Leiriviikonloppu Pajulahdessa

Olin harrastanut triathlonia vuoden verran, kun triathlonistikaveri houkutteli ensimmäistä kertaa kokeilemaan viikonloppuleiriä. Vasta lajista innostuneensa tartuin tilaisuuteen, vaikka en silloin yhtään tiennyt, mihin oikeastaan lupasin lähteä mukaan. Kyseessä oli Trifit Oy:n järjestämä aikuisten joululeiri Pajulahdessa, jossa tekemistä riitti aamusta iltaan perjantaista sunnuntaihin.

Ensikertalaisen leirin tiukka aikataulu pääsi vähän yllättämään. Tylsää hetkeä ei ollut eikä turhan paljon ehtinyt toisiin leiriläisiin tutustuakaan muuten kuin ruokapöydässä ja vähän pukuhuoneessa varusteita vaihtaessa. Koko ajan oltiin menossa joko treenaamaan, syömään tai hakemaan seuraavia varusteita huoneesta samalla kun edelliset jätettiin kuivumaan. Mutta hauskaa se oli! Sai viettää koko viikonlopun keskittyen pelkästään triathloniin saman henkisessä seurassa ja hyvässä ohjauksessa, valmiissa ruokapöydässä ja valmiita suunnitelmia toteuttaen. Leiriltä sai paljon vinkkejä omiin treeneihin, joita silloin toteutin ihan itsenäisesti ilman mitään valmennusapua tai suunniteltua ohjelmaa. Seuraavan kesän kisoissa oli lisäksi taas uusia tuttuja naamoja.

Viime viikonloppuna 7.-9.12. osallistuin Pajulahden leirille jo neljättä kertaa ja meno oli yhtä vauhdikasta kuin aina ennenkin. Nyt siihen osasin jo etukäteen varautuakin. Tällä kertaa lähdin matkaan ihan itsekseni luottaen siihen, että hyvää seuraa löytyy kyllä muista osallistujista, vaikken heitä ennalta tuntisikaan.

Perjantai

Leirin treenit käynnistyivät perjantaina iltapäivällä juoksuharjoituksella ulkona. Saavuin Pajulahteen hieman viimetipassa enkä siinä kiireessä tarkistanut, missä juoksun lähtöpaikka oli. Hetken juoksentelin sitten itsekseni ennen kuin löysin porukan ja pääsin mukaan varsinaisiin tekniikkaharjoituksiin. Tekniikan lisäksi juostiin muutama mäkiveto ja noin tunnin lenkin jälkeen lähdettiin päivälliselle.

Pienen tauon jälkeen päästiin seuraavaksi uimaan. Uintitreeneissä porukka jaettiin aina kahteen eri tasoryhmään. Tässä harjoituksessa keskityttiin uintitekniikan hiomiseen, mm. hyvään vartalon kiertoon ja lopuksi uitiin muutamia reippaita satasia. Uinnin jälkeen oli vielä iltajumppaa, jossa pyrittiin aktivoimaan lapoja ja keskivartaloa. Jumpan jälkeen oli aika lähteä iltapalalle ja nukkumaan, sillä lauantaina oli edessä pitkä treenipäivä.


Lauantai

Lauantai aamu alkoi klo 7.15 kevyellä vajaan puolen tunnin  juoksuherättelyllä  jalkapallokentällä.  Aamupalan jälkeen oli vuorossa ensin reilun tunnin pituinen uintiaiheinen luento ja sitten puolentoistatunnin aamupäiväuinti. Uintiharjoitus sisälsi taas monipuolisia tekniikkaharjoituksia ja kokeiltiin siinä jossain vaiheessa myös vähän, miten perhosuinti sujuu triathlonisteilta. Pääasiassa pyrittiin edelleen hyvään vartalon kiertoon ja hyvin rullaavaan vapariin. Sain palautetta mm. siitä, että pitää muistaa viedä veto hyvin loppuun asti. Loppupuolella oli taas reippaita 150 m ja 100 m vetoja. Uinnin jälkeen päästiin lounaalle ja hieman hengähtämään huoneeseen.

Iltapäivän ohjelmassa oli pitkä yhdistelmäharjoitus Pajulahtihallissa. Paikalla piti olla hyvissä ajoin (eli ei se lepotauko kovin pitkäksi ehtinyt kuitenkaan venyä), koska oli viriteltävä valmiiksi pyörä trainerin päälle. Aika moni oli jättänyt oman pyörän kotiin ja tyytyi polkemaan spinningpyörillä. Minä tykkään kuitenkin ajaa omalla pyörällä varsinkin pidemmät treenit, koska onhan siinä omassa satulassa vain paljon miellyttävämpi istua kuin spinningpyörän päällä. Harjoitus oli kestoltaan noin kaksi tuntia ja siihen sisältyi kolme kertaa pyörää ja kolme kertaa juoksua nopeilla vaihdoilla. Alkuun oli puolisen tuntia kevyttä pyöräilyä sisältäen yhden jalan pyörityksiä ja vaihtelevaa kadenssia. Juoksut tehtiin pitkälti vk-alueella verryttelyt pois lukien. Pyöräilyvaihdoissakin teho nousi pikkuhiljaa harjoituksen edetessä, joten ihan tehokas kokonaisuus tästä muodostui. Onneksi yhdistelmän jälkeen olikin taas aika mennä syömään.

