Aina ei aurinko paista - ei edes Voimarinteen Teräsmieskisassa

Olen osallistunut Voimarinteen perusmatkalle jo viisi kertaa. (http://www.team226.fi/) 

Aina ennen on aurinko paistanut, mutta tällä kertaa satoi ja tuuli. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, miten kaikki meni pieleen ja kotimatkalla piti nieleskellä vähän pettymyksen kyyneleitä. Tai niistä hetkistä, kun pyöräosuuden ensimmäisillä kilometreillä olin sitä mieltä, että keskeytän saman tien ja lopetan koko harrastuksen. Uinti oli mennyt huonommin kuin ikinä, en saanut itsestäni nyt mitään irti, en osannut ajaa pyörää kunnolla, joten miksi edes pitäisi yrittää siinä vesisateessa ja kovassa tuulessa. Miksei vain voisi harrastella jotain helpompaa? 

Mutta sen sijaan yritän keskittyä hyviin asioihin. 

Voimarinteellä on kohtuullisen raskas reitti sekä pyörä- että juoksuosuudella ja tänään keli oli lisähaasteena uinnissa ja pyöräilyssä. Muistin painaa päätä hyvin veteen vasta-aallokossa ja pidin hyvää rytmiä, vaikka aallokko löi vastaan jatkuvasti. Etusuora oli loputtoman pitkä, mutta selvisin siitä kaksi kertaa ja paluumatka oli ihanaa uida myötäaallokossa. Yritin muistaa myös potkia kunnolla, ainakin ajoittain. Vesi oli juuri sopivan lämmintä.

Pyöräilemään lähdin ilman sukkia. Ne olisivat kuitenkin kastuneet heti märällä vaihtoalueella sukkasillaan juostessa, joten samapa se, vaikka menee ilman. Kengät olivat kiinni polkimissa ja pääsin hyvin liikkeelle sillä tavalla, se alkaa jo olla rutiinia. Kun ensimmäinen jyrkkä alamäki oli takana ja sopiva suora kohdalla, päätin nostaa mielialaa nauttimalla heti alkuun kofeiinipitoisen geelin. Arvelin, että siitä voisi saada tarvittavaa lisävirtaa. Geeli tuntuikin toimivan hetken päästä ja isommalle tielle tullessa teki jo mieli ajaa kunnolla ja jatkaa kisaa, vaikka hetken mieli oli ollut synkkä. Huonoista hetkistä voi nousta. Otin vielä puolen tunnin päästä toisen kofeiinigeelin ja annoin mennä. Pyöräilyä häiritsi tuuli, joka kävi välillä sivusta ja välillä vastaan, paluumatkalla se oli onneksi enemmän myötäinen eikä heiluttanut enää pyörää niin ikävästi. Menomatkalla en uskaltanut ajaa kaikkia alamäkiä tikuilta, koska tuuli välillä heilautteli ja kisa ajettiin normaalin autoliikenteen seassa. Pyörällä tehot jäivät ihan turhan mataliksi ja syke samoin. En siis osannut ajaa kunnolla tuulessa enkä saanut kaikkea irti itsestäni. Olin kuitenkin päättäväinen ja jatkoin matkaa, vaikka alku oli hankala. Oli kai niin kylmä, että joku vasemman sisäreiden lihaksista alkoi krampata loppumatkasta.

Toiseen vaihtoon tullessa jalat olivat kylmät, märät ja kankeat, enkä meinannut saada toista jalkaa ulos kengästä. Pitäisikö kantapäitäkin vähän rasvata ennen sadekisaa? Vaihdossa kiskoin sukat märkiin jalkoihin. Sukat kannattaa rullata valmiiksi, jotta ne saa hyvin jalkaan myös sadekelillä. Se toimi nytkin kivasti ja sitten menoksi. Jalat tuntuivat heti alkuun tosi hyvältä. Melkein kuin ei olisi pyöräillyt ollenkaan tai vain verrytellyt sopivasti. Se on se hyvä puoli, kun ei aja liian kovaa. Sisäreisi ainoastaan tuntui vähän krampin takia, mutta ei haitannut. Voimarinteellä pitää alku antaa mennä reippaasti alamäkivoittoista osuutta ja paluumatka sitten on yritettävä vain selvitä takaisin rinteen päälle. Lenkki juostiin kahteen kertaan ja sain sen juostua pari minuuttia kovempaa kuin viime vuonna ja jaksoin pitää tasaista vauhtia molemmat kierrokset.

Sellainen oli kesän eka kisastartti. Ei ollut ollenkaan helppoa ja mukavaa, mutta hyvä treenikisa se oli. Tästä kohti minulle mieluisampia pidempiä matkoja.  

 

Kesäleirillä

Kesäkuu on alkanut ihanan kesäisenä ja on ollut hienoa päästä pyöräilemään lämpimässä. Uimahallikin aukesi taas, joten on tullut nyt muutaman kerran käytyä etsimässä uintikuntoa sieltä. Paras buusti omiin treeneihin tuli kuitenkin jälleen Tribasen leiriltä 12.-14.6..

