Suomen triathlonliitto pyrkii kehittämään suomalaista ikäsarjalaisten (Masters-urheilun harrastajien) maajoukkuetoimintaa ja yhtenä osana sitä järjestettiin 29.11.-1.12.2019 leiriviikonloppu Vierumäellä. Pääsyvaatimuksena leirille ei ollut muuta kuin jäsenyys jossakin liiton alaisessa seurassa. Kun ajankohtakin tuntui sopivalta ja leiriä ohjaamassa vielä oli oma tuttu valmentajakaksikko, päätin lähteä mukaan. Eihän sekään hassummalta kuulostanut, että pääsee katsomaan ja kokeilemaan Age Group Team Finland -maajoukkueen touhua kokonaisen viikonlopun ajan.
Matka alkoi perjantaina iltapäivällä sankassa lumisateessa ja välillä ajeltiin jonossa 60 km/h vauhtia kohti määränpäätä. Loppumatkasta lumisade muuttui vesisateeksi ja marraskuinen maisema pimeni, sumu leijaili tien pinnalla. Olen käynyt Vierumäen urheiluopistolla kerran kesällä 2014 triathlonkisassa. Se ei nyt paljon auttanut, kun pimeässä sadesäässä piti yrittää suunnistaa autolla etsimään omaa kämppää sekä urheiluhallia. Arvelin varanneeni riittävästi aikaa matkantekoon, jotta ehtisin ennen leirin ensimmäistä treeniä käydä heittämässä laukun huoneeseen ja vaihtamassa samalla päälle treenivaatteet. Toisin kävi. Pyörittyäni jonkin aikaa oletettavasti oikealla suunnalla en onnistunut löytämään omaa kämppääni ennen kuin kello oli jo niin paljon, että oli pakko lähteä etsimään sen sijaan urheiluhallia.
Halli oli kyllä ihan isokokoinen ja erottui hyvin muista rakennuksista, mutta eri asia olikin, miten autolla pääsisi mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä, jotta pyörän ja trainerin raahaaminen sisälle onnistuisi sujuvasti. Vihdoin löysin oikean ajoreitin ja parkkipaikan ja kävin vielä sisällä varmistamassa, että olen nyt ihan varmasti oikeassa paikassa. Urheiluhallista löytyi helposti nurkkaus, jossa näytti olevan porukkaa pyörien päällä- sinne siis. Ensin piti kuitenkin vielä onnistua ulkona pimeässä kaivelemaan melko isosta laukusta treenivaatteet. Lastasin ne pussukkaan ja nappasin pyörän ja trainerin mukaan. Vihdoin onnistuin pääsemään mukaan treeniin ja lopulta vain noin 10 minuuttia myöhässä.
Illan treeni oli siis noin 90 min. pyörä-juoksu-yhdistelmä sisähallissa. Molemmissa lajeissa tehtiin lyhyitä vetoja/kiihdyttelyjä ja muuten ajeltiin ja juostiin rennosti. Sisäpyöräily+hallijuoksu on oikein kätevä treenimuoto leirillä, koska kukaan ei pääse kovin kauas karkaamaan ja kaikki voivat helposti toteuttaa treenin omalla tasollaan. Kaiken alkusähläyksen jälkeen illan treeni tuli lopulta tehtyä ja muuta ohjelmaa ei päivällisen lisäksi perjantaille ollutkaan. Pääsin myös vihdoin viimeinen majoittumaan ja se oma huonekin löytyi tällä toisella yrittämällä ihan helposti. Respan henkilö oli vain merkinnyt karttaani ihan väärän rakennuksen, joten ei ihme, että oikeaa ovea ei meinannut löytyä. Päivällisen jälkeen nautimme ansaituista irtokarkeista omassa huoneessa kahden seurakaverin kanssa, koska meillä kaikilla oli tietenkin perjantaipussit hankittuna. Samalla oli mukava jutella triathlonharrastuksesta ja kerrankin joku jaksoi kuunnella vaikka kuinka kauan, eikä ihmetellyt homman hulluutta ja rankkuutta ja ties mitä. Uni ei tullut ihan helposti, mutta muuten nukutti hyvin.
Lauantaina ohjelmassa oli aluksi kevyttä jumppaa ja liikkuvuusharjoittelua ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen aamupäivää jatkettiin uinnilla (90 min) ja pääsarjana uitiin 3x8x50m kovaa. Uinti sujui ihan tavanomaisesti. Ei ollut itselläni ehkä ihan huippupäivä, mutta ei huonokaan. Lounaan jälkeen oli aikaa hengähtää. Iltapäivällä oli myös yhteinen lyhyt rentoutushetki, jonka jälkeen pidin vähän palaveria valmentajan kanssa tulevista treenikuvioista. Päivän pitkä ja kova treeni oli klo 16 alkaen ja se oli jälleen pyörä-juoksu-yhdistelmää. Nyt vedettiin sitten vähän pidempiä kovia pätkiä kumpaakin lajia. Pyöräjalat olivat minulla yllättävän huonot heti alkuunsa enkä saanut oikein pidettyä tavoitetehoja. Hiki virtasi kiitettävästi pyörän päällä. Juoksu lähti loppua kohti sujumaan jo mukavasti ja kahden tunnin treenin jälkeen tämä päivä oli siinä.
Koska lapsille piti keksiä jotain tuliaisia, poikkesin kotimatkalla Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Saattoi sieltä itsellekin tarttua mukaan pientä matkaevästä.