Päivällisen ja pienen tauon jälkeen oli iltauinnin aika. Uinnissa jatkettiin tekniikkaharjoituksia ja uitiin lisäksi reippaita 50 m vetoja, vähän taas laitettiin perhosta vaparin sekaan. Selkäuintiakin käytettiin välillä hyvän kierron hakemiseen. Tällä kertaa uinnin jälkeen ehti käydä jopa pikaisesti saunassa ennen iltajumppaa. Tunnin jumppa sisälsi kaikkea mielenkiintoista, kuten kärrynpyöriä, kääpiökävelyä ja liskokävelyä sekä kuminauhajumppaa hartioille. Sitten vielä iltapalalle ja nukkumaan. Siinä se oli, kuuden tunnin treenipäivä kasassa.


Sunnuntai

Aamulla kello herätti klo 7, jotta ehdittiin altaan reunalle verryttelemään 7.40. Pienen jumpan jälkeen sukellus altaaseen vielä kerran. Aamu-uinnilla harjoiteltiin mm. kellumista ja sukeltamista. Opin jotain uuttakin eli sukeltamaan 25 m pelkillä vaparin potkuilla altaan pohjaa pitkin. Ei muuten onnistunut ensimmäisellä kerralla, vaan pulpahdin pintaan ihan väkisin  kolme kertaa ennen kuin pääsin toiseen päätyyn asti. Sitten katsoin muilta mallia ja tajusin muuttaa vartalon asentoa ja seuraava yritys onnistuikin hienosti. (Paitsi että happi tuntui loppuvan 20 metrin kohdalla ja luovutin.) Vihdoin aamupalalle!

Aamupalan jälkeen ehti juuri kerätä kaikki kamat kasaan ja luovuttaa huoneen ennen sauvakävelyä. Sauvakävelylenkki tehtiin Pajulahden 5,5 km kuntoradalla lisättynä muutamalla ylimääräisellä nousulla jyrkimmässä kohdassa. Se oli varsin hyvä lämmittely ennen leirin viimeistä treeniä, joka oli pyörä (n. 1h) +juoksu (n. 20 min) hallissa. Tämä treeni tehtiin jo melko kevyesti, ainoastaan joitakin ylinopeita poljinkierroksia kokeiltiin lyhyitä pätkiä pyörällä ja muutama satasen rento veto juoksua oli mukana. Leiri päättyi vielä yhteiseen lounaaseen.

Viikonloppuleiri antaa aina kivasti lisäpotkua omiin treeneihin näin keskellä talvea, kun kisakausi tuntuu vielä kaukaiselta.     

Tasotestejä

Juoksutesti hallissa

Vaikka olen jo monta vuotta harrastanut triathlonia, en ole ennen käynyt missään testissä mittauttamassa omia tarkkoja sykerajojani. Ainakin juoksuharjoittelu on mennyt ihan oikean suuntaisilla sykkeillä ja vauhdeilla ilman testiäkin. Silti on mielenkiintoista   ja järkevääkin - saada tarkempaa dataa harjoittelun pohjaksi. Kun testi järjestyi kätevästi triathlonseuran kautta ryhmätestinä, sain vihdoin aikaiseksi osallistua.

Juoksutesti tehtiin hallissa valojänistestinä ja testaajana toimi Sports Lab Jyväskylä. Tavoitteena jokaisella juoksijalla oli juosta 5-7 x 1000 m seuraten valon ohjaamana oikeaa vauhtia. Aloitusvauhti oli hidasta lönköttelyä ja vauhtia nostettiin selvästi jokaiselle seuraavalle tonnille. Vetojen välissä pidettiin aina vain pieni mittaustauko, jonka aikana jokaiselta otettiin verinäyte sormenpäästä. Viimeinen tonni piti juosta niin kovaa kuin jaksaa.

Itse juoksin 6 x 1000 m, joista viimeisessä en enää ihan jaksanut pysyä valojäniksen vauhdissa, mutta juoksin kuitenkin tonnin loppuun asti ja aika oli hieman kovempi kuin edellisen tonnin aika. Kokonaisuutena testi ei tuntunut kovin pahalta - vauhti vain hyytyi lopussa.

Testin ideana on selvittää omat sykerajat, joiden avulla erilaiset treenit pysyvät suunnitellulla ja tarkoituksenmukaisella tehoalueella ja siten voidaan kehittää kestävyyskunnon eri osa-alueita. Sports Lab kertoo nettisivullaan testaamisen ideasta: Urheilusuorituksen aikana vereen alkaa muodostua laktaattia (maitohapon hajoamistuotteena). Laktaattipitoisuus voidaan mitata sormenpäästä otettavasta verinäytteestä. Aerobinen kynnys on harjoitusteho (tai juoksunopeus), jolla veren laktaattipitoisuus alkaa nousta lepotasosta. Anaerobinen kynnys on teho, jolla laktaattia pystyy vielä poistamaan sitä mukaa kun sitä kertyy. Kun teho menee tämän kynnyksen yli, väsymys alkaa voittaa, jolloin suoritusta ei enää jaksa jatkaa tai ainakin vauhti hidastuu.      (https://www.sportslab.fi/sykerajat-ja-kynnysarvot-kestavyysharjoittelussa/)

Tuloksena sain juoksun aerobiseksi kynnykseksi 150 ja anaerobiseksi kynnykseksi 163. Viimeisessä vedossa syke oli korkeimmillaan 178. Aerobinen kynnys oli juuri sitä tasoa, mitä olen olettanutkin, mutta anakynnys on vähän oletuksena käyttämääni alempi. Hyvä siis, että kävin testissä. Testin perusteella tiedän tarkemmin, milloin vauhtikestävyysharjoittelu on tarpeeksi raskasta.


