Tavallinen toimistotyöpäivä ja illalla urheiluseuran kokous. Sen jälkeen mietintään, mikä treeni tähän iltaan sopisi jäljellä olevista, koska halliuinti jäi aamulla tekemättä ja iltaisin halli on jo kiinni. Viestittelen samalla vähän Mesellä toisen triathlonistin kanssa treeneistä, menneistä ja tulevista. Kello on jo yli 19. Ohjelmasta löytyy juoksu+avovesiuinti yhdistelmä. Ilma on äkkiä lämmennyt hellelukemiin eikä ihan hirveästi huvittaisi juosta ja ajatuksen tasolla siihen perään avovesiuinti märkäpuvun pukemisineen tuntuu työläältä. Vaihdan lenkkikamat päälle ja lähden kevyelle juoksulle. Ajattelen, että juoksen tänään ja uin huomenna. Kilometrin päässä ohitan uimarannan ja siellä on vielä mukavasti ihmisiä nauttimassa lämmöstä. Jospa sittenkin juoksen vain vähän ja käyn vaihtamassa kotona märkkärin päälle. Juoksu tuntuu ihan mukavalta ja kevyeltä, vaikka onkin lämmin. Syke nousee lämmön takia vähän tavallista helpommin, mutta muuten tunne on hyvä. Kylläpäs menen vielä uimaan!
Märkäpuvun kaivelin esille edellisenä päivänä. Vielä pitää löytää neopreenisukat, koska vesi on varmasti vielä kylmää. En ole vielä ollenkaan käynyt järvessä tänä kesänä. Saan puvun kiskottua päälle, huh tuleepa siinä hiki juoksun päälle. Sukat vielä jalkaan, pyyhe, lakki, lasit ja uintipoiju mukaan ja rannalle. Rannalla kiittelen märkäpuvun antamaa hyvää suojaa, sillä mäkäräisiä on ihan valtavasti. Lapsia on edelleen rannassa ja hyppytornilla ja joku pariskunta on onkimassa laiturin päässä. Kahlaan veteen ja kylmä vesi täyttää pikkuhiljaa märkäpuvun. Naama veteen kokeeksi, vähän on kylmää, mutta ei kovin paha. Lähden rauhassa uimaan ja hetken päästä vesi tuntuu jo ihan mukavalta. Miten ihanan kevyesti märkäpuku liukuukaan vedessä! En muistanutkaan, miltä sen kanssa uiminen tuntuu. Uin lyhyttä pätkää edes takaisin. Mietin, että eipä pelota enää ollenkaan niin kuin silloin kun aloitin triathlonharrastusta. Alkuvuosina tummassa vedessä uiminen pelotti aina alkukesästä niin paljon, että uin usein ensimmäisillä kerroilla jonkun matkaa silmät kiinni ennen kuin totuin vedessä olemiseen. En tiedä, mitä pelkäsin tulevan vastaan, mutta joku siinä kammotti. Nyt järvi tuntuu heti tutulta. Vilkaisen kelloa ja totean, että gps ei pysy yhtään menossa mukana, mutta se ei haittaa. Katsotaan lauantaina kisassa, mikä on kesän uintivauhti.
Uin reilut 20 minuuttia ja nousen vedestä. Rannalla uintitreeneistä tuttu mies tulee vielä juttelemaan. Hän toteaa, että hurahdit sitten siihen triathloniin ihan tosissaan. No niin tein. Juttelemme hetken treeneistä ja kisoista kaikenlaista. Kello lähestyy jo iltayhdeksää. Vähän tekisi mieli mennä uudestaan uimaan, mutta lähden kotiin katsomaan, mitä muulle perheelle kuuluu. Pääseehän seuraavana päivänä taas uimaan, jos siltä tuntuu. Kotona pesen suihkussa märkäpukua ja siitä tulee kiva kesäfiilis ja kisafiilis. Kaikki on valmista lauantain kisaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti