Aina ennen on aurinko paistanut, mutta tällä kertaa satoi ja tuuli. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, miten kaikki meni pieleen ja kotimatkalla piti nieleskellä vähän pettymyksen kyyneleitä. Tai niistä hetkistä, kun pyöräosuuden ensimmäisillä kilometreillä olin sitä mieltä, että keskeytän saman tien ja lopetan koko harrastuksen. Uinti oli mennyt huonommin kuin ikinä, en saanut itsestäni nyt mitään irti, en osannut ajaa pyörää kunnolla, joten miksi edes pitäisi yrittää siinä vesisateessa ja kovassa tuulessa. Miksei vain voisi harrastella jotain helpompaa?
Mutta sen sijaan yritän keskittyä hyviin asioihin.
Voimarinteellä on kohtuullisen raskas reitti sekä pyörä- että juoksuosuudella ja tänään keli oli lisähaasteena uinnissa ja pyöräilyssä. Muistin painaa päätä hyvin veteen vasta-aallokossa ja pidin hyvää rytmiä, vaikka aallokko löi vastaan jatkuvasti. Etusuora oli loputtoman pitkä, mutta selvisin siitä kaksi kertaa ja paluumatka oli ihanaa uida myötäaallokossa. Yritin muistaa myös potkia kunnolla, ainakin ajoittain. Vesi oli juuri sopivan lämmintä.
Pyöräilemään lähdin ilman sukkia. Ne olisivat kuitenkin kastuneet heti märällä vaihtoalueella sukkasillaan juostessa, joten samapa se, vaikka menee ilman. Kengät olivat kiinni polkimissa ja pääsin hyvin liikkeelle sillä tavalla, se alkaa jo olla rutiinia. Kun ensimmäinen jyrkkä alamäki oli takana ja sopiva suora kohdalla, päätin nostaa mielialaa nauttimalla heti alkuun kofeiinipitoisen geelin. Arvelin, että siitä voisi saada tarvittavaa lisävirtaa. Geeli tuntuikin toimivan hetken päästä ja isommalle tielle tullessa teki jo mieli ajaa kunnolla ja jatkaa kisaa, vaikka hetken mieli oli ollut synkkä. Huonoista hetkistä voi nousta. Otin vielä puolen tunnin päästä toisen kofeiinigeelin ja annoin mennä. Pyöräilyä häiritsi tuuli, joka kävi välillä sivusta ja välillä vastaan, paluumatkalla se oli onneksi enemmän myötäinen eikä heiluttanut enää pyörää niin ikävästi. Menomatkalla en uskaltanut ajaa kaikkia alamäkiä tikuilta, koska tuuli välillä heilautteli ja kisa ajettiin normaalin autoliikenteen seassa. Pyörällä tehot jäivät ihan turhan mataliksi ja syke samoin. En siis osannut ajaa kunnolla tuulessa enkä saanut kaikkea irti itsestäni. Olin kuitenkin päättäväinen ja jatkoin matkaa, vaikka alku oli hankala. Oli kai niin kylmä, että joku vasemman sisäreiden lihaksista alkoi krampata loppumatkasta.
Toiseen vaihtoon tullessa jalat olivat kylmät, märät ja kankeat, enkä meinannut saada toista jalkaa ulos kengästä. Pitäisikö kantapäitäkin vähän rasvata ennen sadekisaa? Vaihdossa kiskoin sukat märkiin jalkoihin. Sukat kannattaa rullata valmiiksi, jotta ne saa hyvin jalkaan myös sadekelillä. Se toimi nytkin kivasti ja sitten menoksi. Jalat tuntuivat heti alkuun tosi hyvältä. Melkein kuin ei olisi pyöräillyt ollenkaan tai vain verrytellyt sopivasti. Se on se hyvä puoli, kun ei aja liian kovaa. Sisäreisi ainoastaan tuntui vähän krampin takia, mutta ei haitannut. Voimarinteellä pitää alku antaa mennä reippaasti alamäkivoittoista osuutta ja paluumatka sitten on yritettävä vain selvitä takaisin rinteen päälle. Lenkki juostiin kahteen kertaan ja sain sen juostua pari minuuttia kovempaa kuin viime vuonna ja jaksoin pitää tasaista vauhtia molemmat kierrokset.
Sellainen oli kesän eka kisastartti. Ei ollut ollenkaan helppoa ja mukavaa, mutta hyvä treenikisa se oli. Tästä kohti minulle mieluisampia pidempiä matkoja.
