km täyteen! Vuoden viimeinen treeni oli 40 minuutin pk-juoksu.

Leirielämää Vierumäellä

Suomen triathlonliitto pyrkii kehittämään suomalaista ikäsarjalaisten (Masters-urheilun harrastajien) maajoukkuetoimintaa ja yhtenä osana sitä järjestettiin 29.11.-1.12.2019 leiriviikonloppu Vierumäellä. Pääsyvaatimuksena leirille ei ollut muuta kuin jäsenyys jossakin liiton alaisessa seurassa. Kun ajankohtakin tuntui sopivalta ja leiriä ohjaamassa vielä oli oma tuttu valmentajakaksikko, päätin lähteä mukaan. Eihän sekään hassummalta kuulostanut, että pääsee katsomaan ja kokeilemaan Age Group Team Finland -maajoukkueen touhua kokonaisen viikonlopun ajan.  

(https://www.triathlon.fi/maajoukkueet/age-group-team-finland/) 

Matka alkoi perjantaina iltapäivällä sankassa lumisateessa ja välillä ajeltiin jonossa 60 km/h vauhtia kohti määränpäätä. Loppumatkasta lumisade muuttui vesisateeksi ja marraskuinen maisema pimeni, sumu leijaili tien pinnalla. Olen käynyt Vierumäen urheiluopistolla kerran kesällä 2014 triathlonkisassa. Se ei nyt paljon auttanut, kun pimeässä sadesäässä piti yrittää suunnistaa autolla etsimään omaa kämppää sekä urheiluhallia. Arvelin varanneeni riittävästi aikaa matkantekoon, jotta ehtisin ennen leirin ensimmäistä treeniä käydä heittämässä laukun huoneeseen ja vaihtamassa samalla päälle treenivaatteet. Toisin kävi. Pyörittyäni jonkin aikaa oletettavasti oikealla suunnalla en onnistunut löytämään omaa kämppääni ennen kuin kello oli jo niin paljon, että oli pakko lähteä etsimään sen sijaan urheiluhallia. 

Halli oli kyllä ihan isokokoinen ja erottui hyvin muista rakennuksista, mutta eri asia olikin, miten autolla pääsisi mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä, jotta pyörän ja trainerin raahaaminen sisälle onnistuisi sujuvasti. Vihdoin löysin oikean ajoreitin ja parkkipaikan ja kävin vielä sisällä varmistamassa, että olen nyt ihan varmasti oikeassa paikassa. Urheiluhallista löytyi helposti nurkkaus, jossa näytti olevan porukkaa pyörien päällä- sinne siis. Ensin piti kuitenkin vielä onnistua ulkona pimeässä kaivelemaan melko isosta laukusta treenivaatteet. Lastasin ne pussukkaan ja nappasin pyörän ja trainerin mukaan. Vihdoin onnistuin pääsemään mukaan treeniin ja lopulta vain noin 10 minuuttia myöhässä. 

Illan treeni oli siis noin 90 min. pyörä-juoksu-yhdistelmä sisähallissa. Molemmissa lajeissa tehtiin lyhyitä vetoja/kiihdyttelyjä ja muuten ajeltiin ja juostiin rennosti. Sisäpyöräily+hallijuoksu on oikein kätevä treenimuoto leirillä, koska kukaan ei pääse kovin kauas karkaamaan ja kaikki voivat helposti toteuttaa treenin omalla tasollaan. Kaiken alkusähläyksen jälkeen illan treeni tuli lopulta tehtyä ja muuta ohjelmaa ei päivällisen lisäksi perjantaille ollutkaan. Pääsin myös vihdoin viimeinen majoittumaan ja se oma huonekin löytyi tällä toisella yrittämällä ihan helposti. Respan henkilö oli vain merkinnyt karttaani ihan väärän rakennuksen, joten ei ihme, että oikeaa ovea ei meinannut löytyä. Päivällisen jälkeen nautimme ansaituista irtokarkeista omassa huoneessa kahden seurakaverin kanssa, koska meillä kaikilla oli tietenkin perjantaipussit hankittuna. Samalla oli mukava jutella triathlonharrastuksesta ja kerrankin joku jaksoi kuunnella vaikka kuinka kauan, eikä ihmetellyt homman hulluutta ja rankkuutta ja ties mitä. Uni ei tullut ihan helposti, mutta muuten nukutti hyvin.