Polkupyöräergo

Muutama päivä juoksutestin jälkeen minulla oli varattuna vielä pyörätesti Kihun/Sports Labin tiloissa. Tämä testi oli yksin tehtävä ja jotenkin se jännitti etukäteen enemmän kuin juoksun ryhmätesti. Saavuttuani testilaboratorioon olo oli kuitenkin ihan rauhallinen. Katselin vain kiinnostuneena ympärilleni, että tuolla matolla ne huippuhiihtäjätkin esimerkiksi testataan samoissa tiloissa. Minua ei kuitenkaan nyt odottanut hiihtomatto, vaan polkupyörä.

Pyörätesti tehtiin nostamalla kuormaa 3 minuutin välein ja tallentamalla siinä samalla koko ajan sykedataa sekä mittaamalla laktaatit samoin 3 minuutin välein vähän ennen kuin kuorma taas nousi. Aloituskuorma oli kevyt 50 wattia ja sitä nostettiin aina 25 wattia kerrallaan. Sain käyttää omaa sykemittaria, josta tieto välittyi bluetooth-yhteydellä testilaitteelle, joten sain testin kätevästi samalla itsellenikin talteen. Testissä ei ollut taukoja, vaan polkimia piti pyörittää ihan yhtäjaksoisesti ja laktaattinäytteet otettiin siinä "vauhdissa".

Arvelin etukäteen, että pyörätestistä tulee pahempi kuin juoksutestistä ja olin oikeassa. Tämän testin lopussa piti jo puuskuttaa ihan tosissaan ja jalat eivät lopulta enää vain mitenkään jaksaneet pyörittää polkimia. Ehkä sain myös enemmän irti, kun testaaja oli siinä vieressä tsemppaamassa koko ajan ja sanoi, milloin piti vielä vähän puristaa ja milloin sai vihdoin lopettaa. Sain pyörätestissä laktaatin nousemaan korkeammalle (lopussa 11,6 mmol/l) kuin juoksutestissä (8,2 mmol/l). Maksimisyke (171) jäi pyöräilyssä vähän alemmas kuin juoksutestissä, mikä on ihan tyypillistä.

Pyöräilyn sykkeistä saatiin testin perusteella aerobinen kynnys 126 ja anaerobinen kynnys 146. Aika huima ero juoksutestiin verrattuna! Ennen testiä olen käyttänyt omassa harjoittelussa hieman kovempia rajoja oletuksena. Pyörätesti kannatti siis ehdottomasti käydä tekemässä juoksutestin lisäksi, koska erot ovat näinkin suuret. Yleisesti ottaen pyöräilyssä sykerajat jäävätkin tavallisesti alemmas kuin juoksussa, mutta omalta osaltani rajat ovat niin kaukana toisistaan, että sitä oli itse vaikea arvioida ilman testiä. Nyt osaan varmistaa, että kevyet pyöräilyt pysyvät oikeasti tarpeeksi kevyinä ja toisaalta en yritä väkisin liian kovilla sykkeillä tehdä vauhtikestävyysvetoja.

Tasotestien perusteella voidaan myös arvioida kestävyyskunnon eri osa-alueita: aerobista, anaerobista ja maksimikestävyyskuntoa. Niissäkin oli minulla eroja. Juoksussa aerobinen ja anaerobinen kestävyys olivat selvästi vahvemmat kuin maksimikestävyys. Pyöräilystä taas testaaja on kirjoittanut palautteeksi, että eri osa-alueet ovat melko hyvässä tasapainossa, mutta maksimikestävyys on hieman aerobista ja anakynnystä vahvempi. Voi olla, että viime talven aikana tuli tehtyä vauhtikestävyysharjoitukset pyörällä liiankin kovilla sykkeillä ja siis osittain maksimin puolella, koska tosiaan olin arviolta asettanut kynnykset korkeammiksi, mitä ne nyt testin perusteella olivat.

Entäs se uinti?

Uinnissakin on mahdollista tehdä erilaisia testejä ja määritellä niiden perusteella itselleen sopivia uintivauhteja. Uinnissa kehittyminen perustuu kuitenkin ennemmin siihen, että tekee harjoituksia vaihtelevalla vauhdilla ja ui riittävästi oikeasti kovia vetoja pelkän mukavan kelailun sijasta. Uima-altaassa olosuhteet ovat melko vakiot, joten harjoittelun voi toteuttaa varsin hyvin ilman sykemittariakin. Käytän nykyään itse sykemittaria myös uidessa, mutta vain siksi, että saan jälkeenpäin seurattua harjoittelun toteutumisesta, rasitustasosta jne. kokonaisuudessaan ja myös välitettyä tiedot valmentajalle.

Finlandiamarathonin myötä kisakausi pakettiin

Finlandiamarathonin puolikas

Omaksi syksyn perinteeksi muodostunut Finlandiamarathon järjestettiin taas syyskuun puolivälissä Jyväskylässä. Kisakausi on mukava päättää syksyiseen juoksutapahtumaan, jossa on takuuvarmasti mukava määrä juoksijoita, ihan toimiva tapahtumakeskus Paviljongilla ja yleensä myös paljon tuttuja naamoja. Osallistuin tälläkin kertaa puolimaratonille. Valittavana olisi sen lisäksi Valon kymppi tai kokonainen maraton.

