Laturetkellä

Hiihto on ihan paras talvilaji! Paljon mieluummin teen pitkiä lenkkejä hiihtäen sen sijaan, että esimerkiksi ajelisin pyörällä sisällä tuntikausia. Ulkona pyöräily talvella taas vaatisi lisää varusteita (mm. talviajovaatteita, nastarenkaita jne.), jotta se olisi mukavaa. Ennemmin siis hiihdän, koska siitä olen aina tykännyt muutenkin.

Talvilomaviikon päätteeksi järjestettävälle Keuruu-Multia-laturetkelle osallistuminen kuului suunnitelmiini tänäkin vuonna. Tapahtuma järjestettiin jo 60. kerran ja se on itsellenikin tuttu jo vuosien takaa. Laturetkellä on tarjolla eripituisia matkoja 5-50 km kahtena päivänä. Lauantaina hiihdetään luistelutyylillä ja sunnuntaina perinteisellä. Lähdin itse hiihtämään lauantaina luistelutyylillä Keuruulta.

Kaksi laturetkeä edeltävää viikkoa olivat poikkeuksellisen lämpimiä ja lumet sulivat melkoisesti. Lisäksi tuuli pudotti puista runsaasti roskaa ladulle. Alkoikin jo näyttää siltä, että olisi todella vaikea saada reitti hyvään kuntoon. Kävin viikkoa ennen laturetkeä testihiihtämässä osan reitistä ja silloin se oli melko huonossa kunnossa, kuten kuvasta näkyy.

 Kuitenkin onneksi laturetkiviikonlopulle tuli vihdoin pakkanen ja latupohja oli saatu ajettua koneella niin, että se oli lauantaina jo huomattavasi puhtaampi eikä liian jäinen.

Olin vielä ennen hiihtopäivää perheen kanssa laivaristeilyllä, jolta kotiinpaluu venyi perjantai-iltana lähelle puolta yötä. Matkaväsymys vähän painoi jo lähtiessä enkä pitänyt aamulla kiirettä ladulle. En edes katsonut kummemmin sääennustetta tai laitellut suksia. Aluksi hiihto sujui todella keyvesti sopivan liukkaalla ladulla. Pidin ensimmäisen juomatauon 8 km jälkeen Veikkolassa. Sen jälkeen alkoikin lumisade. Pikkuhiljaa lunta kertyi ladun pintaan ja luisto katosi. Tuuli oli menomatkalla kohti Multiaa kuitenkin myötäinen. Koko ajan lunta kertyi lisää eikä Multian päässä vauhdikkaassa laskussakaan tahtonut lopulta päästä lykkimättä eteenpäin. Multialla toinen mehutauko ja sitten kotia kohti.

Veikkolassa paluumatkalla

Paluumatka Multialta alkaa kovalla nousulla. Siitä eteenpäin paluumatka on laskuvoittoista verrattuna menomatkaan. Lumisade oli onneksi hellittänyt tässä vaiheessa. Pääsin hiihtämään takaisin Veikkolaan kohtuullisen mukavasti. En vain nähnyt reitillä enää juuri ketään sen jälkeen kun ladut erkaantuivat eikä vastaantulijoita siis ollut. Hiihtelin yksinäni ihan omaa rauhallista vauhtiani.


Veikkolasta eteenpäin viimeiset 8 km olivat sitten kaikista raskaimmat koko matkalla. Lumisade sakeni jälleen ja lisäksi vastatuuli oli kova. Piti oikein pysähtyä vielä kerran ottamaan juomapullosta viimeisetkin juomat Mahlakohdalla ennen kuin lähdin taas alamäkeen ja viimeiset kilometrit kohti parkkipaikkaa. Edestakainen matka Kivelästä Multian Sinervälle teki yhteensä 42 km. Tällä kertaa jään yli Keuruun keskustaan asti ei ollut varsinaisesti latua lauantaina, joten matka jäi hieman tavallista lyhyemmäksi. Ihan riittävän pitkä lenkki tuo silti oli lumisateessa ja huonosti luistavilla suksilla.

Sunnuntaina kävimme vielä koko perheen voimin hiihtämässä aivan mahtavassa aurinkoisessa pakkassäästä perinteisellä tyylillä Mahlakodan lenkin (n. 7,5 km). Lauantainen lumisade oli tehnyt todella hyvää latupohjalle, joka oli sunnuntaina jo mainiossa kunnossa sekin. Sunnuntaina perinteisen hiihtäjät pääsivät siis varmasti nautiskelemaan mukavammista olosuhteista koko reitillä.