Lauantaina ohjelmassa oli aluksi kevyttä jumppaa ja liikkuvuusharjoittelua ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen aamupäivää jatkettiin uinnilla (90 min) ja pääsarjana uitiin 3x8x50m kovaa. Uinti sujui ihan tavanomaisesti. Ei ollut itselläni ehkä ihan huippupäivä, mutta ei huonokaan. Lounaan jälkeen oli aikaa hengähtää. Iltapäivällä oli myös yhteinen lyhyt rentoutushetki, jonka jälkeen pidin vähän palaveria valmentajan kanssa tulevista treenikuvioista. Päivän pitkä ja kova treeni oli klo 16 alkaen ja se oli jälleen pyörä-juoksu-yhdistelmää. Nyt vedettiin sitten vähän pidempiä kovia pätkiä kumpaakin lajia. Pyöräjalat olivat minulla yllättävän huonot heti alkuunsa enkä saanut oikein pidettyä tavoitetehoja. Hiki virtasi kiitettävästi pyörän päällä. Juoksu lähti loppua kohti sujumaan jo mukavasti ja kahden tunnin treenin jälkeen tämä päivä oli siinä. 

Sunnuntaina oli vielä aikaa treenata koko aamupäivä. Ensin oltiin altaassa taas reilu tunti ja uitiin mm. 8x100 m käsivetoja kovaa lättäreillä ja lopuksi vähän sukelleltiin altaan päästä päähän. Puolen tunnin tauon jälkeen jatkettiin hommia rennoilla juoksuharjoitteilla urheiluhallilla. Lounaan jälkeen oli aika lähteä ajamaan kotiin kroppa väsyneenä, mutta mieli virkistyneenä. 






Koska lapsille piti keksiä jotain tuliaisia, poikkesin kotimatkalla Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Saattoi sieltä itsellekin tarttua mukaan pientä matkaevästä.

Kymmenen kuukautta Kalmariin

Päädyin varaamaan paikan Kalmarin Ironman-kisaan ensi elokuulle. Muita vahvoja vaihtoehtoja, joita pyörittelin mielessä, olivat Köpeenhamina, Almere, Tallinna tai Tahko.Tahkosta nyt ei sitten olekaan kuulunut mitään ja Tallinna on toisaalta jo nähty. Muita kiinnostavia kisoja olisivat ainakin
- Barcelona (kuitenkin vähän myöhään Suomen kesän jälkeen)
- Hampuri (mutta 21.6. hieman aikaisin kesällä)
- Roth (salamannopeasti loppuunmyyty, mutta ehkä vielä joskus)
- Klagenfurt (ehkä liikaa nousumetrejä?)

Kalmarin lippuja alettiin myydä heti niin vauhdilla, että se oikeastaan ratkaisi asian. Olin kuullut kisasta paljon hyvää ja todisteena siitä, liput alkoivat tosiaan mennä kaupan niin kovaa vauhtia, että päätin tehdä oman ratkaisuni ja olla mukana. Plussaa on myös se, että kisapaikalle pääsee kohtuullisen helposti autolla, jolloin pyörän saa kokonaisena auton sisällä perille. Lisäksi paikalla on varmasti paljon muita suomalaisia.


Harjoittelu on ollut oikeasti kivaa taas viimeiset pari kolme viikkoa, koska nyt jaksaa taas. Treeniohjelma on kehittynyt juuri oikealla tavalla niin, että on ollut sopivasti haastetta. Olen pääasiassa pyöräillyt viime viikot ulkona maastopyörällä. Tällä viikolla tuli eteen syksyn ensimmäinen sisäpyöräily, joka vähän jännitti etukäteen, koska se piti tehdä pitkästä aikaa maksimitehoilla. Treenin toteutus oli ihan ok, mutta aikaansaamani maksimivetojen tehot olivat selvästi huonommat kuin kesäkuussa. No sen toki arvasinkin. Wattipolkimet eivät valehtele. Ne ovat aika armottomat, mutta talven mittaan varmasti myös palkitsevat.