Syyskuinen sää voi olla vielä mukavan lämmin ja aurinkoinen tai sitten tuulinen ja sateinen. Tänä vuonna se oli jälkimmäinen. Ihan kunnon sadetta oli luvattu koko iltapäiväksi, mutta starttihetkellä klo 15.15 oli sittenkin kuivaa. Tuttuun tapaan Finlandia-hymni soitettiin ennen starttipistoolin pamausta. Juoksureitti kulkee Jyväsjärven ympärillä ja puolimaratonilla juostaan kaksi kierrosta. Lähdin matkaan 2 tunnin jäniksen etupuolelta, jotta en jäisi jumiin jäniksen johdattaman ihmismuurin taakse, kuten joskus on käynyt. Ensimmäinen kierros meni poutaisessa, mutta jonkin verran tuulisessa säässä. Toisen kierroksen alkupuolella alkoi ensimmäinen sadekuuro, joka tuntui viilentävän ensin mukavasti, mutta lopulta kohmetti jonkin verran. Onneksi sade loppui taas pian. Vielä toinen viilentävä kuuro tuli kuitenkin niskaan ennen kuin maali alkoi lähestyä. Toisella kierroksella en onnistunut ihan pitämään samaa vauhtia yllä kuin ensimmäisellä enkä siis vauhdin puolesta saanut aikaan nousujohteista juoksua. Melko tasaista vauhtia kuitenkin kierrokset menivät ja loppukirin sain aikaiseksi vielä viimeisellä kilometrillä. Loppuaika oli 1.56.18 (keskisyke 165, maksimi 179), joka on reilun minuutin hitaampi kuin viime vuonna, mutta pari minuuttia nopeampi kuin heinäkuussa Keuruun Yömaratonilla juoksemani puolimaraton.

Maalissa kaikki saivat osallistumismitalit sekä eväspussit erilaisia elintarvikkeita, mm. tuorepuuropussukoita, proteiinipatukoita ja -juomia, Aloevera-juomaa, manteleita, pähkinöitä ja juustopopcornia. Harmi kyllä edellisvuosilta tutut Pandan suklaarusinat ja lakut puuttuivat tällä kertaa. =)

Yhteenveto koko kisakaudesta

Kesän ja syksyn aikana kisastartteja tuli kaikkiaan kuusi. Keväällä sairastin kunnon influenssan maalis-huhtikuun vaihteessa ja koko huhtikuu piti vielä ottaa sen jälkeen rauhallisesti. Yhtään juoksutapahtumaa ei toukokuussakaan osunut omiin aikatauluihin sopivasti, joten aloitin kisakauden vasta kesäkuun puolella Alajärven Paalijärvellä pikatriathlonilla 10.6.2018. Varsinkin viikko ennen tuota kisaa alkoi olla jo kova into päästä kisaamaan. Tunnelma säilyi mukavasti Paalijärvelle asti ja sain siellä aikaan onnistuneen kokonaisuuden. Ensimmäistä kertaa myös pääsin palkintopallille triathlonilla ja vieläpä voitin naisten sarjan. Matkat ja suoritusajat olivat uinti (500 m): 10.10, pyörä (20 km): 39.16 ja juoksu (5,5 km) 29.21. Vaihtojen kanssa kokonaisaika oli 1.18.47. Siitä oli hyvä jatkaa kesän muihin haasteisiin.

Omat kamat järjestyksessä Paalijärven koulun pihalla

Seuraava startti oli Lahden IM 70.3 kesäkuun lopulla. Olin ilmoittautunut sinne melkeinpä heti, kun ilmoittautuminen avautui 2017. Pitihän tätä Suomen ensimmäistä Ironman-tapahtumaa mennä testaamaan. Lahdessa oma suoritus ei sitten ollutkaan ihan sitä, mitä olisin toivonut. Uinnissa eksyin reitiltä, petyin uintiaikaan ja tunnelma lässähti jo tässä vaiheessa. Olin harjoitellut Paalijärvellä pyöräilyyn lähtöä niin, että kengät ovat kiinni polkimissa ja se sujui hyvin. Lahdessa ei sujunut. Toista kenkää kannatteleva kuminauha irtosi, kun pyörä piti taluttaa yli jalkakäytävän kanttarin. Kengät pyörivät siinä sitten miten sattuu ja pyörälle nousu oli kaikkea muuta kuin sujuva. Polarin mittari näytti myös ihan mitä sattuu, joten sammutin triathlon-tallennuksen ja käynnistin laitteen uudelleen pyöräilyasetuksilla, jotta näin edes sykkeen näytöllä. Kaiken sähläämisen lisäksi "kaikki muut" tulivat pyörällä ohi enkä päässyt omaan ajorytmiin pitkään aikaan. Pyöräreitti oli melko mäkinen ja lisäksi tuuli hidasti matkantekoa ajoittain. Juoksuosuudella ei enää ollut oikein paras tunnelma, joten ei siitäkään mitään huippusuoritusta tullut. Parasta oli se, että bongasin Pauli Kiurun juoksureitin varrelta heittämässä ylävitosia ja kannustamassa. Minulle hän huuteli, että hyvä, pidä siinä. Yritin kyllä, mutta ihan ei vauhti pysynyt. Lopputuloksena puolimatkan kisan suoritusajat olivat uinti (1900 m): 38.58, pyörä (90 km): 3.08.49 ja juoksu (21.1 km): 2.01.55, vaihdot päälle T1: 4.20 ja T2: 3.02 ja loppuaika 5.57.04.