Tällä kertaa suunnattiin Hämeeseen ja asetuttiin Petäys Resortiin Hattulaan aiheuttamaan hämmennystä paikallisille. Heti perjantai-iltana iloinen joukkomme oli huomattu pyörälenkillä ja palautetta sateli pitkin viikoloppua mm. hotellin respaan. No mitä ihmettä me siellä sitten puuhasimme: emme sen kummempaa kuin uintia, pyörää ja juoksua, mutta ilmeisesti se iloinen (ja äänekäs?) ulkoilu isolla joukolla oli jotain ihan uutta Tyrvännön kylällä.

Perjantaina leiri käynnistettiin vajaan tunnin pyöräilyllä kohti Hattulaa ja takaisin. Sen jälkeen teki mieli vähän uiskennella Vanajavedessä. Hotellin rantaravintolan vieressä oli kutsuvan näköinen hiekkaranta, mutta suureksi yllätyksesemme vesi oli aivan JÄRKYTTÄVÄN kylmää. Me rohkeat, jotka silti sinnikkäästi kauhoimme eteenpäin välittämättä siitä, että kädet ja jalat olivat lähes tunnottomat, saatoimme todeta, että vähän kauempana vesi kyllä lämpeni ja siellä pystyi hyvin uimaan. Samalla tuli siis avattua oma avovesiuintikausi. Illallisen jälkeen kävelimme vielä porukalla lähistöllä nauttien kesäillasta.

 

Lauantaina aamu aloitettiin Lotan pitämällä pienellä nilkkojen herättelyjumpalla, paljain varpain pihanurmikolla. Aamupalan jälkeen oli aika valmistautua viikonlopun koviin treeneihin. Ajelimme kahdessa porukassa pyörilla verrytellen Aulangolle, jossa tehtiin ylämäkivetoja näkötornin aluetta kiertäen ylös alas. Olipa huippuhauskaa! Ei olisi oikein malttanut lopettaa ollenkaan, mutta lounaallekikn piti ehtiä. Jokainen teki sopivan määrän vetoja ja sitten palattiin taas rauhassa hotellille. Paluumatka oli jotenkin pidemmän tuntuinen kuin menomatka.

Lounaan ja lepotauon jälkeen jatkettiin päivää juoksuvedoilla. Aurinko porotti ja teki tästä leikistä kohtuullisen raskasta. Vesipullot lämpenivät ihan heti ja parin vedon jälkeen alkoi tuntua tuskaisalta, mutta niin vain saatiin siinä hiekkatien pätkällä toteutettua noin 800 metrisiä ja 400 metrisiä mukava määrä. Hieman jo kalpenevin kasvoin palattiin hotellille ja etsittiin perjantaita parempi lähtöpaikka avovesiuinnille. Sellainen  löytyi hotellin toiselta puolelta ja nyt vesi oli mukavan lämpöistä. Loppuilta istuskeltiin rantasaunan rappusilla ilta-auringon lämmössä.

Sunnuntaiaamuksi oli vaihtoehtona läheä Jussin juoksulenkille tai Panulle uintiseuraksi. Minua uinti houkutteli enemmän, joten suuntasin taas laiturille märkkärin kanssa ja vajaan kilometrin uinnin jälkeen virkeänä aamupalalle. Nyt oli enää jäljellä kevyttä pyöräilyä Hattulassa. Tiimin paikalliset oppaat vetivät meidät taas kahdessa ryhmässä tälle kierrokselle. Reitti kulki Hattulan kirkon ohi Parolan suunnalle ja Ilalempin kautta takaisin päin. Oikein mukava sunnuntaiajelu. Kärkiporukka ehti vielä vähän juostakin, mutta itse menin lopuksi taas uimaan.

Viikonlopun kuluessa alkoi koko kesän kisakalenteri samalla hahmottua lopulliseen muotoonsa. Heinäkuussa on ohjelmassa Voimarinteen perusmatka, elokuussa Kangasalan puolimatka ja syyskuun alussa vielä Tallinnassa täysmatka. Täysmatkan siirtoa Kalmarista Tallinnaan mietiskelin jonkun aikaa, mutta leirin kuluessa se alkoi houkutella yhä enemmän, joten siirto on nyt tehty ja toivottavasti 5.9. Tallinnassa todella pääsee kisaamaan. Voimarinteen kisaan onkin enää pari viikkoa aikaa, joten siitä se kisakausi vihdoin starttaa sittenkin.    

   

Koronakevät

Vuokatin maisemia: Heikkilän taukopaikka

Maanantai 16.3.2020 piti olla se päivä, jona matkustan ensimmäistä kertaa ikinä ulkomaille pyöräleirille. Sen sijaan matkustin Vuokattiin ja kuuntelin siellä illalla epäuskoisena televisiosta, miten Suomen hallitus luetteli kokonaisen listan rajoitustoimia koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi. Edellisellä viikolla oli  alkanut kuulua uutisia Italiasta, missä koronavirus levisi yhtäkkiä kovaa vauhtia. Vielä viikkoa ennen lähtöpäivää kasasin vaatteita ja muita tavaroita ja suunnittelin, miten pyörän saa mahtumaan laukkuun. Loppuviikolla uutiset eri puolilta Eurooppa alkoivat kuitenkin olla yhä huonompia ja tunnelma epätodellinen. Lopulta oli selvää, että matka peruuntuu, koska Espanja julisti hätätilan ja ulkonaliikkumiskiellon. Onneksi toisaalta emme ehtineet sinne asti, vaan saimme seurata tilanteen kehittymistä kotona.