Uinti on ollut ihan syksyn parasta antia. Olen jaksanut pari viikkoa tehdä kovatkin treenit loppuun asti. Uimaseuran ohjatuissa treeneissä on syksyllä yleensä tapana keskittyä viikko kerrallaan eri uintilajien tekniikoihin. Niin on nytkin ollut. Näissä ohjatuissa treeneissä on sekin jännää, ettei koskaan tiedä, mitä kokonaisuus pitää sisällään. Seuraava setti kerrotaan vasta kun edellinen on uitu. Mutta se tunne, kun koko kova treeni on tehty, on vaan niin hieno! Vastapainoksi minulla on myös ollut tilaisuus uida rauhassa omaa uintiani kahtena lauantaina, kun treenikaverit ovat olleet uintikisoissa. Kerran oli jopa koko allas vain minun käytössäni koko treenin ajan.

Juoksu, no aika hidasta on ollut. Ei ole tehnyt mieli mihinkään juoksutapahtumiin, koska sen verran on vielä vauhti hukassa. Kiva kuitenkin on ollut päästä tekemään vähän jo vetoja. Tällä viikolla satoi jo ensilumi meillekin, muuta äkkiä se katosi. Toivottavasti vielä ei ihan talvi tule, jotta ehtii vielä juosta jonkin aikaa pitävällä alustalla.

Voimaharjoittelua on nyt ollut kaksi kertaa viikossa ja olen oppinut hyödyntämään aamuja salilla käyntiin. Silloin siellä on rauhallista. Saattaapa olla, että aamusali tulee ihan tavaksi, vaikka muuten olen aika huono tekemään mitään treeniä heti aamulla. Polar Vantage kävi jo huollossa. Sen kanssa pelaaminen alkoi todella ärsyttää, kun takaisin/pysäytys-painike ei toiminut, joten laitoin sen takuuhuoltoon menemään. Huolto pelasikin hyvin ja nyt kello taas pelittää, kuten pitää.

Projekti IM Kalmar 2020: Salitreenit kuntoon

Kuntosalitreeni ei ole oikein koskaan ollut mun juttu. Olen käynyt vuosien varrella erilaisilla ohjatuilla tunneilla, joissa tutuksi on tullut kuntopiiri/circuit-harjoittelu,pace, kahvakuulailu, hiit jne. Olen joskus kokeillut sen tyyppistä ohjattua kuntosaliharjoittelua, jossa treeni on tehty kiertoharjoitteluna laitteelta toiselle. Triathlontreeniohelmaan kuuluu myös voimaharjoittelua, jota olen toteuttanut vaihtelevasti eri muodoissa: kotona käsipainojen, kahvakuulan ja kuminauhan avulla tai salilla kuntosalilaitteilla, kahvakuulilla ym. Kuitenkin aina tangot ja levypainot ovat saaneet olla lähes koskematta, koska ne vain ovat todella vieraita.

Tässä sairastelun jälkeen on pitänyt palailla varovasti treenien pariin, joten ajattelin, että saman tien olisi ihan mainio paikka myös keskittyä oikeasti opettelemaan kuntosalilla käymistä ja vieläpä tehdä siellä asioita oikein. Otin yhteyttä pt Miiaan, joka lupasi mielellään auttaa minua tutustumaan oikeanlaiseen salitreeniin ja katsoa lähtötasoani sekä ohjata oikeaan suuntaan nimenomaan triathlonin näkökulmasta.

Sovimme kaksi tunnin salikäyntiä. Ensimmäisellä kerralla aktivoitiin ensin vähän pakaroita ja selkää. Sitten alettiin tositoimiin: takakyykky levytangon ja -painojen avulla. Näitä olen siis todella vierastanut tähän saakka. Jalkaprässi ja kahvakuulan kanssa kyykkääminen ym. ovat ihan ok, mutta että olisin kokeillut yksinäni tankoa ja levypainoa, ei ei. No nyt lähdettiin kesyttämään sitä tankoa. Oli vähän yllätys, miten paljon tangon kanssa kyykkääminen tuntui hartioissa ja yläselässä. Reidet kyllä jaksoivat tehdä töitä, mutta tangon piteleminen alkoi äkkiseltään tuntua nopeasti.

