Finlandiamarathonin myötä kisakausi pakettiin

Finlandiamarathonin puolikas

Omaksi syksyn perinteeksi muodostunut Finlandiamarathon järjestettiin taas syyskuun puolivälissä Jyväskylässä. Kisakausi on mukava päättää syksyiseen juoksutapahtumaan, jossa on takuuvarmasti mukava määrä juoksijoita, ihan toimiva tapahtumakeskus Paviljongilla ja yleensä myös paljon tuttuja naamoja. Osallistuin tälläkin kertaa puolimaratonille. Valittavana olisi sen lisäksi Valon kymppi tai kokonainen maraton.

Syyskuinen sää voi olla vielä mukavan lämmin ja aurinkoinen tai sitten tuulinen ja sateinen. Tänä vuonna se oli jälkimmäinen. Ihan kunnon sadetta oli luvattu koko iltapäiväksi, mutta starttihetkellä klo 15.15 oli sittenkin kuivaa. Tuttuun tapaan Finlandia-hymni soitettiin ennen starttipistoolin pamausta. Juoksureitti kulkee Jyväsjärven ympärillä ja puolimaratonilla juostaan kaksi kierrosta. Lähdin matkaan 2 tunnin jäniksen etupuolelta, jotta en jäisi jumiin jäniksen johdattaman ihmismuurin taakse, kuten joskus on käynyt. Ensimmäinen kierros meni poutaisessa, mutta jonkin verran tuulisessa säässä. Toisen kierroksen alkupuolella alkoi ensimmäinen sadekuuro, joka tuntui viilentävän ensin mukavasti, mutta lopulta kohmetti jonkin verran. Onneksi sade loppui taas pian. Vielä toinen viilentävä kuuro tuli kuitenkin niskaan ennen kuin maali alkoi lähestyä. Toisella kierroksella en onnistunut ihan pitämään samaa vauhtia yllä kuin ensimmäisellä enkä siis vauhdin puolesta saanut aikaan nousujohteista juoksua. Melko tasaista vauhtia kuitenkin kierrokset menivät ja loppukirin sain aikaiseksi vielä viimeisellä kilometrillä. Loppuaika oli 1.56.18 (keskisyke 165, maksimi 179), joka on reilun minuutin hitaampi kuin viime vuonna, mutta pari minuuttia nopeampi kuin heinäkuussa Keuruun Yömaratonilla juoksemani puolimaraton.

Maalissa kaikki saivat osallistumismitalit sekä eväspussit erilaisia elintarvikkeita, mm. tuorepuuropussukoita, proteiinipatukoita ja -juomia, Aloevera-juomaa, manteleita, pähkinöitä ja juustopopcornia. Harmi kyllä edellisvuosilta tutut Pandan suklaarusinat ja lakut puuttuivat tällä kertaa. =)

Yhteenveto koko kisakaudesta

Kesän ja syksyn aikana kisastartteja tuli kaikkiaan kuusi. Keväällä sairastin kunnon influenssan maalis-huhtikuun vaihteessa ja koko huhtikuu piti vielä ottaa sen jälkeen rauhallisesti. Yhtään juoksutapahtumaa ei toukokuussakaan osunut omiin aikatauluihin sopivasti, joten aloitin kisakauden vasta kesäkuun puolella Alajärven Paalijärvellä pikatriathlonilla 10.6.2018. Varsinkin viikko ennen tuota kisaa alkoi olla jo kova into päästä kisaamaan. Tunnelma säilyi mukavasti Paalijärvelle asti ja sain siellä aikaan onnistuneen kokonaisuuden. Ensimmäistä kertaa myös pääsin palkintopallille triathlonilla ja vieläpä voitin naisten sarjan. Matkat ja suoritusajat olivat uinti (500 m): 10.10, pyörä (20 km): 39.16 ja juoksu (5,5 km) 29.21. Vaihtojen kanssa kokonaisaika oli 1.18.47. Siitä oli hyvä jatkaa kesän muihin haasteisiin.