Koska lomaviikko töistä oli jo sovittu, pidin siitä kiinni ja päätin suunnata etelän sijaan kohti pohjoista. Pakkasin sukset autoon ja lähdin pariksi päiväksi Vuokattiin hiihtelemään. Maanantaina illalla soittelin kotiin ja kyselin, pärjäisikö muu perhe pari päivää ilman minua, vaikka lapset jäisivät suunnilleen saman tien kotiin etäopetukseen. Kyllähän he pärjäsivät, joten jäin vielä vähän urheilemaan. Vaikka leiri peruuntui, jotain uusia elämyksiä lomaan onnistuin järjestämään: Kokeilin mm. ensimmäistä kertaa läskipyöräilyä sekä uskalsin sujahtaa avantoon Katinkullan saunamaailmassa. Lämmin palju vieressä vei kyllä voiton avannosta! Pääsin vielä uimaankin altaaseen viimeisen kerran ennen kuin uimahallit lopulta suljettiin.

Arki muuttui rajoitustoimien myötä monella tavalla. Koko muu perhe jäi kotiin etätöihin ja etäkouluun. Piti suunnitella, miten lasten koulutyötä saa tuettua samalla kun hoitaa omat työnsä kuten ennenkin. Treeneistä uinti jäi nyt pois.  Alkusähläyksen jälkeen tämä uudenlainen päivärytmi on nyt lähtenyt jo sujumaan. Ruokaa saa olla kyllä laittamassa koko ajan.

Vaikka uinti jäi pois, juoksua ja pyöräilyä on päässyt tietenkin toteuttamaan ihan normaalisti ja se on hienoa. Kevään oli muutenkin tarkoitus olla enemmän juoksu-ja pyöräilypainotteinen, mutta on sinne halliin ollut vähän ikävä. Vähälumisen talven jälkeen tiet sulivat nopeasti maantieajoon sopiviksi, mutta kevään sää on ollut harmillisesti enimmäkseen koleaa. Pari lenkkiä olen ajellut jo maantien reunaa, vaikka ihan sitä parasta keväistä maantieajokeliä ei vielä ole osunut kohdalle.

Eniten on harmittanut voimatreenien muuttuminen kotitreeniksi. Ehkä siksi, että sain siitä kivasti kiinni syksyn ja talven mittaan uimahallin salilla ja maanataiaamujen salitreenistä tuli uusi hyvä rutiini ja mieluinen viikonaloitus. Toinen kuntosali meillä on ollut auki koko ajan ja kävin siellä kerran maaliskuussa kokeilemassa, olisiko tämä sali hyvä sijaistreenipaikka. En sitten kuitenkaan innostunut. Kotijumppailuun on tuonut vaihtelua kahvakuulailu, jota olen kokeillut muutaman kerran tehdä livelähetyksen mukana tai jälkeen päin videolta seuraten.

Kalmarin kisaa ei ole vielä peruttu, mutta en usko, että sinne pääsee. Tuskin rajat avautuvat elokuuhun mennessä niin, että kisamatkailu olisi mahdollista. Olisi kiva, jos jotain pieniä kotimaisia kisoja vielä voitaisiin järjestää, mutta mistään ei nyt ole mitään varmuutta. Jos ei voida, pitää keksiä ihan itse jotain kivaa kesäksi. Kalmarin kisan kohtalosta on luvattu ilmoittaa viimeistään 50 päivää ennen kisaa eli joskus kesäkuun lopulla. Siihen asti treenit jatkuvat suunnitelmien mukaan. Lahden puolimatka siirrettiin jo syyskuulle ja sen taidan jättää vielä sinne kalenteriin roikkumaan.

Kaiken muun hässäkän keskellä päätin vielä vaihtaa työpaikkaakin, joten hieman sekavia tunnelmia on ollut monella tapaa. Jotenkin ihmeesti olen silti saanut pidettyä treeniohjelmasta kiinni koko ajan, mutta tekemisen maku on ollut vähän vaisua. Nyt toivonkin, että se normaali hyvä tunne palaisi myös pään sisälle, kun kaikki alkaa asettua kohdilleen.

Kuortaneelta vauhtia kevääseen (21.-23.2.2020)

Helmikuinen viikonloppu Kuortaneella
triathlonkuplassa.
Treeniä, ruokaa ja jutustelua,
koko viikonloppu pelkkää iikoota.

Heti alkuun pyörät ja trainerit halliin kannettiin
sateen kastellessa toppatakit.
Vastusten vaihtelevassa huminassa iltaa vietettiin,
tuttuja ja uusia kasvoja,
iloisia ilmeitä joka puolella.

Lauantaille kovaa menoa luvattiin,
aamu-uinnilla se aloitettiin.
Satasia ja vinstoja kiskottiin,
kunnes taas ruokailtiin.
Välillä kehoa huollettiin ja väänneltiin ja käänneltiin
- ennen tositoimia.