Seuraavaksi harjoiteltiin mave. Yksinkertainen liike periaatteessa, mutta ei se toteutus kunnon painojen kanssa sitä ihan heti ollut. Pitää vielä harjoitella, jotta liike lähtee oikein ja paketti pysyy kasassa. Lopuksi haettiin ylätaljalla oikeanlaista liikettä selkälihaksille. Sekään ei ollut ihan yksinkertaista ja vaatii myös lisää treeniä.

Toisella salikäynnillä jatkettiin harjoituksia lämmittelyn jälkeen smithillä. Siinä tein ensin taas takakyykkyä ja sitten yhden jalan bulgarialaista kyykkyä penkin avulla. Vähän oli aluksi kireyttä lonkankoukistajissa, mutta parin kierroksen jälkeen alkoi sujua paremmin. Pakarat olisivat mielellään ruvenneet laiskottelemaan, kun painoa lisättiin. Piti siis olla tarkkana, että liike jatkuu tarpeeksi alas. Viimeinen sarja tuntui jo kivalta. Seuraavaksi kokeiltiin selkälihaksille vähän erilaista versiota kuin viimeksi eli nyt tein selkäliikkeen taljassa alasoutuna pikkukahvoilla. Harjoitteluun lisättiin vielä rintalihastreeniä rintaprässillä ja vipunosto käsipainoilla. Lopuksi tein keskivartalolle kaksi liikettä:  käänteistä halonhakkuuta alataljalla eli reipas tempaisu alhaalta yläviistoon vastakkaiselle puolelle sekä vatsarutistusta taljan avulla (vähän jännä liike, joka vaatii vielä harjoittelua).

Luulenpa, että ensi viikolla on aika paljon helpompi mennä sinne ihan oikealle kuntosalille ja alkaa toteuttaa voimatreeniä. Sopivat painotkin ovat nyt selvillä.  Niin ja laitoin tosiaan ilmoittautumisen sisään IM Kalmariin 2020, joten sitä kohti mennään.       

Loppukesän tunnelmia

Tämä kesä ei mennyt ihan putkeen. Kisaohjelmassani oli suunniteltuna kaksi perusmatkaa ja kaksi puolimatkaa ja tavoitteena oli saada selkeä puolimatkan ennätys aikaan. Lopulta toteutuikin vain kaksi perusmatkaa alkukesästä. Ehdin tosin osallistua kokeilumielessä myös SM-duathlonille sekä Höyryajot-pyöräilytapahtumaan tuokokuussa.

Antibioottikuurin sain heinäkuun puolivälin jälkeen ja sen ajan oli suositeltavaa olla tässä tapauksessa kokonaan treenaamatta. Aika kului yllättävän nopeasti ja helposti. Aluksi olo oli sen verran sairas nielutulehduksen ja lämpöilyn takia, ettei tehnyt mielikään tehdä mitään muuta kuin levätä ja oleskella. Sitten sattui vielä tulemaan ihanan lämmin, jopa hellesää, kokonaiseksi viikoksi. Rennosta olemisesta pystyi nauttimaan mainiosti mm. uimarannalla. Oikeastaan onnistuin hyvin rentoutumaan ja ottamaan myös henkisesti pienen tauon harjoittelusta. Ajatukset alkoivat kääntyä jo seuraavan kesän kisasuunnitelmiin. Aloin toisaalta myös harkita kisakauden jatkamista vielä Vierumäen perusmatkalla, joka olisi 24.8.

Lääkekuurin aikana ilmeni jo uusia oireita ja ääni oli vähän poissa. Yritin silti vielä valmistautua Challenge Turun puolimatkalle, mutta lopulta oli pakko myöntää, että nyt iski kunnon sairastelukierre. Oli haudattava saman tien myös haaveet Vierumäen kisasta, koska treeneihin tuli toinen yli viikon tauko. Joku sitkeä virustauti - tai varmaan kaksikin peräkkäin - pakottivat lepäämään ja parantelemaan oloa ihan rauhassa. Ääni palasi, mutta kurkkukipua, yskää, nuhaa yms. tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

Nyt olen taas päässyt viikon ajan kevyesti aloittelemaan liikkumista. Kuukausi siinä vierähti enemmän tai vähemmän sairaana. Kisakausi Suomessa on niin lyhyt, että näin pitkä sairastelu heinä-elokuussa väistämättä tarkoittaa, että kisakauteni päättyi 6.7. Voimarinteen perusmatkan kisaan. Sitä kisaa piti sulatella jonkin aikaa ennen kuin lopulta olin kuitenkin ihan tyytyväinen suoritukseeni. En ole lähdössä ulkomaille jatkamaan kisakautta, vaan suuntaan katseen ensi kauteen. Syksyllä on tietenkin tarjolla vielä useampia juoksutapahtumia, joista voi poimia pari, jos siltä tuntuu.