Omat kamat järjestyksessä Paalijärven koulun pihalla

Seuraava startti oli Lahden IM 70.3 kesäkuun lopulla. Olin ilmoittautunut sinne melkeinpä heti, kun ilmoittautuminen avautui 2017. Pitihän tätä Suomen ensimmäistä Ironman-tapahtumaa mennä testaamaan. Lahdessa oma suoritus ei sitten ollutkaan ihan sitä, mitä olisin toivonut. Uinnissa eksyin reitiltä, petyin uintiaikaan ja tunnelma lässähti jo tässä vaiheessa. Olin harjoitellut Paalijärvellä pyöräilyyn lähtöä niin, että kengät ovat kiinni polkimissa ja se sujui hyvin. Lahdessa ei sujunut. Toista kenkää kannatteleva kuminauha irtosi, kun pyörä piti taluttaa yli jalkakäytävän kanttarin. Kengät pyörivät siinä sitten miten sattuu ja pyörälle nousu oli kaikkea muuta kuin sujuva. Polarin mittari näytti myös ihan mitä sattuu, joten sammutin triathlon-tallennuksen ja käynnistin laitteen uudelleen pyöräilyasetuksilla, jotta näin edes sykkeen näytöllä. Kaiken sähläämisen lisäksi "kaikki muut" tulivat pyörällä ohi enkä päässyt omaan ajorytmiin pitkään aikaan. Pyöräreitti oli melko mäkinen ja lisäksi tuuli hidasti matkantekoa ajoittain. Juoksuosuudella ei enää ollut oikein paras tunnelma, joten ei siitäkään mitään huippusuoritusta tullut. Parasta oli se, että bongasin Pauli Kiurun juoksureitin varrelta heittämässä ylävitosia ja kannustamassa. Minulle hän huuteli, että hyvä, pidä siinä. Yritin kyllä, mutta ihan ei vauhti pysynyt. Lopputuloksena puolimatkan kisan suoritusajat olivat uinti (1900 m): 38.58, pyörä (90 km): 3.08.49 ja juoksu (21.1 km): 2.01.55, vaihdot päälle T1: 4.20 ja T2: 3.02 ja loppuaika 5.57.04.

Ei niin hyvin menneistä kisoista voi aina oppia jotain. Lahdesta opin, että ei kannatta turhautua, vaikka joku osuus tuntuisi olleen tahmea. Voi hyvin olla, että se oli tahmea monella muullakin ja siihen on itsestä riippumattomia syitä. Muillakin oli Lahden uinnissa suunnistusvaikeuksia ja pyöräosuus oli hitaampi kuin monella muulla reitillä. Lisäksi opin, että varaudun tarvittaessa paremmin omilla eväillä tai mietin paremmin, mitä syön ja milloin ennen kuin saavun kisapaikalle. Saattaa olla, että starttiaika klo 16 iltapäivällä aiheutti sen, etten osannut syödä tarpeeksi ennen saapumistani kisakeskukseen. Sieltä kun ei paljon evästä ollut enää ostettavissa ja se yksi banaani, joka minulla oli mukana, ei ehkä ollut tarpeeksi.

Heinäkuussa kävin juoksemassa puolimaratonin Keuruun Yömaratonilla. Tämä juoksutapahtuma tuli siihen kohtaan, kun keli alkoi juuri lämmetä helteiseksi muutamaksi seuraavaksi viikoksi. Myöhäisestä lähtoajasta (klo 20) huolimatta oli siis aika kuuma juosta. Loppuaika oli silti vähän alle kahden tunnin (1.57.59) ja olin siihen tyytyväinen.

Koko kauden päätavoite oli Tallinnan Ironman, joka oli elokuun alussa. Siitä erittäin onnistuneesta reissusta löytyykin oma blogikirjoitus. Kokonaisuutena kesästä 2018 jäi erityisesti juuri Ironmanin takia hyvä maku.

Tallinnan vanhassa kaupungissa. Kuva: Finisherpix.

