Kesän ensimmäinen triathlonstartti - Paalijärvi

Paalijärven kyläkoululla järjestettiin heti kesän alkuun 8.6. Paalijärven pikatriathlon. Nimestä huolimatta kilpailumatkana oli sprintin lisäksi tarjolla perusmatka ja päätin valita sen. Viime kesänä kokeilin jo Paalijärven sprinttiä. Vaikka kesä onkin vasta aluillaan, ei ollut pelkoa kylmästä vedestä, sillä muutaman päivän ennen kisaa ehti helteinen sää hyvin lämmittää pienen järven. Lämpöä oli luvassa myös kisapäivälle noin 28 astetta.

Matka Soinin kautta Alajärvelle taittui puolessatoista tunnissa. Sellainen on ihan sopiva matka kisapaikalle. Numerolapun haku kävi sujuvasti ja Tribase-tiimiläisiä löytyi muitakin heti paikan päältä. Reitissä oli pieniä muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna. Mitään eksymisen vaaraa ei ollut, koska jokaisella kääntöpaikalla oli joku opastamassa oikeaan suuntaan. Tai no, uidessa piti ihan itse osata suunnistaa poijulta toiselle. Sprinttimatkalaiset kiersivät reitin kaikki osuudet yhteen kertaan ja perusmatkalaiset kahteen kertaan. Uintiosuus oli perusmatkalla noin 1300 m, pyöräosuus oli oman mittarini mukaan noin 39 km ja juoksu 11 km. Virallisesti perusmatkalla pituudet ovat 1500-40-10.

Äkkiä se odotusaika kului taas kerran. Tällaiset pienemmän kisat ovat siitä mainioita, että paikanpäälle ei tarvitse saapua tuntikausia ennen kisaa. Auton saa parkkiin lähelle kisakeskusta ja kaikki sujuu joutuisasti. Ennen kuin huomaakaan, on jo aika pukea märkäpukua päälle ja siirtyä rantaan. Kävin pikaisesti järvessä ennen starttia ja vesi tuntui oikein sopivalta. Lumpeita oli jonkun verran rannan tuntumassa ja vähän muuallakin reitillä.

Perusmatkan kisaajat päästettiin uimaan 5 minuuttia ennen sprintti- ja kokeilusarjalaisia. Paalijärvellä oli siis mahdollista rakentaa myös ihan omannäköinen kisa valtisemalla kokeilusarja ja liikkumalla jokaista lajia sen verran pitkään kuin itselle sopi. Aika hienoa! Kisaajia oli kaikkiaan tullut Paalijärvelle reilut 50, mutta omassa sarjassani oli lopulta vain neljä naista kilpailemassa.

Startti tapahtui klo 11. Otin ihan kunnon lähtökiihdytyksen uintiin ja pääsin kärkiryhmän matkaan. Yritin löytää sopivaa peesiä ja sainkin yhtä miesuimaria hyödynnettyä. Aika usein vain edellä menevä tuntui minun mielestäni kiemurtelevan sinne tänne, joten jättäydyin ensimmäisen kierroksen jälkeen omalle linjalleni. Jäin sitten vähän jälkeen, mutta ikävää sekin on, jos toinen ui koko ajan vähän viistosti eteen ja sekoittaa hyvä rytmin. Toisen kierroksen uin sitten ihan omaa uintiani. Taisin lähteä hyvää vauhtia liikkelle, koska lopussa alkoi ihan oikeasti jo hyydyttää ja oli pakko yrittää vähän pidentää liukua. Toinen kierros näyttääkin olleen noin puoli minuuttia hitaampi kuin ensimmäinen.  Aika rannassa 24:28.