Odottelen nyt uutta treeniohjelmaa syyskuulle ja jo sitä ennen pääsen aloittamaan ohjatut uintitreenit hallissa. Odotan jo innolla sitä päivää, kun pääsen taas tekemään kunnon tehotreeniä. Niistä voi parhaimmillaan nauttia yhtä paljon kuin onnistuneesta kisasta. Muistan vieläkin tämän kesän juhannusviikolta tehopyöräilyn, jota tein ulkona kotipihassa. Oli lämmin ilma ja mäkäräiset parveilivat ympärillä, mihin tahansa pysähtyi. Ohjelmassa oli 2-3 x 4x3min maksimivetoja trainerilla. Ohjelmoin treenin etukäteen Polariini siten, että kolme settiä menee vaikka väkisin. Kahden setin jälkeen tuntui jo pahalta, mutta kun kello piippasi ja käski aloittaa uutta vetoa, kyllä se sieltä tuli ja sain taisteltua kaikki vedot loppuun asti. Ihan huippua! Tuossa kohtaa kesää meno alkoi olla parhaimmillaan. Mutta oliko koko yhtälössä sitten jotakin liikaa?

Oliko sairastuminen keskellä kesälomaa vain sattumaa? Tosiasia on, että toukokuu oli kova, koska oli paljon hyvää treeniä, ftp-testi, oli viikonloppuleiriä ja sen perään duathlonkisaa ja Höyryajoa. Näitä edelsi myös useampi kova treeniviikko, koska mm. ihan itsenäisesti hiihtelin melko monta tuntia Lapin keväthangilla huhtikuun loppupuolella. Kun yhdistetään tähän muutokset työtehtävissä huhtikuun alusta alkaen - lisää vastuuta ja lisää töitä, paljon uutta opeteltavaa - oliko kokonaiskuormitus liian iso tällä kertaa? Toukokuun lopussa väsytti kyllä. Kesäkuussa sen sijaan ei ollut mitään ongelmia, olo oli hyvä ja treenejä kiva tehdä. Oli vain yksi perusmatkan kisa ja lisäksi hyvää treenijaksoa. Mutta silti. Kesäloma tuli ja oli tilaisuus hengähtää ja silloin tuli myös sairastuminen, joka vielä kesti ja kesti. Sattumaa tai ei, ensi kevään kuviot voisi suunnitella vähän paremmin varman päälle.

Tälle kesälle nyt ei onneksi sattunut olemaan mitään suuren suurta tapahtumaa tai erityislaatuista kisaa. Olen ehtinyt aiempina vuosina jo käydä kuusi kertaa puolimatkalla ja kokeilla kaikkia matkoja sprintistä täysmatkaan. Ilman tämän kesän puolimatkan kisasuorituksiakin uskon vahvasti, että se ennätys sieltä olisi tullut, jos vain olisin pysynyt terveenä. Ensi kauden suunnitelmat ovat nyt hyvää vauhtia hahmottumassa ja niihin sisältyy ainakin täysmatka ja selkeästi kovemmalla loppuajalla kuin viimeksi 2018.

Kun kisa jää välistä

Heinäkuu on jo yli puolivälissä ja kesä sekä kisakausi tuntuu etenevän todella nopeasti. Minulla piti olla tässä välissä ensimmäinen puolimatkan kisa Joroisissa, mutta tosin kävi. Sairastumisen takia se jäikin nyt välistä.

