Kesän toinen kisastartti oli Kangasalan puolimatka (1900m-90km-21km). Keli oli tällä kertaa helteinen ja se teki kisapäivästä raskaan. Pullot vaan täyteen ja kohti Kangasalaa. Kisakeskus oli niin lähellä kotia, että lähdin sinne vasta kisapäivän aamulla ajelemaan. Kuumasta kelista huolimatta ajattelin lähteä tavoittelemaan puolimatkan ennätystä ja sellaista 5.30 alitusta.
Saavuin perille sen verran myöhään, vain reilu tunti ennen starttia, että melkein meinasi tulla kiire saada kaikki valmistautumiskuviot hoidettua. (En ehtinyt edes ottaa yhtään valokuvaa.) Kaksi tiimiläistä sattui olemaan vieressä pyörää ja muuta asettelemassa paikoilleen, joten vähän tunnelmiakin ehdittiin vaihtaa siinä samalla. Vielä piti käydä ilmoittautumassa ja hakemassa kisapaketti. Banaanikin unohtui autoon ja lähdin sitä hakemaan, mutta tulipa siinä samalla pieni juoksuverryttely tehtyä. Sitten oli kiskottava jo äkkiä märkkäriä päälle ja mentävä bajamajajonoon kuuntelemaan kisainfoa. Infon jälkeen kohti rantaa. Ehdin käydä vähän vedessä totemassa, että se on mukavan viileää, mutta auringonpaiste tulee aiheuttamaan suunnitusongelmia. Rannalle päin palatessa tuskin näkisi, mihin pitää uida.
Uinti lähti klo 10 rollin starttina aina neljä uimaria kerrallaan. Se sujuikin mukavasti eikä tullut alkuryysistä ollenkaan. Sain uida menomatkan järvelle päin aikalailla itsekseni omassa rauhassa ja omalla rytmillä. Uinti tuntui hyvältä. Kääntäpoijulta rantaa kohti kävi juuri niin kuin arvelin ja näkyvyys oli todella huono. Isot poijut oli sijoitettu menomatkalle ja paluumatkalla oli vasemmalla puolella pienempiä merkkipallukoita ja kanistereita, joita en käytännössä nähnyt ollenkaan. Osasyynä varmaan se, että otan happea oikealta puolelta ja merkit olivat vasemmalla. (Kyllä joo, talvella aina mietin uimahallissa uidessa, että pitäisi opetella kunnolla vasemmalta hapenotto ja välillä sitä oikein treenaankin, mutta ei se ole vieläkään tarpeeksi sujuvaa.) Onneksi kääntöpoijulta lähdettäessä olin osunut johonkin isompaan lössiin. Päätin siis vain seurata muita ja luottaa siihen, että porukka ui oikeaan suuntaan. Rantaan asti menin tällä taktiikalla. Ainoa mitä näin, oli rannan tuntumassa ollut iso poiju, jonka jälkeen piti kääntyä jo jyrkästi kohti rantaa. Jotain oranssia siellä näkyi välillä laiturin pielessä ja onnekseni totesin, että porukassa uitiin hyvään suuntaan. Uintiaika oli jotain 35-36 min välillä eli kaikki meni suunnitelmien mukaan tähän saakka. Mittari näyttää uintimatkaksi 1969 m.
Pyörä matkaan telineestä ja tien päälle nauttimaan kesäpäivästä.
Pyöräreitti (noin 88 km) kulki kahtena kierroksena aluksi vähän pienempää kylätietä ja sitten isompaa tietä Sahalahteen. Meno tuntui aluksi hyvältä. No, ehkä lähdin sitten vähän keulimaan. Jossain 20 km kohdalla jouduin toteamaan, että nyt alkaa jo reisissä tuntua sen verran, että pakko hieman hidastaa. Matka jatkui autojen seassa, välillä niitä oli paljonkin siellä puikkelehtimassa kisaajien seassa. Meitäkin oli aika paljon, noin 200 starttasi tälle matkalle. Tässä varmaan näkyi se, että tänä kesänä ei kovin montaa puolimatkan kisaa Suomessa ole ollut tarjolla. Kisasta muodostuikin varsin kovatasoinen.
Valitettavasti oma meno alkoi hyytyä koko ajan paehemmin. Paljon sitä porukkaa menikin minusta ohi. Näkyy sykekäyrästäkin, että loppu on ollut jo aika vaikeaa. Syke, tehot ja vauhti tippuivat kaikki koko ajan. Ehkä liian kova alku ja kuuma keli yhdessä olivat syynä tai sitten ei ollut muutenkaan parhaat pyöräjalat tällä kertaa. Geeliä otin säännöllisesti matkan varrella, joten ei se ainakaan energiasta olisi pitänyt olla kiinni. Selvisin kuitenkin selvästi alle kolmen tunnin (2.51) tästäkin osuudesta. Edelleen olin ihan aikataulussa tavoiteaikaa ajatellen.
Juoksuosuus oli sitten odotetusti aivan hirveä johtuen helteestä. Sekin oli kahtena kierroksena. Liikkelle lähdettiin heti ihanan viilentävän vesisuihkun kautta. En tiedä, miten kuuma iltapäivällä oli, mutta kotimatkalla auton mittari näytti edelleen 28 astetta. Oli ihan turha yrittää saada jalkoja liikkumaan sellaista vauhtia, kuin olisin toivonut. Alkumatkasta oli vielä ylämäkeä tarjolla. Väkisin alkumatkasta kävi mielessä, että en pysty. En vaan pysty tähän. Varmaan joudun keskeyttämään ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta kun 5 km kääntöpaikalta pääsi lähtemään takaisin päin kohti kisakeskusta, alkoi jo tuntua vähän paremmalta, sehän oli sitten laskuvoittoistakin. Puolimatkalla 7 km kohta juoksussa on usein jotenkin toivoa antava, koska siinä kohtaa jalat jo toimivat ja on jo kolmannes matkasta takana. Siinä kohtaa nytkin tuntui ihan hyvältä. Huoltopisteiltä sai vettä, urheilujuomaa, kokista, banaani ja geeliä. Ekalla kierroksella oli jossain tarjolla märkiä sieniäkin, mutta myöhemmin ei enää. Onneksi, siis todella onneksi, hyvin suuri osa juoksureitistä kulki varjoisaa jalkakäytävää. Aina kun joutui juoksemaan suorassa auringonpaahteessa, oli todella paljon vaikeampaa jaksaa edetä. Juoksukierroksen loppu oli kuuma. Suihkun kautta pääsi sitten taas toiselle kierrokselle. Toisen kierroksen aikana ylämäet olivat tottakai vielä pahempia kuin ensimmäisellä kierroksella. Piti vain päättäväisesti könytä ne ylös, jotta pääsi taas kääntöpaikalle ja alamäkeen. Koko ajan yritin vain juoda niin paljon kuin pystyin, vettä, urheilujuomaa ja kokista vuorotellen. Kaksi geeliä otin juoksun aikana myös. Lopulta se maali tuli vastaan ja juoksu meni kuin menikin kuitenkin alle kahteen tuntiin (noin 1.57) eli siihen voi olla tosi tyytyväinen. Loppuaika oli tavoitteen mukainen, 5.28.
Maalissa odotti pullollinen kombuchaa. Hieman erikoisen makuista ainetta, mutta kaikki neste maistui kyllä maalissa.