Vihdoin koitti se odotetuin osuus.
Pyörille siis noustiin ja välillä juostiin.
Verryttelyä, veekoota ja maksia, pari tuntia.
Hikeä pyyhittiin ja taas polkimia pyöriteltiin.
Minuuttikin on pitkä aika
- mutta selvittiin.

Aamuvarhaisella kello herätti
kutsuen kohti uimahallia.
Ennen kotiin lähtöä vielä pohkeita koeteltiin
hypittiin, pompittiin ja aitoja ylitettiin.
Äkkiä oli taas aika laukut pakata
ja aika erota.

Nähdään taas! Treeneissä, kisoissa tai muuten vaan.

------
Ja sitten pidempi tarina:
 
Jos viime toukokuussa Kuortaneen leirille osui lumisadetta, niin nyt oli helmikuussa vesikeliä. Onneksi sää ei leirielämää häiritse eikä tällä kelillä ollenkaan harmittanut viettää viikonloppua sisätiloissa.

Viikonloppuleiri aloitettiin tuttuun tapaan pyörä-juoksu-yhdistelmällä hallissa. Pääpaino oli pyöräilyssä ja välillä käytiin pari kertaa juoksuradan puolella tekemässä rentoja kiihdyttelyjä. Pyöräily sisälsi paljon kevyttä pyörittelyä ja lisäksi 30 sekunnin kovia vetoja. Tällä tavalla valmistauduttiin kovaan lauantaipäivään. Luvassa olisi kuulemma lauantai-iltapäivälle kovempaa yhdistelmää kuin koskaan ennen. Illalla saatiin hyviä uutisia aamun aikatauluista, sillä uinti olikin siirtynyt sen verran myöhemmäksi, että ensin ehtisi hyvin aamupalalle.

Yö tuli nukuttua oikein hyvin. Lauantaiaamun uinti sisälsi aluksi vähän tekniikaa ja lämmittelyä ennen päivän pääsarjaa. Pääsarjassa uitiin muutama satanen, josta 75 m reippaasti ja 25 kevyttä sen jälkeen vielä mentiin 8x50 m kovaa minuutin lähdöillä ja ihan lopuksi 25 metrisiä maksimilla. Aamu-uinti ei ollut turhan kova ja voimia jäi hyvin vielä iltapäiväksi. Ainut ongelma oli niska, joka oli ollut jumissa jo muutaman päivän ennen leiriä eikä pää meinannut edelleenkään kääntyä kovin hyvin.

Lounaan jälkeen oli vuorossa kehonhuoltovinkkejä ja -harjoituksia. Ne tulivatkin tarpeeseen.  Tuli taas valikoimaan muutama uusi liike, jotka täytyy muistaa ottaa käyttöön. Kehonhuolto tuntui tekevän hyvää myös niskalle.

Iltapäivällä oli vihdoin vuorossa se leirin kovin treeni eli pitkä pyörä-juoksu-yhdistelmä. Aikaa tähän käytettiin kaikkiaan noin 2,5 tuntia. Enimmäkseen keskityttiin pyöräilyyn ja pyörän päällä tehtiin kolmessa osassa tehotreeniä: ensin 15 minuuttia vk1-tehoilla, väliin juoksua, sitten 3x4min vk2, taas juoksua väliin ja vielä 5x 90s-2min mk-tehoilla. Olin katsonut valmiiksi watit, joilla nämä vedot piti ajaa. Sain ihan hyvin pidettyä tavoitetehot 15 minuutin vedossa ja kohtuullisesti myös 3x4minuuuttisissa, mutta viimeiset lyhyemmät maksimivedot eivät enää onnistuneet. Ehkä ei ollut paras päivä tai leirin muut treenit sen verran jo painoivat, että oli tosi vaikea tuo loppuosuus. Juoksuradalla juostiin siis aina välillä 400-800 metrisiä rennon reippaasti. Juoksu tuntuin aika raskaalta ja hallin ilma kuivalta hengittää. Onneksi tämän jälkeen ei ollut enää muuta kuin ruokailua ja päivällisen jälkeen karkin syöntiä omassa huoneessa. Kävin vielä kevään kuvioita läpi Panun kanssa päivän päätteeksi.

Sunnuntaina suunnattiin uimahallille aamu-uinnille klo seitsemäksi. Vähän smoothieta energiaksi ennen treeniä ja sitten altaaseen. Tässä vaiheessa ei enää kovaa uintia ollut. Aluksi hahmoteltiin jälleen tekniikkaa ja sitten tehtiin potkusarja, joka ei ihan helppo kyllä ollut ilman räpylöitä. Aika kivasti jo tuntui jaloissa leirin rasitus. Mukava 3x300m päästiin uimaan vielä ennen rentoja 50 metrisiä (25m reipas x 25 m kevyttä). Uintitreeni päätettiin huvittelemalla 25 m sukelluksella ja 25 m perhosuinnilla.

Aamupalan jälkeen oli aika jo pakata kamat kasaan ja valmistautua leirin viimeiseen treeniin. Ohjelman mukaan oli luvassa kuntopiiriä. Juttelin Katja kämppiksen kanssa ennen tuota treeniä, että enemmänkin juoksua olisi voinut leirillä olla, koska juoksurata oli tarjolla ihan vieressä eikä siellä näyttänyt ruuhkaakaan olevan. Toiveeni toteutuikin tavallaan saman tien, sillä kuntopiiri oli vaihtunut juoksua tukeviin harjoitteisiin. Aluksi verryteltiin juoksemalla muutama kierros ja sitten aloitettiin pohje- ja pomppuharjoitukset, dynaamiset venyttelyt ym. Monenlaista kivaa ehdittiin tunnissa kokeilla mm. aitojen kanssa.

Yhteenveto vuodesta 2019

Talvi-/kevätkausi

Vuoden ensimmäinen treeni oli noin tunnin hiihto räntäsateessa. Kävin heti tammikuun alussa myös kerran vierailemassa triathlonseuran Stamina TC:n lauantain uintitreeneissä Jyväskylässä. Kuukauden treeneistä suurin osa oli muutenkin uintia ja hiihtoa. Tammikuussa treenitunteja kertyi kivasti 35 h.

Joskus on huono keli

Helmikuussa vastaavasti kertyi 32 tuntia, eniten hiihtoa, uintia ja sisäpyöräilyä. Muun muassa viikonlopun pitkät pk:t tein talvella pääosin hiihtäen. Juoksuakin oli koko talven mukavasti ohjelmassa treenikertoina mitattuna. Maaliskuussa juoksun ja sisäpyöräilyn määrä lisääntyi samalla kun hiihdon määrä vähentyi. Maaliskuun alussa kävin laturetkellä hiihtelemässä 42 km. Treenitunteja kertyi yhteensä 35 h. Muutaman kerran kävin kevään aikana myös shindotunnilla. Maaliskuun viimeisenä päivänä on kirjautunut kevätkauden ensimmäinen pyöräily ulkona.

Huhtikuulle ajoittui taas tuttuun tapaan hiihtoviikko Lapissa ja sen myötä hiihto nousi jälleen ykköseksi treenitunneissa, joita huhtikuussa tuli yhteensä 37 h. Huhtikuussa pääsin pari kertaa ajelemaan myös maantiepyörällä. Juoksu ei oikein tuntunut sujuvan keväällä.

Joskus on hiihtokelit kohdillaan. Kulmakuru.

 Kokonaisuudessaan kevät sujui hienosti ja suunnitelmien mukaan. Pyöräilyssä opettelin hyödyntämään wattipolkimia ja oikeilla tehoalueilla harjoittelua. Sain kevään kuluessa nostettua FTP-testin tulosta mukavasti kohti kisakautta.

Kisakausi: touko-elokuu

Toukokuussa harjoittelun teho nousi selkeästi alkukevääseen verrattuna. Treenitunteja kertyi silloinkin 37 h, lajeista eniten oli maantiepyöräilyä. Toukokuun alussa heti oli Tribase-tiimin viikonloppuleiri Kuortaneella. Menomatkalla satoi vähän lunta, mutta selvisin ehjänä perille kesärenkailla eikä viileä kevätsää leirielämää haitannut. Leiriä seuraavana viikonloppuna kävin sm-duathlonkisassa Tikkakoskella. Leiri ei ehkä ollut ihan optimaalinen valmistamaan kisaviikonloppuun, mutta kiva siellä silti oli aloitella kisakautta. Duathlonkisan jälkeen juoksu alkoi onneksi tuntua paremmalta. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuin vielä Haapamäellä Höyryajoihin eli maantiepyöräilykisaan (104 km). Edelleen kaikki näytti oikein hyvältä varsinaisen triathlonkisakauden lähestyessä kovaa vauhtia.

Kuortane toukokuun alussa

Kesäkuussa jatkui pyöräilypainotteinen harjoittelu, tunteja yhteensä 36 h. Avovesiuinti tuli myös mukaan harjoitteluun ja loppukuusta uimahalli olikin jo kiinni. Kesäkuun alkupuolella osallistuin myös ensimmäiseen triathlonkisaan Alajärven Paaljärvellä. Matkana siellä oli noin perusmatka hieman lyhyellä uintiosuudella ja pitkällä juoksuosuudella. Polar Flown mukaan tämä oli koko vuoden kovin suoritus keskisykkeellä mitattuna (keskisyke 169/min; kisan loppuaika 2:42 h). Lisäksi osallistuin kirkkovenesoututapahtumaan, jossa matka oli kyllä lyhyt, vain 5 km, eli kovaa piti jaksaa alusta loppuun.

Paalijärven kisakeskus

Heinäkuun alussa harjoittelu sujui edelleen mainiosti ja ehdin käydä 6.7. Voimarinteen perusmatkalla, josta olen kirjannut kommentit näin:  "Hieno sää, kylmä vesi, uinti tuntui pitkältä ja pyöräily ei lähtenyt sellaiseen lentoon kuin piti. Juoksu meni hyvin ja jaksoin sen ehkä paremmin kuin koskaan. Kiva tapahtuma! " Viikkoa myöhemmin kävin juoksemassa rennon reippaasti varttimaratonin, joka sujui todella hyvin. Sitten piti enää kevennellä ja valmistautua kesän pääkisaan, joka oli Joroisten puolimatka. Kisaa edeltävänä keskiviikkona minulle nousikin kuume ja jouduin perjantaina hakemaan antibioottikuurin. Kisa peruuntui, mutta kävin paikanpäällä kannustamassa tuttuja. Loppukuukausi oli lepoa sairastelun jatkuessa ja treenitunnit jäivät yhteensä 19 tuntiin.