Kaikki näytti hyvältä vielä viikkoa ennen Joroista. Kävin juoksemassa yhden varttimaratonin juoksun Keuruun Yömaratonilla. En juossut sitä ihan maksimitehoilla, vaan rennon reippaasti ja se tuntui todella hyvältä ja helpolta. Tästä juoksusta jäi siis todella hyvä maku ja odotin innolla Joroisten kisaa. Tuntui siltä, että kunto on hyvä juuri oikealla hetkellä. Kisaviikon alussakin kaikki oli vielä hyvin, mutta keskiviikkona alkoi yhtäkkiä nousta kuume. Kun olo ei helpottanut vielä perjantainakaan, oli ihan selvää, että kisa on jätettävä väliin ja mentävä sen sijaan terveyskeskukseen. Sieltä sain onneksi lääkkeet taudin taltuttamiseen, mutta harmilliseen väliin tämä sairastuminen osui. Joskus käy näin.

Finntriathlon Joroinen jäi minulla väliin sairastumisen takia myös vuonna 2014. Silloin harmitti todella paljon, koska kyseessä oli ensimmäinen puolimatkan kisani. Olin silloin kuitenkin ostanut peruutusturvan ja sain siirrettyä osallistumisoikeuden Tahkon kisaan. Se osoittautuikin niin kivaksi kisapaikaksi myös perheen kannustusjoukoille, että lähdin sinne vielä uudestaan seuraavana vuonna.

Tällä kertaa koko perheen osalta viikonloppu oli suunniteltu minun Joroisten kisani ympärille. Meillä oli majoitus varattuna Varkaudessa ja sitä ei voinut enää maksutta perua perjantaina. Lisäksi mies oli löytänyt ostettavaa omiin harrastuksiinsa liittyen sopivasti Varkaudesta, joten päätimme lähteä joka tapauksessa ajelemaan sinne perjantaina. Päivällä vielä toivoin, että illalla ehkä saattaisin jaksaa käydä Joroisissa valmennustiimin tapaamisessa, mutta Varkauteen päästyämme olo oli sen verran huono, että oli pakko vain jäädä lepäämään.

Lauantaina kuume oli poissa ja yhden särkylääkkeen jälkeen päänsärkykin hallinnassa. Niinpä kävimme tutustumassa Varkauden museotarjontaan ja vierailimme ensin Taipaleen kanavalla kanavamuseossa. Iltapäivällä menimme vielä mekaanisen musiikin museoon. Siellä ei ollut yhtään kivaa. Museossa ei ollut mitään vikaa, mutta oma oloni meni aika huonoksi ja jouduin istumaan aina kun vain löysin tuolin. Museossa oli siis opastettu kierros enkä kehdannut kuitenkaan poistua kesken. Kaukana kisakunnosta siis tämä olotila, kun ei jaksanut edes seistä tuntia putkeen pyörtymättä. Myöhäinen lounas Varkauden Rossossa auttoi kuitenkin asiaa.

Syömisen jälkeen haettiin peräkärryn täytteeksi jokin käytetty perämoottori, Mercury-merkkinen (jos tämä on tärkeä tieto) ja matka jatkui. Oloni tosiaan koheni syömisen jälkeen niin paljon, että halusin poiketa matkan varrella vielä katsomassa, kun "kaikki muut" siellä juoksevat ihanassa auringonpaisteessa ja nauttivat kisasta. Olimme joka tapauksessa ajamassa Joroisten ohi kohti Etelä-Savoa.

Oli tosi kiva päästä edes reitin varrelle kannustamaan ja sillä tavalla vähän osallistumaan tapahtumaan. Se, että yksi tämän kisakauden tärkeä kisa jäi välistä harmittaa tietenkin. Eniten sairastumisessa harmittaa kuitenkin itse sairaus ja se, ettei ole normaali hyvä olo. Eniten sitä toivoo, että saisi vain olla taas terve ja liikkua ja jaksaisi tehdä ihan mitä tahansa tavallisia asioita. Loppujen lopuksi kisat ovat vain pieni osa tätä harrastusta. Tärkeä osa, mutta kuitenkin vain se kirsikka kakussa. Parasta on treeni 😍 Se on vähän harmillista, ettei ole nyt kisan jälkeen sitä omaa tulosta puitavaksi, kun some on täynnä muiden hienoja kokemuksia - toki myös epäonnistumisia - ja sitä Joroisten kisatunnelmaa. Ja voi vain arvailla, mikä olisi ollut oma päivän kunto. Kyllä - on tässä tullut analysoitua tarkkaan muiden menoa, varsinkin esimerkiksi niiden, jotka olivat juuri kaksi viikkoa sitten samassa Voimarinteen kisassa mukana. 

