Voimarinteen teräsmieskisat

Edellisestä kisasta on kulunut jo neljä viikkoa, mutta tänään vihdoin pääsin taas starttaamaan. Ilmoittauduin jo hyvissä ajoin keväällä Voimarinteen perusmatkalle (1500-40-10), koska halusin mennä tuttuun kisaan ja tutulle reitille. Silloin voi ainakin jossain määrin vertailla omia suorituksiaan, vaikka ulkoilmaurheilussa kelikin aiheuttaa omat muuttujansa. Kävin ensimmäisen kerran Voimarinteen perusmatkalla jo 2013, jolloin se oli oikeastaan ensimmäinen oikea triathlonkisani. Sitä ennen kävin vain kokeilumielessä Heinolassa pikamatkalla, jossa uinti oli hallissa. Voimarinteen kisa on kivan kokoinen tapahtuma ja hyvin järjestetty, joten siksikin teki mieli mennä sinne pitkästä aikaa. Kaksi kesää on tässä jäänyt väliin.

No nyt kävi kuitenkin niin, että perusmatkan pyöräreittiä oli muutettu aika paljonkin aikaisemmista vuosista. Reitillä oli edelleen mäkiä, mutta nyt myös U-käännöksiä oli kolme sillä 40 km matkalla, joten ei se kovin nopea reitti ollut nytkään. Uinti oli kuitenkin tutussa järvessä ja juoksureitti sama vanha. Lähdin tavoittelemaan selkeästi ennätystä edelliseen kertaan.

Uinti oli tällä kertaa vastapäivään ja kahtena kierroksena kuten ennenkin. Lähtö tapahtui vähän yllättäen enkä ehtinyt kuin varpaat kastella rantaveteen kun torvi jo soi. Vesi oli aluksi kylmää ja ruuhkaa oli jonkin verran. Miehiä oli mukana 33 ja naisia 25 kilpailijaa ja kun kaikki lähtevät yhtäaikaa kauhomaan, pientä hässäkkää siinä on alussa. Sain kuitenkin aika hyvän linjan alusta alkaen. Etusuora tuntui jatkuvan ja jatkuvan eikä ensimmäinen poiju meinannut tulla vastaan sitten millään. Takaisin päin käännöksen jälkeen tuntui jonkin verran allokkoa, joten etsin peesiä. Tulin rantaan muutaman uimarin ryhmässä ja lähdimme rantapusikon kiertämisen jälkeen uudelle kierrokselle. Yritin seurata koko matkan edellä menevää naista ja onnistuinkin aika hyvin. Toinen kierros oli silti hieman ensimmäistä hitaampi. Kellon mukaan uintimatkaa kertyi 1599 m eli vähän meni ehkä pitkäksi, vaikka en mielestäni missään eksynyt ja poijut ohitin ihan vierestä. Aikaa oli kulunut rannassa vajaat 29 min ja se vähän harmitti, mutta tuo hieman pitkä uintimatka selittää ajan. Rannasta oli juostava (tai käveltävä) rinne ylös vaihtopaikalle. Siihen kului noin 2 minuuttia ja vaihto päälle, joten 3.30 kului vaihtoon kaikkiaan.

Pyöräreitti (40,1 km) lähti ensin rinteen alta oikealle ja pienen pätkän jälkeen käännyttiin takaisin, ajettiin Karkun keskustan läpi pientä mutkaista tietä kohti pohjoista ja isolle tielle. Risteyksestä käännös vasemmalle kohti Vammalaa. Tässä oli ainut pitkä ajettava pätkä, jossa oli myös tasaista osuutta. Sivutuulta oli jonkin verran, mutta ehkä hieman sivumyötäistä, koska se ei haitannut ja keskinopeus alkoi nousta. Vihdoin seurava U-käännös takaisin päin. Tässä vaiheessa tuuli taisi sitten olla enemmän vastainen, koska se häiritsi enemmän ja ylämäissä vauhti tuntui tyssäävän kokonaan. Vielä piti koukata sivutielle ja tehdä taas yksi U-käännös, sitten takaisin isolle tielle ja kohti Karkun risteystä, josta pääsi takaisin Voimarinnettä kohti. Nousumetrejä oli Polarin mukaan yhteensä 385m. Vaikka pyöräilyni ei edelleenkään ole vahvaa, ohitin pyörällä kaksi naista. (Vai oliko se vain huono uintipäivä?) Kivaa on se, etten jää enää pyörällä  muiden jalkoihin ollenkaan niin kuin alkuvuosina. Silloin vuonna 2013 pyöräilyaikani cyclocrossilla oli noin 1:33/40 km ja nyt se oli 1:18. Silti paras nainen ajoi 9 minuuttia kovempaa. Olisi tässä siis edelleen kehitettävää. Jostain syystä syke jäi pyöräosuudella vähän matalaksi verrattuna esim. Paalijärven kisaan ja olisin toivonut pari minuuttia nopeampaa pyöräilyä, mutta ei se tällä kertaa onnistunut.

Juoksuosuudella (10,2 km) lähdettiin pururataa alas ja kierrettiin kaksi 5 km lenkkiä vaihtelevalla alustalla. Juoksen pääasiassa lenkit päällystetyllä tiellä, joten pururata, hiekka, polku yms. tuntuvat aina vähän vaikeilta ja hitailta edetä. Tykkään kyllä Voimarinteen juoksureitistä. Se on myös aurinkoisella kelillä osittain suojaisa. Tällekin päivälle tuli lopulta aika lämmin keli, noin 20 astetta, vaikka ennuste pitkin viikkoa näytti muutaman asteen viileämpää.  Ikävin osuus juoksureitillä on se, kun pitää lenkin lopussa jaksaa kivuta takaisin rinteen päälle. Jaksoin juosta kaksi hyvin tasavauhtista kierrosta ja juoksuaika olikin ainut, mikä osui ennalta kaavailemaani vauhtiin. Juoksussakin keskisyke jäi matalammaksi kuin Paalijärvellä. Siellä oli muutaman asteen kuumempi keli, joten ehkä se vaikutti.

Loppuaika oli 2:46:50 ja se on (vain/jopa?) kolme minuuttia nopeampi kuin edellinen Voimarinteen perusmatka (2016). (Silloin ensimmäisellä kerralla vuonna 2013 loppuaika oli 3:05.) Olin kisan jälkeen vähän pettynyt sekä uintiin että pyöräilyyn, mutta kotona kun katselin Polarin dataa ei ehkä ole sittenkään syytä olla. Pyöräilyssä (neutralisoitu) poljinteho oli kuitenkin hieman parempi kuin Paalijärvellä ja uintivauhti vain 2sek/100m hitaampi, jos mittarin mittaamiin matkoihin voi luottaa.

Jännä juttu, mutta joskus sitä vaan osaa olla heti kisan jälkeen tyytyväinen ja toisinaan ei niinkään. Loppujen lopuksi pääasia on se, että sai taas kerran kokeilla, mihin oma kunto riittää ja mitä parhaimman lajin parissa. Oli nimittäin ihan mieletön kannustus taas reitin varrella nimenomaan toisilta kilpailijoilta. Varsinkin naiset tuntuivat tsemppaavan toisiaan. Aikamoisen hienoa! Voimarinteellä oli vielä kisan jälkeen tarjolla rantasaunaa ja lihakeittoa. Näiden kahden perusmatkan harjoituskisan jälkeen hyvillä mielin kohti Joroisten puolimatkaa.