Elokuussa oli tarkoitus mennä vielä Challenge Turkuun puolimatkalle myös, mutta sekin jäi välistä. Välillä kokeilin kevyttä pyöräilyä, mutta jouduin toteamaan, että ihan kunnon sairastelukierre iski päälle eikä auttanut muu kuin levätä. Harmitti ihan todella paljon, että kevään ja alkukesän hyvä kunto jäi mittaamatta kisoissa. Elokuussa sain kasaan noin 16 h kevyttä harjoittelua. Päästyäni taas hieman jaloilleni kävin kaksi kertaa salilla pt Miian kanssa ja sain häneltä vinkkejä sekä rutkasti varmuutta omaan saliharjoitteluun. Ilmoittauduin Ironman Kalmariin 2020.

Syksy/talvikausi

Syyskuussa jouduin aloittamaan sitten uuden nousun kevyehkön perusharjoittelun kautta. Jouduin mm. seuran uintitreeneissä keventämään treeniä ja uimaan välillä omia juttuja toisten tehdessä kovia vetoja. Treenitunteja kertyi jo 33 h, enimmäkseen uintia, pyöräilyä ja voimaharjoittelua, jota oli poikkeuksellisesi nyt kaksi kertaa viikossa. Syyskuun loppupuolella kovakin uinti alkoi vihdoin tuntua hyvältä.


Lokakuun alussa olin jo päässyt hyvään vauhtiin treeneissä ja jaksaminen oli taas normaalilla tasolla. Kävin Puuppolassa kokeilemassa maastoratsastusta islanninhevosella, koska siihen tarjotui järjestetty tilaisuus. Syyslomaviikolla oli hieman treenitaukoa mm. perheen lomamatkan takia. Silloin meinasi taas pieni flunssakin häiritä, mutta onneksi se meni nopeasti ohi.  Pyöräblokkia sisäpyöräilynä aloittelin sitten lokakuun loppupuolella. Treenituneja tuli yhteensä 27,5 h (ratsastusta ei lasketa).

Marraskuussa oli vähän synkkää ja vaikeaa. Lokakuun alun hyvä meno oli kadonnut syyslomaviikon lepäilyn jälkeen eikä sisäpyöräily monta kertaa viikossa kovin innostanut. Tein kuitenkin treenit ohjelman mukaan ja yritin sitkeästi pitää tehot oikealla tasolla. Ajelin vielä vähän ulkonakin maastopyörällä kevyitä lenkkejä. Kuun viimeisinä päivinä oli onneksi Vierumäellä jälleen leiriviikonloppu AG-tiimin kanssa ja sieltä sai taas vähän lisää intoa omiin treeneihin. Kaikesta nihkeydestä huolimatta treenitunteja kertyi marraskuussa noin 40 h, josta kolmasosa sitä sisäpyöräilyä. Ilmoittauduin myös Lahden puolimatkan kisaan.

Joulukuussa harjoittelu sujui taas jo pirteämmin. Treenitunteja kertyi jälleen kivasti, noin 37 h, josta eniten uintia ja sisäpyöräilyä. Pyöräblokki päättyi ja FTP-testi kertoi, että olin päässyt pyöräilyssä suunnilleen samalle tasolle, jossa olin toukokuussa eli hyvin se kunto on kehittymässä kesää kohti.

24 h-uinti alkamassa

Uimaseuralla oli taas joulun alla 24 h-uinti, jossa ideana on, että seuran kaikki halukkaat uimarit pääsevät muutaman hengen joukkueina uimaan viestiuintia yhteen putkeen 24 h ajan. Jokainen joukkue ui tunnin tai kaksi kerrallaan. Joku kirjaa koko ajan uintimatkaa ylös ja lopuksi lasketaan yhteistulos. Tänä vuonna uitiin yhteensä reilut 112 kilometriä. Kävin itse uimassa kahteen kertaan kahden tunnin pätkän muiden aikuisuimareiden kanssa.

 Jouluviikolla oli vähän kevyempää harjoittelua ja pääsi taas hiihtämäänkin. Hiihtokeli loppuvuodesta oli valitettavan vaihtelevaa, kun välillä satoi lunta ja ladut saatiin kuntoon, mutta sitten tuli taas vesikeli ja pakkanen vuorotellen. Laduista ei enää ole paljonkaan jäljellä. Vuoden lopun viimeisenä tempauksena päätimme treenikavereiden kanssa käydä vähän sulattelemassa jouluruokia (=suklaata) uima-altaassa. Tavoitteeksi otettiin uida ainakin 5000 m ja lopulta jaksoimme ja ehdimme ennen hallin sulkeutumista vielä 2000 m enemmäkin. Ensi kerralla pitää aloittaa aikaisemmin, että ehditään uida 10 km täyteen! Vuoden viimeinen treeni oli 40 minuutin pk-juoksu.