Ensi viikko menee vielä levätessä ja sitten onkin enää kaksi viikkoa Turun puolimatkan kisaan. Katsotaan, mitä saadaan aikaan siihen mennessä. Turussa on myös hieno yleisö ja kannustus sekä nopea reitti. Ennätystä hakemaan sinne pitää siis ilman muuta lähteä.

Mikähän siinä sitten on, että Joroisten kisan aikaan pitää sairastaa? Tärkeät kisat minun on kai paras sijoittaa muuhun kuin kesäloma-aikaan eli (lyhyemmät) kesäkuulle ja (pidemmät) elokuulle. Silloin startit ovat aina onnistuneet.

Voimarinteen teräsmieskisat

Edellisestä kisasta on kulunut jo neljä viikkoa, mutta tänään vihdoin pääsin taas starttaamaan. Ilmoittauduin jo hyvissä ajoin keväällä Voimarinteen perusmatkalle (1500-40-10), koska halusin mennä tuttuun kisaan ja tutulle reitille. Silloin voi ainakin jossain määrin vertailla omia suorituksiaan, vaikka ulkoilmaurheilussa kelikin aiheuttaa omat muuttujansa. Kävin ensimmäisen kerran Voimarinteen perusmatkalla jo 2013, jolloin se oli oikeastaan ensimmäinen oikea triathlonkisani. Sitä ennen kävin vain kokeilumielessä Heinolassa pikamatkalla, jossa uinti oli hallissa. Voimarinteen kisa on kivan kokoinen tapahtuma ja hyvin järjestetty, joten siksikin teki mieli mennä sinne pitkästä aikaa. Kaksi kesää on tässä jäänyt väliin.

No nyt kävi kuitenkin niin, että perusmatkan pyöräreittiä oli muutettu aika paljonkin aikaisemmista vuosista. Reitillä oli edelleen mäkiä, mutta nyt myös U-käännöksiä oli kolme sillä 40 km matkalla, joten ei se kovin nopea reitti ollut nytkään. Uinti oli kuitenkin tutussa järvessä ja juoksureitti sama vanha. Lähdin tavoittelemaan selkeästi ennätystä edelliseen kertaan.

Uinti oli tällä kertaa vastapäivään ja kahtena kierroksena kuten ennenkin. Lähtö tapahtui vähän yllättäen enkä ehtinyt kuin varpaat kastella rantaveteen kun torvi jo soi. Vesi oli aluksi kylmää ja ruuhkaa oli jonkin verran. Miehiä oli mukana 33 ja naisia 25 kilpailijaa ja kun kaikki lähtevät yhtäaikaa kauhomaan, pientä hässäkkää siinä on alussa. Sain kuitenkin aika hyvän linjan alusta alkaen. Etusuora tuntui jatkuvan ja jatkuvan eikä ensimmäinen poiju meinannut tulla vastaan sitten millään. Takaisin päin käännöksen jälkeen tuntui jonkin verran allokkoa, joten etsin peesiä. Tulin rantaan muutaman uimarin ryhmässä ja lähdimme rantapusikon kiertämisen jälkeen uudelle kierrokselle. Yritin seurata koko matkan edellä menevää naista ja onnistuinkin aika hyvin. Toinen kierros oli silti hieman ensimmäistä hitaampi. Kellon mukaan uintimatkaa kertyi 1599 m eli vähän meni ehkä pitkäksi, vaikka en mielestäni missään eksynyt ja poijut ohitin ihan vierestä. Aikaa oli kulunut rannassa vajaat 29 min ja se vähän harmitti, mutta tuo hieman pitkä uintimatka selittää ajan. Rannasta oli juostava (tai käveltävä) rinne ylös vaihtopaikalle. Siihen kului noin 2 minuuttia ja vaihto päälle, joten 3.30 kului vaihtoon kaikkiaan.

