Tällä kertaa suunnattiin Hämeeseen ja asetuttiin Petäys Resortiin Hattulaan aiheuttamaan hämmennystä paikallisille. Heti perjantai-iltana iloinen joukkomme oli huomattu pyörälenkillä ja palautetta sateli pitkin viikoloppua mm. hotellin respaan. No mitä ihmettä me siellä sitten puuhasimme: emme sen kummempaa kuin uintia, pyörää ja juoksua, mutta ilmeisesti se iloinen (ja äänekäs?) ulkoilu isolla joukolla oli jotain ihan uutta Tyrvännön kylällä.
Perjantaina leiri käynnistettiin vajaan tunnin pyöräilyllä kohti Hattulaa ja takaisin. Sen jälkeen teki mieli vähän uiskennella Vanajavedessä. Hotellin rantaravintolan vieressä oli kutsuvan näköinen hiekkaranta, mutta suureksi yllätyksesemme vesi oli aivan JÄRKYTTÄVÄN kylmää. Me rohkeat, jotka silti sinnikkäästi kauhoimme eteenpäin välittämättä siitä, että kädet ja jalat olivat lähes tunnottomat, saatoimme todeta, että vähän kauempana vesi kyllä lämpeni ja siellä pystyi hyvin uimaan. Samalla tuli siis avattua oma avovesiuintikausi. Illallisen jälkeen kävelimme vielä porukalla lähistöllä nauttien kesäillasta.
Lauantaina aamu aloitettiin Lotan pitämällä pienellä nilkkojen herättelyjumpalla, paljain varpain pihanurmikolla. Aamupalan jälkeen oli aika valmistautua viikonlopun koviin treeneihin. Ajelimme kahdessa porukassa pyörilla verrytellen Aulangolle, jossa tehtiin ylämäkivetoja näkötornin aluetta kiertäen ylös alas. Olipa huippuhauskaa! Ei olisi oikein malttanut lopettaa ollenkaan, mutta lounaallekikn piti ehtiä. Jokainen teki sopivan määrän vetoja ja sitten palattiin taas rauhassa hotellille. Paluumatka oli jotenkin pidemmän tuntuinen kuin menomatka.
Lounaan ja lepotauon jälkeen jatkettiin päivää juoksuvedoilla. Aurinko porotti ja teki tästä leikistä kohtuullisen raskasta. Vesipullot lämpenivät ihan heti ja parin vedon jälkeen alkoi tuntua tuskaisalta, mutta niin vain saatiin siinä hiekkatien pätkällä toteutettua noin 800 metrisiä ja 400 metrisiä mukava määrä. Hieman jo kalpenevin kasvoin palattiin hotellille ja etsittiin perjantaita parempi lähtöpaikka avovesiuinnille. Sellainen löytyi hotellin toiselta puolelta ja nyt vesi oli mukavan lämpöistä. Loppuilta istuskeltiin rantasaunan rappusilla ilta-auringon lämmössä.
Sunnuntaiaamuksi oli vaihtoehtona läheä Jussin juoksulenkille tai Panulle uintiseuraksi. Minua uinti houkutteli enemmän, joten suuntasin taas laiturille märkkärin kanssa ja vajaan kilometrin uinnin jälkeen virkeänä aamupalalle. Nyt oli enää jäljellä kevyttä pyöräilyä Hattulassa. Tiimin paikalliset oppaat vetivät meidät taas kahdessa ryhmässä tälle kierrokselle. Reitti kulki Hattulan kirkon ohi Parolan suunnalle ja Ilalempin kautta takaisin päin. Oikein mukava sunnuntaiajelu. Kärkiporukka ehti vielä vähän juostakin, mutta itse menin lopuksi taas uimaan.
Viikonlopun kuluessa alkoi koko kesän kisakalenteri samalla hahmottua lopulliseen muotoonsa. Heinäkuussa on ohjelmassa Voimarinteen perusmatka, elokuussa Kangasalan puolimatka ja syyskuun alussa vielä Tallinnassa täysmatka. Täysmatkan siirtoa Kalmarista Tallinnaan mietiskelin jonkun aikaa, mutta leirin kuluessa se alkoi houkutella yhä enemmän, joten siirto on nyt tehty ja toivottavasti 5.9. Tallinnassa todella pääsee kisaamaan. Voimarinteen kisaan onkin enää pari viikkoa aikaa, joten siitä se kisakausi vihdoin starttaa sittenkin.