Ei niin hyvin menneistä kisoista voi aina oppia jotain. Lahdesta opin, että ei kannatta turhautua, vaikka joku osuus tuntuisi olleen tahmea. Voi hyvin olla, että se oli tahmea monella muullakin ja siihen on itsestä riippumattomia syitä. Muillakin oli Lahden uinnissa suunnistusvaikeuksia ja pyöräosuus oli hitaampi kuin monella muulla reitillä. Lisäksi opin, että varaudun tarvittaessa paremmin omilla eväillä tai mietin paremmin, mitä syön ja milloin ennen kuin saavun kisapaikalle. Saattaa olla, että starttiaika klo 16 iltapäivällä aiheutti sen, etten osannut syödä tarpeeksi ennen saapumistani kisakeskukseen. Sieltä kun ei paljon evästä ollut enää ostettavissa ja se yksi banaani, joka minulla oli mukana, ei ehkä ollut tarpeeksi.

Heinäkuussa kävin juoksemassa puolimaratonin Keuruun Yömaratonilla. Tämä juoksutapahtuma tuli siihen kohtaan, kun keli alkoi juuri lämmetä helteiseksi muutamaksi seuraavaksi viikoksi. Myöhäisestä lähtoajasta (klo 20) huolimatta oli siis aika kuuma juosta. Loppuaika oli silti vähän alle kahden tunnin (1.57.59) ja olin siihen tyytyväinen.

Koko kauden päätavoite oli Tallinnan Ironman, joka oli elokuun alussa. Siitä erittäin onnistuneesta reissusta löytyykin oma blogikirjoitus. Kokonaisuutena kesästä 2018 jäi erityisesti juuri Ironmanin takia hyvä maku.

Tallinnan vanhassa kaupungissa. Kuva: Finisherpix.

Täysmatkan ja kolmen viikon lepäilyn jälkeen teki mieli vielä käydä jossain triathlontapahtumassa ja Pirkkalasta löytyi sopivasti pikakisa (750-20-5) syyskuun alkuun. Kun valitsee oikeat (ja pienet) kisat, voi päästä palkinnoille. Niin kävi tässä tapauksessa, että satuin olemaan N40-sarjan nopein ajalla 1.20.02 (uinti 12.43, pyörä 40.43 ja juoksu 24.19), vaikkei kisa ihan ehkä nappisuoritus ollutkaan. Sen verran hyvin sain kuitenkin itsestäni irti, että ilmeisesti olin neljässä viikossa kohtuullisen hyvin palautunut täysmatkalta.

Syksyllä on aina aika miettiä vähitellen seuraavan kesän tavoitteita ja suunnitelmia. En ole vielä ilmoittautunut mihinkään kisaan. Tällä hetkellä ajatuksena on, että ensi kesänä tavoitteet olisivat puolimatkan kisoissa ja seuraava täysmatka olisi ohjelmassa vasta vuonna 2020. Kisakalenterissa voisivat olla puolimatkat Joroisilla ja Turussa tai Tahkolla ja siihen lisäksi tulisi joku perusmatkan kisa alkukesälle. Parin vuoden tauon jälkeen voisi olla kiva käydä esimerkiksi Voimarinteen perusmatkalla. Kesän suunnitelmat tarkentuvat tässä syksyn mittaan.   

Pirkkala Triathlon sprintti 1.9.2018

Kesän kuluessa triathlonstartteja kertyi tänä vuonna vain kolme, joten nyt alkusyksystä oli vielä innostusta osallistua johonkin kisaan. Bongasin sopivan läheltä kotoa Pirkkala Triathlonin ja ilmoittauduin mukaan sprinttiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan virallista triathlonin sprinttimatkaa, jossa uidaan 750 m, pyöräillään 20 km ja juostaan 5 km. Joihinkin lyhyen matkan kisoihin tai pikamatkoille on tullut aikaisemminkin osallistuttua, mutta matkat ovat kuitenkin hieman poikenneet virallisista sprinttimatkan pituuksista.

Tallinnan täysmatkan jälkeen pidin taukoa ohjelman mukaisesta harjoittelusta kolme viikkoa. En kuitenkaan joka ilta maannut sohvalla tekemättä mitään, vaan liikuin sen verran kuin huvitti. Aloitin säännölliset treenit taas juuri Pirkkala Triathlonin kisaviikolla. Kisaa kohti en siis tällä kertaa kevennellyt, vaan yritin sen sijaan saada taas treenirytmistä kiinni. Lauantain kisan oli tarkoitus olla ihan pelkkää hauskanpitoa syksyn piristykseksi.

Saavuin Pirkkalaan hyvissä ajoin noin 1,5 tuntia ennen starttia. Kisakeskus oli kompakti kokonaisuus Pirkkalan Vapaa-aika keskuksen ympäristössä, josta kaikki löytyi mukavan läheltä. Ilmoittautumispisteeltä mukaan sai numerolapun, uimalakin, ajanottoremmin nilkkaan, kisanumeron pyörään ja t-paidan. Samalla alkoi vesisade, jota muistaakseni ei pitänyt ennusteen mukaan olla iltapäivällä. Kisa-asu päälle, pyörä ja muut kamat vaihtopaikalle ja kisainfoa kuuntelemaan. Sitten olikin jo aika pukea märkkäri päälle ja lähteä vessan kautta kohti rantaa. Vesi oli kuulemma noin 18 asteista.