Vaihto-osuuteen sisältyi pieni juoksu rannasta ylös koulun pihaan, jossa pyörä odotti. Juostessa märkkärin yläosa pois ja pyörän luona loput puvusta pois päältä, aurinkolasit ja kypärä päähän, jalkojen kuivaus ja sukat jalkaan, pyörä matkaan ja menoksi. T1: 2:30. Pyöräkengät olin jättänyt polkimiin valmiiksi ja kiinnittänyt kuminauhoilla sopivaan asentoon. Pyörälle nousu onnistui tällä kertaa ilman ongelmia. Olin lähdössä vaihdosta ihan samaan aikaan toisen naiskilpailijan kanssa, joka kyllä pääsi hieman karkaamaan siinä kun laittelin vauhdissa kenkien tarroja kiinni. Noin kahden kilometrin ajon jälkeen ohitin hänet sitten. En ollut varma, mutta arvelin, että yksi nainen olisi vielä edellä. Ohittelin joitakin sprinttimatkalaisia, jotka nyt olivat samaan aikaan reitillä. Minun ohitseni puolestaan tuli miehiä yksi toisensa jälkeen varsinkin ensimmäisellä kierroksella. Toista kierrosta saikin ajaa aikalailla omassa rauhassa, koska sprinttimatkalaiset lähtivät jo juoksemaan ja reitillä olivatkin olivat löytäneet oman paikkansa. Reitillä menomatka koululta poispäin oli myötätuulivoittoista ja paluumatkalla sai tehdä enemmän töitä, että välillä kovissakin tuulenpuuskissa pääsi eteenpäin kelvollista vauhtia. Toisella kierrokella varmistui, että yksi nainen on edelläni, mutta hän vain meni pikkuhiljaa minusta karkuun. Vilkuilin välillä, miltä keskiteho näyttää ja se oli ihan ok (normalisoitu teho koko pyöräilystä oli lopulta noin 90,3% FTP:stä). Sykettä en seurannut koko ajon aikana ollenkaan. Pyöräosuuden aika oli noin 1:14.

Vaihdossa pyörä piti taluttaa koko vaihtopaikan ympäri. Kengät muistin jättää kiinni polkimiin ja hipsuttelin sukkasiltaan omaan pilttuuseeni, siellä taas kypärä pois päästä ja lenkkarit jalkaan. Sekunnin mietin, että tässäkö se oli, eikö muuta? Olin unohtanut aurinkolipan kotiin. T2: 1.09.

Kuva: S-L Koivisto

Odotetusti oli todella kuuma juosta. Oli jo iltapäivä ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Onneksi reitille oli lisätty toinen juottopiste. Otin silti lisäksi yhden oman pienen pullon matkaan ja hörpin siitä välillä, jotta sain suuta kasteltua. Reitti oli siis noin 5,5 km pitkä ja kaksi juottopistettä siinä oli, mutta silti oma pullo tyhjeni pian sekin. Juottopisteillä oli ihanan kylmää vettä, jota lähinnä kaadoin päälleni. Otin aina huikan urheilujuomaa ja toisella kierroksella täytin kerran omaa pulloa vedellä. Geeliä meni päivän mittaan muutama pussi. Ensimmäisen kierroksen lopulla saavutin kaksi miestä ja menin heistä ohi toisen kierroksen alussa. Toinen jäi roikkumaan peesiin. Alkoi olla tosi kuuma ja raskas juosta. Alkuosa reitistä on laskuvoittoista ja se vielä meni, mutta heti kun tuli vähänkin ylämäkeä, vauhti tuntui hyytyvän ihan väkisin. Puolivälissä toista kierrosta mies tipahti kyydistä. Oli kuulemma Pietarsaaresta eikä ollut tottunut sellaiseen mäkiseen reittiin. En viitsinyt itse paljon katsella, kuinka hidas juoksuvauhti oli. Vähän yllätyin jälkeen päin, että toinen kierros oli kuitenkin vain reilun minuutin hitaampi kuin ensimmäinen.

Vielä alle kilometri ennen maalia otin juottopisteeltä juotavaa ja kaadoin mukillisen vettä päälle. Loppumatka oli nimittäin pelkkää ylämäkeä eikä siinä enää mitään kiriä irronnut ei sitten millään. Koulun pihallakin piti vielä kiertää taas koko vaihtoalue läpi ennen kuin maaliviiva tuli vastaan. Kuuluttaja kuulutti minut saapuneeksi sijalla 2. Tuuletukset sen kunniaksi! Juoksuaika oli 1:00:17. Olin jo juostessa ajatellut, että onneksi pian pääsee viileään suihkuun ja sinne menin. Pukuhuoneesta tultiin jonkin ajan päästä kyselemään palkintojen jakoon. Pokaalin kanssa sitten kotimatkalle. Loppuaikaan 2:42:32 olen tosi tyytyväinen.