Täysmatkan ja kolmen viikon lepäilyn jälkeen teki mieli vielä käydä jossain triathlontapahtumassa ja Pirkkalasta löytyi sopivasti pikakisa (750-20-5) syyskuun alkuun. Kun valitsee oikeat (ja pienet) kisat, voi päästä palkinnoille. Niin kävi tässä tapauksessa, että satuin olemaan N40-sarjan nopein ajalla 1.20.02 (uinti 12.43, pyörä 40.43 ja juoksu 24.19), vaikkei kisa ihan ehkä nappisuoritus ollutkaan. Sen verran hyvin sain kuitenkin itsestäni irti, että ilmeisesti olin neljässä viikossa kohtuullisen hyvin palautunut täysmatkalta.

Syksyllä on aina aika miettiä vähitellen seuraavan kesän tavoitteita ja suunnitelmia. En ole vielä ilmoittautunut mihinkään kisaan. Tällä hetkellä ajatuksena on, että ensi kesänä tavoitteet olisivat puolimatkan kisoissa ja seuraava täysmatka olisi ohjelmassa vasta vuonna 2020. Kisakalenterissa voisivat olla puolimatkat Joroisilla ja Turussa tai Tahkolla ja siihen lisäksi tulisi joku perusmatkan kisa alkukesälle. Parin vuoden tauon jälkeen voisi olla kiva käydä esimerkiksi Voimarinteen perusmatkalla. Kesän suunnitelmat tarkentuvat tässä syksyn mittaan.   

Pirkkala Triathlon sprintti 1.9.2018

Kesän kuluessa triathlonstartteja kertyi tänä vuonna vain kolme, joten nyt alkusyksystä oli vielä innostusta osallistua johonkin kisaan. Bongasin sopivan läheltä kotoa Pirkkala Triathlonin ja ilmoittauduin mukaan sprinttiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan virallista triathlonin sprinttimatkaa, jossa uidaan 750 m, pyöräillään 20 km ja juostaan 5 km. Joihinkin lyhyen matkan kisoihin tai pikamatkoille on tullut aikaisemminkin osallistuttua, mutta matkat ovat kuitenkin hieman poikenneet virallisista sprinttimatkan pituuksista.

Tallinnan täysmatkan jälkeen pidin taukoa ohjelman mukaisesta harjoittelusta kolme viikkoa. En kuitenkaan joka ilta maannut sohvalla tekemättä mitään, vaan liikuin sen verran kuin huvitti. Aloitin säännölliset treenit taas juuri Pirkkala Triathlonin kisaviikolla. Kisaa kohti en siis tällä kertaa kevennellyt, vaan yritin sen sijaan saada taas treenirytmistä kiinni. Lauantain kisan oli tarkoitus olla ihan pelkkää hauskanpitoa syksyn piristykseksi.

Saavuin Pirkkalaan hyvissä ajoin noin 1,5 tuntia ennen starttia. Kisakeskus oli kompakti kokonaisuus Pirkkalan Vapaa-aika keskuksen ympäristössä, josta kaikki löytyi mukavan läheltä. Ilmoittautumispisteeltä mukaan sai numerolapun, uimalakin, ajanottoremmin nilkkaan, kisanumeron pyörään ja t-paidan. Samalla alkoi vesisade, jota muistaakseni ei pitänyt ennusteen mukaan olla iltapäivällä. Kisa-asu päälle, pyörä ja muut kamat vaihtopaikalle ja kisainfoa kuuntelemaan. Sitten olikin jo aika pukea märkkäri päälle ja lähteä vessan kautta kohti rantaa. Vesi oli kuulemma noin 18 asteista.

Uinti (750m/12.43)
Starttitorvi soi lopulta pari minuuttia etuajassa, kun kaikki kisaajat olivat valmiina Vähäjärvessä. Lähtö tapahtui vedestä ja heti pääsin hyvään vauhtiin. Hieman oli lumpeita matkan varrella, mutta ei onneksi monessa kohdassa. Oma väylä löytyi helposti, vaikka aina sitä kontaktia muihin hieman tulee alussa. Paluumatkalla takaisin rantaa kohti yritin vähän rauhoittaa sykettä ja pidentää liukua, ettei uinti kävisi liian raskaaksi. Kierroksia tuntui olevan koneessa vähintäänkin tarpeeksi. Keskisyke näyttääkin olleen uinnissa aika mukava 157. Nousin vedestä ja vilkaisin kellosta, että tuli hyvä uintiaika (12.14 / virallisessa ajassa loput on juoksua pyörän luokse). Kerrankin olin uinut omasta mielestäni omalla tasollani ja ilman suunnistusvaikeuksia, joita tänä kesänä muissa kisoissa on ollut ihan riittävästi.