Uinti (750m/12.43)
Starttitorvi soi lopulta pari minuuttia etuajassa, kun kaikki kisaajat olivat valmiina Vähäjärvessä. Lähtö tapahtui vedestä ja heti pääsin hyvään vauhtiin. Hieman oli lumpeita matkan varrella, mutta ei onneksi monessa kohdassa. Oma väylä löytyi helposti, vaikka aina sitä kontaktia muihin hieman tulee alussa. Paluumatkalla takaisin rantaa kohti yritin vähän rauhoittaa sykettä ja pidentää liukua, ettei uinti kävisi liian raskaaksi. Kierroksia tuntui olevan koneessa vähintäänkin tarpeeksi. Keskisyke näyttääkin olleen uinnissa aika mukava 157. Nousin vedestä ja vilkaisin kellosta, että tuli hyvä uintiaika (12.14 / virallisessa ajassa loput on juoksua pyörän luokse). Kerrankin olin uinut omasta mielestäni omalla tasollani ja ilman suunnistusvaikeuksia, joita tänä kesänä muissa kisoissa on ollut ihan riittävästi.

T1 (1.09)
Vaihdossa reippaasti märkkäri pois, kypärä päähän, kengät jalkaan ja numerovyö päälle.

Pyörä (20km/40.43)
Pyörällä lähdin matkaan ihan kunnon vesisateessa. Alku piti ottaa rauhallisesti, jotta pääsi turvallisesti pois keskusta-alueelta. Sitten kunnon vauhtiin. Mutta ei sitä vauhtia vaan tällä kertaa löytynyt niin paljon kuin olisin toivonut. Tavoitteena oli alle 40 min aika, mutta ihan siihen en nyt millään päässyt. Ehkä se neljän viikon takainen täysmatka vielä vähän painoi. Syke nousi ihan hyvin yli 160:een ja pysyi siellä suunnilleen koko matkan. Pyöräilyreitti oli melko tasainen lukuun ottamatta kääntöpaikan päässä ollutta kunnon nousua. Kääntöpaikalla ei juuri satanutkaan, mutta sade jatkui taas, kun palattiin takaisin kisakeskusta kohti. Olin iloinen, että pyöräilyosuus loppui ja pääsi juoksuvaihtoon.

T2 (1.10) Koska keli oli märkä, päätin laittaa vaihdossa myös sukat jalkaan. Olin jättänyt pyyhkeen laatikon päälle suojaksi ja lenkkarit, sukat ja lipan vielä pussiin. Tavarat olivatkin onneksi sateesta huolimatta säilyneet kuivana.

Juoksu (vajaa 5km/24.19)
Yksi nainen oli ohittanut minut pyöräilyssä aivan loppumetreillä, joten yritin lähteä tavoittamaan häntä, mahdollisesti. Sainkin naisen kiinni reilun kilometrin jälkeen ja juoksu tuntui ihan kohtuullisen hyvältä. Reitti kiersi hiekkatietä Vähäjärven ympäri. Pieni lisälenkki oli tehty yhteen ylämäkeen. Kaksi kierrosta juostiin järven ympäri ennen kuin sai kurvata loppusuoralle ja maaliin. Näin toisen kierroksen kääntöpaikalla, että seuraava nainen on jo aika lähellä. En tiennyt, missä sarjassa kukin kilpailee, koska kisassa oli yleisen sarjan lisäksi erikseen sarjat nuorille alle 21 sekä 40-49 ja 50-59. Päätin silti, että kukaan ei enää saa tulla ohi viimeisellä kilometrillä ja lähdin ottamaan pitkää loppukiriä. Sainkin nostetta vauhtia vielä loppua kohti ja maalissa olin ajassa 1.20.02.

Maalissa oli reaaliaikainen tulostaulu, josta kävin saman tien katsomassa, että taisin olla N40-49 sarjan ykkönen. Suihkun kautta siis  palkintojen jakoa odottamaan.

Kaiken kaikkiaan Pirkkala Triathlon oli oikein mukava ja toimiva pikkukisa. Kisan jälkeen oli vapaa-aikakeskuksen suihku ja sauna käytettävissä ja samassa yhteydessä kahvio, josta sai ostettua palautumisevästä. Yhteenvetona uinti meni kerrankin hyvin, pyöräily ei ihan parasta menoa ollut ja juoksuvauhtikin toivottavasti joskus tulevaisuudessa on vähän parempi. Hauskaa oli taas joka tapauksessa ja tästä on hyvä jatkaa kohti Finlandiamaratonia, joka on onkin jo kahden viikon päästä. Siellä ohjelmassa on syksyiseksi perinteeksi muodostunut puolimaraton.   

 

Ironman Tallinna 4.8.2018

Ajatus triathlonin täysmatkan kokeilemisesta oli tainnut käydä mielessä ensimmäisen kerran pian sen jälkeen, kun ensimmäinen puolimatka oli onnistuneesti takana syksyllä 2014. Syksyllä 2017, viiden puolimatkan kokemuksella, tein lopulta päätöksen ja ilmoittauduin Tallinnan Ironman-kisaan. Tästä kisasta tulee nyt blogin pitkä avauspostaus.

Saavuin Tallinnaan torstaina aamupäivällä ja onnistuin tietöistä huolimatta löytämään ajoreitin hotellille kohtuullisen helposti. Majoituttuani lähdinkin jo pian kävellen etsimään ilmoittautumispaikkaa (Vabaduse väljak) ja sen jälkeen kisainfoon Kalev Sports Arenalle. Paluumatkalla hotellille ehdin vielä ostaa Ironman-hupparin. Tässä vaiheessa oli jo sen verran nälkä, että päätin pastapartyn odottamisen sijaan käydä muualla syömässä ja mennä loppuillaksi hotellille. Pitkä päivä oli jo takana eikä tehnyt yhtään mieli kävellä uudelleen Kalev Sports Arenalle, joka oli hieman sivussa.

   Perjantaina aamupäivällä kävin lyhyesti ajelemassa pyörällä ja katsomassa samalla, mikä on paras reitti hotellilta Lennusadamaan. Sitten piti laitella varusteet oikeisiin pusseihin ja valmistautua viemään pyörä ja vaihtopussit T1:een. Sieltä luvattiin kuljettaa myös juoksukamat järjestäjien toimesta T2:een, joka oli eri paikassa. Muuten vietin päivän vanhassa kaupungissa ja Virukeskuksessa muiden turistien tavoin. Joka puolella näkyi mukavasti Ironman-rannekkeita kantavia triathlonisteja. Illemmalla kävin lopulta viemässä kamat T1:een ja loppuilta meni rauhassa hotellilla levätessä.

Kisa-aamuna lauantaina kello soi 4.20. Yö oli melko levoton, mutta taisin kuitenkin muutaman tunnin saada nukuttua siitäkin huolimatta, että hotellihuoneessa ei ollut ilmastointia. Olo oli hyvä ja aamupala maistui. Täytin juomapullot, laitoin geelit pulloon ja merkkasin pullon kylkeen viivat annosten hahmottamiseksi. Noin klo 5 lähdin kävelemään starttipaikalle ja ehdin siellä käydä hyvin pyörän luona jättämättä juomat, geelit ja bloksit paikalleen ja tarkistamassa rengaspaineet. Siinä samaan aikaan kuuluttaja kertoi, että veden lämpötilaksi on aamulla mitattu 15,4 astetta, joten uinti saadaan mennä ihan täysimittaisena. Aikaisemmin viikolla oli pieni uhka päällä, että kumpuamisesta johtuen merivesi saattaisi olla pitkistä helteistä huolimatta niin kylmää, että uintia jouduttaisin lyhentämään tai jopa perumaan se kokonaan. Mahtavaa, ihan oikea täysmatka oli siis toteutumassa. Bajamajakäynti, märkkäri päälle ja karsinaan odottelemaan uintia. Asetuin heti kyltin 1.15-1.30 alkuun odottelemaan jonon etenemistä. Agegroup-startti oli klo 6.35 ja siitä meni noin 15 minuuttia ennen kuin pääsin veteen.

Uinti (3,8 km) 1:19:56
Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta äkkiä siihen tottui. Ensimmäisen poijun jälkeen ei seuraavaa näkynytkään, mutta uin muun lauman mukana. Jossain vaiheessa kuulin pillinvihellyksiä ja näin kun koko ryhmälle huidottiin viittoen uimaan enemmän vasemmalle. Siellähän se poiju sitten olikin. Matka sokkeloisella reitillä eteni välillä paremmin välillä huonommin. Yritin pysyä muiden seassa, jotta en eksyisi ainakaan yksin liian kauas. Varsinkin poijuilla oli aina ruuhkaa, mutta muuten pääsin uimaan ihan hyvin omaa uintia. Keltaiset poijut näkyivät hyvin, mutta punaisia oli vaikea löytää. Lopulta näkyi viimeisiä oransseja poijuja merkiksi siitä, että aletaan olla lähellä maihinnousupaikkaa. Mielessä kävi, että kerrankin sai uida ihan tarpeeksi pitkän matkan. Matka tuntui taittuneen melko mukavasti, mutta kelloa minulla ei ollut vielä kädessä, joten en tiennyt uintiaikaa. Hieman se sitten näytti olevan alakanttiin omiin odotuksiin verrattuna, mutta varmaan kylmä vesi ja pieni harhailu selittävät sen. Varpaat olivat ihan jäässä kun vedestä nousin.

T1 (6:35) sujui rauhassa. Vaihtoteltassa ei ollut ruuhkaa. Yksi suomalainen nainen siellä hytisi niin kylmissään, ettei meinannut päästä millään lähtemään pyörää kohti. Laitoin Polarin käteen tässä vaiheessa, koska halusin, että se varmasti mittaa ainakin koko pyöräosuuden ja jos mahdollista, myös juoksun.