   

Ihan tavallinen keskiviikko

Tavallinen toimistotyöpäivä ja illalla urheiluseuran kokous. Sen jälkeen mietintään, mikä treeni tähän iltaan sopisi jäljellä olevista, koska halliuinti jäi aamulla tekemättä ja iltaisin halli on jo kiinni. Viestittelen samalla vähän Mesellä toisen triathlonistin kanssa treeneistä, menneistä ja tulevista. Kello on jo yli 19. Ohjelmasta löytyy juoksu+avovesiuinti yhdistelmä. Ilma on äkkiä lämmennyt hellelukemiin eikä ihan hirveästi huvittaisi juosta ja ajatuksen tasolla siihen perään avovesiuinti märkäpuvun pukemisineen tuntuu työläältä. Vaihdan lenkkikamat päälle ja lähden kevyelle juoksulle. Ajattelen, että juoksen tänään ja uin huomenna. Kilometrin päässä ohitan uimarannan ja siellä on vielä mukavasti ihmisiä nauttimassa lämmöstä. Jospa sittenkin juoksen vain vähän ja käyn vaihtamassa kotona märkkärin päälle. Juoksu tuntuu ihan mukavalta ja kevyeltä, vaikka onkin lämmin. Syke nousee lämmön takia vähän tavallista helpommin, mutta muuten tunne on hyvä. Kylläpäs menen vielä uimaan!

Märkäpuvun kaivelin esille edellisenä päivänä. Vielä pitää löytää neopreenisukat, koska vesi on varmasti vielä kylmää. En ole vielä ollenkaan käynyt järvessä tänä kesänä. Saan puvun kiskottua päälle, huh tuleepa siinä hiki juoksun päälle. Sukat vielä jalkaan, pyyhe, lakki, lasit ja uintipoiju mukaan ja rannalle. Rannalla kiittelen märkäpuvun antamaa hyvää suojaa, sillä mäkäräisiä on ihan valtavasti. Lapsia on edelleen rannassa ja hyppytornilla ja joku pariskunta on onkimassa laiturin päässä. Kahlaan veteen ja kylmä vesi täyttää pikkuhiljaa märkäpuvun. Naama veteen kokeeksi, vähän on kylmää, mutta ei kovin paha. Lähden rauhassa uimaan ja hetken päästä vesi tuntuu jo ihan mukavalta. Miten ihanan kevyesti märkäpuku liukuukaan vedessä! En muistanutkaan, miltä sen kanssa uiminen tuntuu. Uin lyhyttä pätkää edes takaisin. Mietin, että eipä pelota enää ollenkaan niin kuin silloin kun aloitin triathlonharrastusta. Alkuvuosina tummassa vedessä uiminen pelotti aina alkukesästä niin paljon, että uin usein ensimmäisillä kerroilla jonkun matkaa silmät kiinni ennen kuin totuin vedessä olemiseen. En tiedä, mitä pelkäsin tulevan vastaan, mutta joku siinä kammotti. Nyt järvi tuntuu heti tutulta. Vilkaisen kelloa ja totean, että gps ei pysy yhtään menossa mukana, mutta se ei haittaa. Katsotaan lauantaina kisassa, mikä on kesän uintivauhti.

Uin reilut 20 minuuttia ja nousen vedestä. Rannalla uintitreeneistä tuttu mies tulee vielä juttelemaan. Hän toteaa, että hurahdit sitten siihen triathloniin ihan tosissaan. No niin tein. Juttelemme hetken treeneistä ja kisoista kaikenlaista. Kello lähestyy jo iltayhdeksää. Vähän tekisi mieli mennä uudestaan uimaan, mutta lähden kotiin katsomaan, mitä muulle perheelle kuuluu. Pääseehän seuraavana päivänä taas uimaan, jos siltä tuntuu. Kotona pesen suihkussa märkäpukua ja siitä tulee kiva kesäfiilis ja kisafiilis. Kaikki on valmista lauantain kisaan.