T1 (1.09)
Vaihdossa reippaasti märkkäri pois, kypärä päähän, kengät jalkaan ja numerovyö päälle.

Pyörä (20km/40.43)
Pyörällä lähdin matkaan ihan kunnon vesisateessa. Alku piti ottaa rauhallisesti, jotta pääsi turvallisesti pois keskusta-alueelta. Sitten kunnon vauhtiin. Mutta ei sitä vauhtia vaan tällä kertaa löytynyt niin paljon kuin olisin toivonut. Tavoitteena oli alle 40 min aika, mutta ihan siihen en nyt millään päässyt. Ehkä se neljän viikon takainen täysmatka vielä vähän painoi. Syke nousi ihan hyvin yli 160:een ja pysyi siellä suunnilleen koko matkan. Pyöräilyreitti oli melko tasainen lukuun ottamatta kääntöpaikan päässä ollutta kunnon nousua. Kääntöpaikalla ei juuri satanutkaan, mutta sade jatkui taas, kun palattiin takaisin kisakeskusta kohti. Olin iloinen, että pyöräilyosuus loppui ja pääsi juoksuvaihtoon.

T2 (1.10) Koska keli oli märkä, päätin laittaa vaihdossa myös sukat jalkaan. Olin jättänyt pyyhkeen laatikon päälle suojaksi ja lenkkarit, sukat ja lipan vielä pussiin. Tavarat olivatkin onneksi sateesta huolimatta säilyneet kuivana.

Juoksu (vajaa 5km/24.19)
Yksi nainen oli ohittanut minut pyöräilyssä aivan loppumetreillä, joten yritin lähteä tavoittamaan häntä, mahdollisesti. Sainkin naisen kiinni reilun kilometrin jälkeen ja juoksu tuntui ihan kohtuullisen hyvältä. Reitti kiersi hiekkatietä Vähäjärven ympäri. Pieni lisälenkki oli tehty yhteen ylämäkeen. Kaksi kierrosta juostiin järven ympäri ennen kuin sai kurvata loppusuoralle ja maaliin. Näin toisen kierroksen kääntöpaikalla, että seuraava nainen on jo aika lähellä. En tiennyt, missä sarjassa kukin kilpailee, koska kisassa oli yleisen sarjan lisäksi erikseen sarjat nuorille alle 21 sekä 40-49 ja 50-59. Päätin silti, että kukaan ei enää saa tulla ohi viimeisellä kilometrillä ja lähdin ottamaan pitkää loppukiriä. Sainkin nostetta vauhtia vielä loppua kohti ja maalissa olin ajassa 1.20.02.

Maalissa oli reaaliaikainen tulostaulu, josta kävin saman tien katsomassa, että taisin olla N40-49 sarjan ykkönen. Suihkun kautta siis  palkintojen jakoa odottamaan.

Kaiken kaikkiaan Pirkkala Triathlon oli oikein mukava ja toimiva pikkukisa. Kisan jälkeen oli vapaa-aikakeskuksen suihku ja sauna käytettävissä ja samassa yhteydessä kahvio, josta sai ostettua palautumisevästä. Yhteenvetona uinti meni kerrankin hyvin, pyöräily ei ihan parasta menoa ollut ja juoksuvauhtikin toivottavasti joskus tulevaisuudessa on vähän parempi. Hauskaa oli taas joka tapauksessa ja tästä on hyvä jatkaa kohti Finlandiamaratonia, joka on onkin jo kahden viikon päästä. Siellä ohjelmassa on syksyiseksi perinteeksi muodostunut puolimaraton.