Kymmenen kuukautta Kalmariin

Päädyin varaamaan paikan Kalmarin Ironman-kisaan ensi elokuulle. Muita vahvoja vaihtoehtoja, joita pyörittelin mielessä, olivat Köpeenhamina, Almere, Tallinna tai Tahko.Tahkosta nyt ei sitten olekaan kuulunut mitään ja Tallinna on toisaalta jo nähty. Muita kiinnostavia kisoja olisivat ainakin
- Barcelona (kuitenkin vähän myöhään Suomen kesän jälkeen)
- Hampuri (mutta 21.6. hieman aikaisin kesällä)
- Roth (salamannopeasti loppuunmyyty, mutta ehkä vielä joskus)
- Klagenfurt (ehkä liikaa nousumetrejä?)

Kalmarin lippuja alettiin myydä heti niin vauhdilla, että se oikeastaan ratkaisi asian. Olin kuullut kisasta paljon hyvää ja todisteena siitä, liput alkoivat tosiaan mennä kaupan niin kovaa vauhtia, että päätin tehdä oman ratkaisuni ja olla mukana. Plussaa on myös se, että kisapaikalle pääsee kohtuullisen helposti autolla, jolloin pyörän saa kokonaisena auton sisällä perille. Lisäksi paikalla on varmasti paljon muita suomalaisia.


Harjoittelu on ollut oikeasti kivaa taas viimeiset pari kolme viikkoa, koska nyt jaksaa taas. Treeniohjelma on kehittynyt juuri oikealla tavalla niin, että on ollut sopivasti haastetta. Olen pääasiassa pyöräillyt viime viikot ulkona maastopyörällä. Tällä viikolla tuli eteen syksyn ensimmäinen sisäpyöräily, joka vähän jännitti etukäteen, koska se piti tehdä pitkästä aikaa maksimitehoilla. Treenin toteutus oli ihan ok, mutta aikaansaamani maksimivetojen tehot olivat selvästi huonommat kuin kesäkuussa. No sen toki arvasinkin. Wattipolkimet eivät valehtele. Ne ovat aika armottomat, mutta talven mittaan varmasti myös palkitsevat.

Uinti on ollut ihan syksyn parasta antia. Olen jaksanut pari viikkoa tehdä kovatkin treenit loppuun asti. Uimaseuran ohjatuissa treeneissä on syksyllä yleensä tapana keskittyä viikko kerrallaan eri uintilajien tekniikoihin. Niin on nytkin ollut. Näissä ohjatuissa treeneissä on sekin jännää, ettei koskaan tiedä, mitä kokonaisuus pitää sisällään. Seuraava setti kerrotaan vasta kun edellinen on uitu. Mutta se tunne, kun koko kova treeni on tehty, on vaan niin hieno! Vastapainoksi minulla on myös ollut tilaisuus uida rauhassa omaa uintiani kahtena lauantaina, kun treenikaverit ovat olleet uintikisoissa. Kerran oli jopa koko allas vain minun käytössäni koko treenin ajan.

Juoksu, no aika hidasta on ollut. Ei ole tehnyt mieli mihinkään juoksutapahtumiin, koska sen verran on vielä vauhti hukassa. Kiva kuitenkin on ollut päästä tekemään vähän jo vetoja. Tällä viikolla satoi jo ensilumi meillekin, muuta äkkiä se katosi. Toivottavasti vielä ei ihan talvi tule, jotta ehtii vielä juosta jonkin aikaa pitävällä alustalla.

Voimaharjoittelua on nyt ollut kaksi kertaa viikossa ja olen oppinut hyödyntämään aamuja salilla käyntiin. Silloin siellä on rauhallista. Saattaapa olla, että aamusali tulee ihan tavaksi, vaikka muuten olen aika huono tekemään mitään treeniä heti aamulla. Polar Vantage kävi jo huollossa. Sen kanssa pelaaminen alkoi todella ärsyttää, kun takaisin/pysäytys-painike ei toiminut, joten laitoin sen takuuhuoltoon menemään. Huolto pelasikin hyvin ja nyt kello taas pelittää, kuten pitää.