Leirielämää Vierumäellä

Suomen triathlonliitto pyrkii kehittämään suomalaista ikäsarjalaisten (Masters-urheilun harrastajien) maajoukkuetoimintaa ja yhtenä osana sitä järjestettiin 29.11.-1.12.2019 leiriviikonloppu Vierumäellä. Pääsyvaatimuksena leirille ei ollut muuta kuin jäsenyys jossakin liiton alaisessa seurassa. Kun ajankohtakin tuntui sopivalta ja leiriä ohjaamassa vielä oli oma tuttu valmentajakaksikko, päätin lähteä mukaan. Eihän sekään hassummalta kuulostanut, että pääsee katsomaan ja kokeilemaan Age Group Team Finland -maajoukkueen touhua kokonaisen viikonlopun ajan.  

(https://www.triathlon.fi/maajoukkueet/age-group-team-finland/) 

Matka alkoi perjantaina iltapäivällä sankassa lumisateessa ja välillä ajeltiin jonossa 60 km/h vauhtia kohti määränpäätä. Loppumatkasta lumisade muuttui vesisateeksi ja marraskuinen maisema pimeni, sumu leijaili tien pinnalla. Olen käynyt Vierumäen urheiluopistolla kerran kesällä 2014 triathlonkisassa. Se ei nyt paljon auttanut, kun pimeässä sadesäässä piti yrittää suunnistaa autolla etsimään omaa kämppää sekä urheiluhallia. Arvelin varanneeni riittävästi aikaa matkantekoon, jotta ehtisin ennen leirin ensimmäistä treeniä käydä heittämässä laukun huoneeseen ja vaihtamassa samalla päälle treenivaatteet. Toisin kävi. Pyörittyäni jonkin aikaa oletettavasti oikealla suunnalla en onnistunut löytämään omaa kämppääni ennen kuin kello oli jo niin paljon, että oli pakko lähteä etsimään sen sijaan urheiluhallia. 

Halli oli kyllä ihan isokokoinen ja erottui hyvin muista rakennuksista, mutta eri asia olikin, miten autolla pääsisi mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä, jotta pyörän ja trainerin raahaaminen sisälle onnistuisi sujuvasti. Vihdoin löysin oikean ajoreitin ja parkkipaikan ja kävin vielä sisällä varmistamassa, että olen nyt ihan varmasti oikeassa paikassa. Urheiluhallista löytyi helposti nurkkaus, jossa näytti olevan porukkaa pyörien päällä- sinne siis. Ensin piti kuitenkin vielä onnistua ulkona pimeässä kaivelemaan melko isosta laukusta treenivaatteet. Lastasin ne pussukkaan ja nappasin pyörän ja trainerin mukaan. Vihdoin onnistuin pääsemään mukaan treeniin ja lopulta vain noin 10 minuuttia myöhässä. 

Illan treeni oli siis noin 90 min. pyörä-juoksu-yhdistelmä sisähallissa. Molemmissa lajeissa tehtiin lyhyitä vetoja/kiihdyttelyjä ja muuten ajeltiin ja juostiin rennosti. Sisäpyöräily+hallijuoksu on oikein kätevä treenimuoto leirillä, koska kukaan ei pääse kovin kauas karkaamaan ja kaikki voivat helposti toteuttaa treenin omalla tasollaan. Kaiken alkusähläyksen jälkeen illan treeni tuli lopulta tehtyä ja muuta ohjelmaa ei päivällisen lisäksi perjantaille ollutkaan. Pääsin myös vihdoin viimeinen majoittumaan ja se oma huonekin löytyi tällä toisella yrittämällä ihan helposti. Respan henkilö oli vain merkinnyt karttaani ihan väärän rakennuksen, joten ei ihme, että oikeaa ovea ei meinannut löytyä. Päivällisen jälkeen nautimme ansaituista irtokarkeista omassa huoneessa kahden seurakaverin kanssa, koska meillä kaikilla oli tietenkin perjantaipussit hankittuna. Samalla oli mukava jutella triathlonharrastuksesta ja kerrankin joku jaksoi kuunnella vaikka kuinka kauan, eikä ihmetellyt homman hulluutta ja rankkuutta ja ties mitä. Uni ei tullut ihan helposti, mutta muuten nukutti hyvin.

Lauantaina ohjelmassa oli aluksi kevyttä jumppaa ja liikkuvuusharjoittelua ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen aamupäivää jatkettiin uinnilla (90 min) ja pääsarjana uitiin 3x8x50m kovaa. Uinti sujui ihan tavanomaisesti. Ei ollut itselläni ehkä ihan huippupäivä, mutta ei huonokaan. Lounaan jälkeen oli aikaa hengähtää. Iltapäivällä oli myös yhteinen lyhyt rentoutushetki, jonka jälkeen pidin vähän palaveria valmentajan kanssa tulevista treenikuvioista. Päivän pitkä ja kova treeni oli klo 16 alkaen ja se oli jälleen pyörä-juoksu-yhdistelmää. Nyt vedettiin sitten vähän pidempiä kovia pätkiä kumpaakin lajia. Pyöräjalat olivat minulla yllättävän huonot heti alkuunsa enkä saanut oikein pidettyä tavoitetehoja. Hiki virtasi kiitettävästi pyörän päällä. Juoksu lähti loppua kohti sujumaan jo mukavasti ja kahden tunnin treenin jälkeen tämä päivä oli siinä. 

