maanantai 31. toukokuuta 2021

Kisakauden kynnyksellä

 Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo puoli vuotta. Talvi Vierumäen leirin jälkeen sujui tuttuun tapaan pyöräblokkipainotteisesti. Kuuden viikon pyöräblokkeja tuli talven mittaan yhteensä kolme: ensimmäinen marras-joulukuussa, toinen tammi-helmikuussa ja kolmas maalis-huhtikuussa. Nämä sisälsivät aina 2-3 tehopyöräiliyä/viikko. Jotkut treenit olivat niin pahoja, ettei vaan pystynyt pysymään tavoitetehoissa. Blokkien välissä oli aina pari viikkoa kevyempää treeniä tai hiihtolomailua Lapissa yms. 

24h-hiidossa oli rapsakka pakkasyö

 Pitkät pk-lenkit sai kivasti tehtyä suksilla aina huhtikuulle saakka, sillä lunta riitti tänä talvena. Hiihtoladuilla oli välillä paljonkin muita ulkoilijoita. Osallistuin muun muassa 24 h-hiihtotapahtumaan, jossa oma osuuteni oli kaksi tuntia iltahiihtoa. Kävin möys Keuruu-Multia laturetkellä maaliskuun alussa, mutta sille päivälle sattui sellainen tuuli ja tuisku, että latu oli varsinkin peltoaukeilla hukassa, joten luovutin ja käännyin kotia kohtia noin 5 km ennen Multian kääntöpaikkaa. Olin toisaalta juuri koko edeltävän viikon hiihdellyt Saariselällä, joten hiihto tuntui muutenkin sille viikolle jo riittävän. Viimeisen kerran hiihtelin 11. huhtikuuta. 

 Osallistuin kevättalvella myös muutamaan Staminan Winter virtual cup -osakilpailuun Tripuusti-joukkueessa. Yhtenä lajina siinäkin oli hiihto (Touruvuoren 5 km: aika 19:11) sekä uutena lajikokeiluna 1000 m sisäsoutu (aika 3:54). Varsinkin soutu aiheutti jonkinlaisia reaktioita keuhkoputkissa, koska yskitti aika paljon tuollaisen lyhyen maksimivedon jälkeen, mutta ei siellä Touruvuoren mäissäkään ihan helpolla päässyt.

Juoksua oli talvikaudella vain kerran viikossa, mutta uimaan pääsin kotihallissa ihan koko talven kaksi kertaa viikossa, mikä olikin aika poikkeuksellista koronan sulkiessa lähes kaikki hallit ympäri maan. Jos tuijottaa vain FTP-testiä, pyöräkunto tuntui junnaavan paikallaan samoissa missä se on ollut jo pari vuotta, kunnes kolmannen pyöräblokin jälkeen vihdoin sain nostettua testituloksen omaan uuteen ennätyslukemaan. Vaikkei harjoittelua tuon testin takia tehdäkään, onhan se palkitsevaa huomata, että tehotreeneistä on jotain tarttunut matkaan. Lisäksi siitä saa tietenkin uudet kovemmat tavoitetehot seuraaviin treeneihin ja ksioihin.

Aprillipäivänä oli vielä järvi jäässä, mutta maantie sula.

 

Pyöräblokkien ja hiihtokauden päätyttyä on ollut aika siirtyä etsimään juoksuvauhtia ja totuttelemaan maantiellä pyöräilyyn. Juoksuharjoituksissa olen koko treenikauden pyrkinyt pikkuhiljaa nostamaan peruslenkkien perusvauhtia viime kesästä. Muutaman kerran olen nyt käynyt urheilukentällä tekemässä juoksuvetoja ja pyörälläkin pääsin vähän kokeilemaan puolimatkan kisatehojen etsimistä viime viikonloppuna.  Vesi on vielä niin kylmää, että avoveteen en ole pitänyt kiirettä. Kohta sitäkin pitäisi käydä kokeilemassa.


Ensimmäisen kisa odottaa kalenterissa vasta heinäkuun alussa, jolloin toivottavasti päästään vihdoin Lahden IM 70.3-matkalle. Olin siellä viimeksi kolme vuotta sitten ja nyt olisi kauan odotettu uuden kokeilun paikka sillä reitillä. Vuonna 2018 kisa ei mennyt ihan putkeen. Silloin ajelin kisapaikalle hakemaan numerolaput yms. suoraan töistä tehtyäni töissä "koko maailman valmiiksi" ennen kesälomia, kävin nukkumassa majapaikassa 80 km päässä yön, söin liian vähän lounasta ja otin liian vähän evästä kispaikalle mukaan. Kisaan lähtiessä oli sitten jo valmiiksi nälkä. Uinti meni pieleen, kun eksyin paluumatkalla jonnekin matalikolle, jossa sai uida käsipohjaa ja rannalla nähtyäni uintiajan kellossa menetin parhaan kisatunnelman. Pyöräosuudella meni hirvittävän kauan aikaa ja juoksukin notkahti jossain puolivälin jälkeen. Nyt olisi tarkoitus tehdä kaikki vähän paremmin kuin viimeksi. Kisaan on enää muutama viikko aikaa eli kisakuntoa aletaan kaivella esiin tulevian viikkoina.