Pyörä (180 km) 6:10:30
Tästähän se päivä varsinaisesti alkoi uintiverryttelyn jälkeen. Pyöräosuus lähti käyntiin hyvillä mielin ja tuntui olevan rauhallinen väli, johon pääsin ajamaan. Heti ajattelin, että kyllä tämä täysmatka taitaa olla minun juttu, kun kaikki muutkin tuntuvat suhtautuvan ajamiseen rauhallisesti eikä mitään ryysistä ole näkyvissä. Porukkaa alkoi toki tulla ohi pikkuhiljaa, mutta ei niin paljon, että se olisi häirinnyt omaa ajorytmiä mitenkään. Nautin geelievästä tasaisesti puolentunnin välein. Ihan tarkkaan merkkiviivoista ei kyllä ottanut selvää, tuliko sitä tarkalleen yhden annoksen verran aina otettua, mutta ainakin sinne päin. Pulloissa oli mukana vettä ja kofeiinipitoista urheilujuomaa, mutta enimmäiseen join vettä. Nappasin ainakin joka toiselta huoltopisteeltä aina lisää vettä ja täytin sillä torpeedon. Muuten nappasin matkalta mukaan banaania, jos alkoi tuntua, että on nälkä. Pari kertaa otin myös vaihtelun vuoksi blokseja suuhun. Reitti oli helppo ja tasainen eikä tuultakaan tuntunut olevan juurikaan. Vauhti pysyi tasaisena ja ajaminen tuntui mukavalta. Kaksi kunnon ukkoskuuroa saatiin niskaan. Ne molemmat tulivat jälkimmäisellä puoliskolla pyöräosuutta. Ensimmäinen alkoi pian 90 km jälkeen eikä ollut kovin paha. Jälkimmäinen osui minulle noin 155 km kohdalta alkaen ja silloin vettä tuli ihan kunnolla. Tie lainehti ja tuli hidastettua väkisinkin vauhtia. Halusin vain päästä ehjänä vaihtoon. Kaupungissa loppupätkällä oli muutenkin kapeita paikkoja ja tiukkojan käännöksiä, joten jälkimmäisen puoliskon keskinopeus vähän putosi. Jonkin verran rohkeammin loppuosuutta olisi varmaan voinut ajaa, mutta olin kuitenkin todellä tyytyväinen pyöräosuuteen.

T2:sta (5:23) lähestyin jättäen kengät jalkaan. Ehkä ei olisi pitänyt, koska jalat tuntuivat melko jäykiltä heti pyörältä nousun jälkeen ja kloseilla oli vaikea edetä mihinkään. Tuli mieleen väistämättä, että mitenkähän näillä jaloilla vielä se maraton sujuu. Vaihtoteltassa kuivasin jalkoja ja pyyhin ukkoskuuron heittämää hiekkaa pois. Vaihdoin kuivat sukat ja kävin bajamajassa. Sen jälkeen jalat tuntuivatkin taas jo paremmalta. Sitten vaan juoksemaan.

Juoksu (42 km) 4:47:36
Juoksu alkoi ylämäellä, jota saikin kavuta yhteensä kahdeksan kertaa koko maratonin aikana edestakaisella reitillä. Juoksu mentiin neljänä kierroksena. Ensimmäinen kierros sujui mukavasti, kun alkuun pääsi. Omat kannustusjoukkoni olivat saapuneet myös Tallinnaan lauantaina ja oli hienoa nähdä heitä juoksureitin varrella. Iltapäivä oli hyvinkin lämmin ukkospilvien väistyttyä taivaalta. Huoltopisteillä oli tarjolla märkiä sieniä, vettä ja jäämurskaa ja niille oli käyttöä. Yritin jatkaa säännöllistä energian ottamista, mutta jälkeen päin ajatellen se ei ehkä ihan onnistunut. Oli vaikeampi pysyä laskuissa mukana, milloin pitäisi ottaa geeliä, kun toisaalta sitä ei enää niinkään tehnyt mieli ja toisaalta tuli nautittua muita tarjoiluja, kuten kokista ja banaania sekä urheilujuomaa. Kaikkea mahdollista, mitä vain teki mieli, otin vuoron perään jokaiselta huoltopisteeltä. Toinenkin kierros meni vielä hyvin, puolimaratonin kohdalla katsoin kellosta, että aikaa oli kulunut noin 2h16min. Siinä vaiheessa näytti siis todella hyvältä. Kolmannen kierroksen loppupuolella polar ilmoitti, että gps on sammutettu, koska virta alkoi olla vähissä. Samoihin aikoihin, noin 28 km kohdalla aika yhtäkkiä matka alkoi painaa. Ylämäet tuntuivat lisääntyneen ja alamäet ja helpot pätkät vähentyneen. Tuntui melko toivottomalta, että piti jaksaa vielä yksi kierros. Vauhti tippui. Pahimmilla hetkillä etenin vain hieman alle 9min/km vauhtia. Kun viimeinen kierros vihdoin alkoi, sain kuitenkin käskettyä itseni hölkkäämään. Kävelin ainoastaan ylämäet ja huoltopisteet, muuten pakotin itseni juoksuaskeliin. Sainkin pidettyä hieman parempaa vauhtia taas, mutta vaikeaa se oli, kun joka paikkaan sattui. Ei sattunut pelkästään jalkoihin, vaan ihan kaikkiin lihaksiin joka askeleella. Pikkuhiljaa maali silti lähestyi. Kannustus oli ihan mahtavaa niin yleisöltä, toimitsijoilta kuin kanssakilpailijoita, suomalaisilta ja ulkomaalaisilta. Kaikki jaksoivat loppuun asti kannustaa ja tsempata. Loppusuoralla vielä pieni loppukiri ja väkisin alkoi hymyilyttää. Vihdoin maalissa! Loppuaika 12:29:56 oli sellainen, johon arvelin parhaimmillani ehkä pystyväni, joten aika lailla nappiin meni. Ehkä jokaiselta osuudelta olisi voinut olla muutama minuutti otettavissa pois, mutta ei kovin paljon.

Siinä se oli, ensimmäinen täysmatka, mutta ei varmastikaan viimeinen. Niin hieno päivä!

Kuva:Finisherpix