Pyöräreitti (40,1 km) lähti ensin rinteen alta oikealle ja pienen pätkän jälkeen käännyttiin takaisin, ajettiin Karkun keskustan läpi pientä mutkaista tietä kohti pohjoista ja isolle tielle. Risteyksestä käännös vasemmalle kohti Vammalaa. Tässä oli ainut pitkä ajettava pätkä, jossa oli myös tasaista osuutta. Sivutuulta oli jonkin verran, mutta ehkä hieman sivumyötäistä, koska se ei haitannut ja keskinopeus alkoi nousta. Vihdoin seurava U-käännös takaisin päin. Tässä vaiheessa tuuli taisi sitten olla enemmän vastainen, koska se häiritsi enemmän ja ylämäissä vauhti tuntui tyssäävän kokonaan. Vielä piti koukata sivutielle ja tehdä taas yksi U-käännös, sitten takaisin isolle tielle ja kohti Karkun risteystä, josta pääsi takaisin Voimarinnettä kohti. Nousumetrejä oli Polarin mukaan yhteensä 385m. Vaikka pyöräilyni ei edelleenkään ole vahvaa, ohitin pyörällä kaksi naista. (Vai oliko se vain huono uintipäivä?) Kivaa on se, etten jää enää pyörällä  muiden jalkoihin ollenkaan niin kuin alkuvuosina. Silloin vuonna 2013 pyöräilyaikani cyclocrossilla oli noin 1:33/40 km ja nyt se oli 1:18. Silti paras nainen ajoi 9 minuuttia kovempaa. Olisi tässä siis edelleen kehitettävää. Jostain syystä syke jäi pyöräosuudella vähän matalaksi verrattuna esim. Paalijärven kisaan ja olisin toivonut pari minuuttia nopeampaa pyöräilyä, mutta ei se tällä kertaa onnistunut.

Juoksuosuudella (10,2 km) lähdettiin pururataa alas ja kierrettiin kaksi 5 km lenkkiä vaihtelevalla alustalla. Juoksen pääasiassa lenkit päällystetyllä tiellä, joten pururata, hiekka, polku yms. tuntuvat aina vähän vaikeilta ja hitailta edetä. Tykkään kyllä Voimarinteen juoksureitistä. Se on myös aurinkoisella kelillä osittain suojaisa. Tällekin päivälle tuli lopulta aika lämmin keli, noin 20 astetta, vaikka ennuste pitkin viikkoa näytti muutaman asteen viileämpää.  Ikävin osuus juoksureitillä on se, kun pitää lenkin lopussa jaksaa kivuta takaisin rinteen päälle. Jaksoin juosta kaksi hyvin tasavauhtista kierrosta ja juoksuaika olikin ainut, mikä osui ennalta kaavailemaani vauhtiin. Juoksussakin keskisyke jäi matalammaksi kuin Paalijärvellä. Siellä oli muutaman asteen kuumempi keli, joten ehkä se vaikutti.

Loppuaika oli 2:46:50 ja se on (vain/jopa?) kolme minuuttia nopeampi kuin edellinen Voimarinteen perusmatka (2016). (Silloin ensimmäisellä kerralla vuonna 2013 loppuaika oli 3:05.) Olin kisan jälkeen vähän pettynyt sekä uintiin että pyöräilyyn, mutta kotona kun katselin Polarin dataa ei ehkä ole sittenkään syytä olla. Pyöräilyssä (neutralisoitu) poljinteho oli kuitenkin hieman parempi kuin Paalijärvellä ja uintivauhti vain 2sek/100m hitaampi, jos mittarin mittaamiin matkoihin voi luottaa.

Jännä juttu, mutta joskus sitä vaan osaa olla heti kisan jälkeen tyytyväinen ja toisinaan ei niinkään. Loppujen lopuksi pääasia on se, että sai taas kerran kokeilla, mihin oma kunto riittää ja mitä parhaimman lajin parissa. Oli nimittäin ihan mieletön kannustus taas reitin varrella nimenomaan toisilta kilpailijoilta. Varsinkin naiset tuntuivat tsemppaavan toisiaan. Aikamoisen hienoa! Voimarinteellä oli vielä kisan jälkeen tarjolla rantasaunaa ja lihakeittoa. Näiden kahden perusmatkan harjoituskisan jälkeen hyvillä mielin kohti Joroisten puolimatkaa.