Sunnuntaina oli vielä aikaa treenata koko aamupäivä. Ensin oltiin altaassa taas reilu tunti ja uitiin mm. 8x100 m käsivetoja kovaa lättäreillä ja lopuksi vähän sukelleltiin altaan päästä päähän. Puolen tunnin tauon jälkeen jatkettiin hommia rennoilla juoksuharjoitteilla urheiluhallilla. Lounaan jälkeen oli aika lähteä ajamaan kotiin kroppa väsyneenä, mutta mieli virkistyneenä. 






Koska lapsille piti keksiä jotain tuliaisia, poikkesin kotimatkalla Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Saattoi sieltä itsellekin tarttua mukaan pientä matkaevästä.

Kymmenen kuukautta Kalmariin

Päädyin varaamaan paikan Kalmarin Ironman-kisaan ensi elokuulle. Muita vahvoja vaihtoehtoja, joita pyörittelin mielessä, olivat Köpeenhamina, Almere, Tallinna tai Tahko.Tahkosta nyt ei sitten olekaan kuulunut mitään ja Tallinna on toisaalta jo nähty. Muita kiinnostavia kisoja olisivat ainakin
- Barcelona (kuitenkin vähän myöhään Suomen kesän jälkeen)
- Hampuri (mutta 21.6. hieman aikaisin kesällä)
- Roth (salamannopeasti loppuunmyyty, mutta ehkä vielä joskus)
- Klagenfurt (ehkä liikaa nousumetrejä?)

Kalmarin lippuja alettiin myydä heti niin vauhdilla, että se oikeastaan ratkaisi asian. Olin kuullut kisasta paljon hyvää ja todisteena siitä, liput alkoivat tosiaan mennä kaupan niin kovaa vauhtia, että päätin tehdä oman ratkaisuni ja olla mukana. Plussaa on myös se, että kisapaikalle pääsee kohtuullisen helposti autolla, jolloin pyörän saa kokonaisena auton sisällä perille. Lisäksi paikalla on varmasti paljon muita suomalaisia.


Harjoittelu on ollut oikeasti kivaa taas viimeiset pari kolme viikkoa, koska nyt jaksaa taas. Treeniohjelma on kehittynyt juuri oikealla tavalla niin, että on ollut sopivasti haastetta. Olen pääasiassa pyöräillyt viime viikot ulkona maastopyörällä. Tällä viikolla tuli eteen syksyn ensimmäinen sisäpyöräily, joka vähän jännitti etukäteen, koska se piti tehdä pitkästä aikaa maksimitehoilla. Treenin toteutus oli ihan ok, mutta aikaansaamani maksimivetojen tehot olivat selvästi huonommat kuin kesäkuussa. No sen toki arvasinkin. Wattipolkimet eivät valehtele. Ne ovat aika armottomat, mutta talven mittaan varmasti myös palkitsevat.

Uinti on ollut ihan syksyn parasta antia. Olen jaksanut pari viikkoa tehdä kovatkin treenit loppuun asti. Uimaseuran ohjatuissa treeneissä on syksyllä yleensä tapana keskittyä viikko kerrallaan eri uintilajien tekniikoihin. Niin on nytkin ollut. Näissä ohjatuissa treeneissä on sekin jännää, ettei koskaan tiedä, mitä kokonaisuus pitää sisällään. Seuraava setti kerrotaan vasta kun edellinen on uitu. Mutta se tunne, kun koko kova treeni on tehty, on vaan niin hieno! Vastapainoksi minulla on myös ollut tilaisuus uida rauhassa omaa uintiani kahtena lauantaina, kun treenikaverit ovat olleet uintikisoissa. Kerran oli jopa koko allas vain minun käytössäni koko treenin ajan.

Juoksu, no aika hidasta on ollut. Ei ole tehnyt mieli mihinkään juoksutapahtumiin, koska sen verran on vielä vauhti hukassa. Kiva kuitenkin on ollut päästä tekemään vähän jo vetoja. Tällä viikolla satoi jo ensilumi meillekin, muuta äkkiä se katosi. Toivottavasti vielä ei ihan talvi tule, jotta ehtii vielä juosta jonkin aikaa pitävällä alustalla.

Voimaharjoittelua on nyt ollut kaksi kertaa viikossa ja olen oppinut hyödyntämään aamuja salilla käyntiin. Silloin siellä on rauhallista. Saattaapa olla, että aamusali tulee ihan tavaksi, vaikka muuten olen aika huono tekemään mitään treeniä heti aamulla. Polar Vantage kävi jo huollossa. Sen kanssa pelaaminen alkoi todella ärsyttää, kun takaisin/pysäytys-painike ei toiminut, joten laitoin sen takuuhuoltoon menemään. Huolto pelasikin hyvin ja nyt kello taas pelittää, kuten pitää.