Pirkkala Triathlon - sprinttimatka

 

Suomen kesä tarjoili tämän kesän ensimmäiseen kisastarttiin reipasta sadetta lähdöstä maaliin saakka. Saavuin kisakeskukseen Pirkkalan urheilukeskukseen klo 13 ja sain tarvittavat varusteet. Saman tien kilpailunjohtaja Simo tuli sanomaan, että pyritään aikaistamaan lähtöä ainakin 10 minuuttia. Jaaha, nyt tulikin vähän jo kiire saada kaikki kamat paikalleen ja märkäpukua päälle, sillä startin piti olla klo 14, mutta se olisikin jo vähän ennemmin. Jos aamupäivällä kotona jännittikin kovasti, nyt ei enää ehtinyt. Etsin naisten pukuhuoneen ja jätin kuivat vaatteet äkkiä sinne, jotta olisi lämmintä päälle laitettavaa sadekisan jälkeen. Sitten vein pyörän ja muut tavarat vaihtoalueelle, heitin pyyhkeen koko kasan päälle ja lähdin sisätiloihin vetämään märkäpukua päälle. Sateessa sen kiskominen ei niin sujuvaa olisi.

Ehdin kuin ehdinkin 13.30 alkavaan kisainfoon ja kuulin tärkeimmän vinkit ja ohjeet vaihtoihin ym. Sitten lähdettiin saman tien valumaan kohti rantaa. Kävin nopeasti kokeilemassa miltä vesi tuntuu. Se oli ihan jo mukavan lämmintä. Näin pieni matala järvi oli lämmennyt nopeammin kuin se järvi, jossa kävin torstaina ensimmäisellä avovesiuinnilla. Se kokeilu oli ollut aivan hirveä. Tuntui silloin, että otsa ja hampaat jäätyvät eikä uinti sujunut yhtään, mutta Vähäjärvi tarjosi lukuisia lumpeenlehtiä lukuunottamatta mukavat uintiolosuhteet.

Sprintti oli tällä kertaa peesivapaa ja ajettiin siis maantiepyörällä. Taktiikka lähtöön oli siten selvä: Kärkijoukoissa uimaan, jotta saa pyörällä mahdolliset peesit hyödynnettyä parhaiten. Etsin sopivan paikan ja sitten jo yhtäkkiä mentiin! Infossa oli sanottu, että lähetetään 2-3 uimaria kerrallaan jonossa, mutta lopulta sinne vain rynnättiin omatoimisissa laumoissa. Suuntasin kärkilauman perään nopeasti. Hirveä alkukiihdytys ja ehkä sadan metrin jälkeen olin jo ihan hapoilla. Oli siis pakko rauhoittua. Säädin uintirytmiä rauhallisemmaksi ja suuntasin ensimmäistä poijua kohti. Alkoi helpottaa ja loppumatka sujui ihan mukavasti. Kädet eivät väsyneet, vaikka märkkäriuinti usein alkukesästä tuntuu hartioissa ennen kuin on tottunut uuteen liikerataan. Uinti (750m) meni aikaan 13.24 ja se oli oman sarjani nopein aika.

Pyöräily jännitti jotenkin erityisen paljon sadesäässä ja peesivapaana kisana. Miehet ja naiset lähtivät uimaan samaan aikaan. Ajattelin, että jos uin kärkipäässä, voi pyörällä odotella sopivaa peesiä, koska aina riittää vähintäänkin ohi tulevia miehiä. Näin kävi tälläkin kertaa. Olin ajanut kyllä jo jokusen kilometrin ennen kuin kukaan tuli ohi. Alku olikin hidasta pyörätieajoa, jossa piti pujotella suojatiellä, alikulkutunnelissa jne. ennen kuin pääsi vihdoin ajamaan autotien laitaa. Heti kun joku yritti tulla ohi nappasin peesistä kiinni ja siinä oli mukava roikkua. Sai hengitystä tasattua. Hetken päästä tuli seuraava mies meidän kahden rinnalle, mutta hän lähti saman tien ohi mentyään kurvaamaan oikealle risteyksestä, vaikkei siinä ollut mitään reittimerkintöjä. Toinen mies lähti hänen peräänsä, samoin yksi nainen, jonka olimme juuri ajaneet kiinni. Minä jatkoin suoraan, koska suoraan mennään niin kauan kuin muuta ohjataan tekemään. Pian näkyikin toimitsija keltaliivissään ja ohjasi vasemmalle. Kadotin siinä heti peesin, jonka olin juuri taas saanut, koska en uskaltanut kurvata yhtä rohkeasti tiukkaa kaarrosta varsinkaan sateessa. Seuraava peesi tuli kuitenkin taas kohta. Tätä jatkui aika monta kilometriä. Välillä joku tuli ohi, mutta aina tipahdin tiukoissa käännöksissä, joita reitillä riitti paljon. Vihdoin pääsin paloaseman käännökseen eikä enää ollut kuin muutama kilometri jäljellä. Jouduin ajamaan viimeiset kilsat aikalailla yksin. Loppumatkalla sain vielä kiinni naisen, joka oli hetkeä aiemmin mennyt ohi. Hän ajoi vielä hieman harhaan pyörätieosuudella, pääsin siinä ohi ja tulimme peräkanaa vaihtoon. Taisi olla N40-sarjan voittaja siinä eli T2:een tulimme vielä ihan yhtä aikaa. Pyöräosuuteen (20 km) meni 38.29. Olin tosi iloinen, että pyöräosuus oli sujunut ilman ongelmia. Pitäisi vain treenata rohkeampia käännöksiä. Pyöräosuudella syke pysyi hyvin yli anakynnyksen suurimman osan matkaa ja ehkä vain jossain peesissä laski välillä hieman. Tehomittausta minulla ei nyt ollutkaan käytössä, koska en tullut vaihtaneeksi wattipolkimia maantiepyörään.

Juoksuun tuntui olevan voimia hyvin jäljellä, mutta jalat eivät vain oikein liikahtaneet toivottua vauhtia. Ehkä oli vähän kankeaa menoa sadesäässä ja toisaalta en ole ollenkaan juossut nopeita juoksuvetoja viime viikkoina, joten ei kai voinut odottaakaan, että kovin herkkää menoa olisi. Enemmän on tullut pitkää juoksutreeniä tehtyä ja ylipäänsä pk:ta. Eipä se muutenkaan ollut yllätys, että naisia alkoi pikkuhiljaa tulla ohi juoksuosuudella. Juoksuosuus kulki kahtena kierroksena Vähäjärven ympäri. Toisen kierroksen puolivälissä tuli mieleen ajatus, että niin tosiaan, tämä onkin hyvin lyhyt juoksu. Sehän siis oikeasti loppuu jo ihan kohta! Syke näytti olevan vain nelosalueella/vk2-tasoa. Olisi saanut olla koko matkan punaisella. Lisää vauhtia siis ja pitkää kiriä virittämään. Sain sentään hieman nostettua vauhtia ja sykettä loppua kohti. Pian saikin jo kaartaa urheilukentälle ja kohti maalia. Aikaa juoksuun, joka oli lopulta vain 4,5 km, meni 23.27. Kävin vilkaisemassa tulosmonitorista, mikä oli sijoitus. Se oli tällä kertaa 4. N40-49 sarjassa. Aikaa koko kisaan kului yhteensä 1.18.07.

Nyt on ensimmäinen kisastartti pois alta ja kahden viikon päästä sitten matkat tuplaantuvat, kun vuorossa on perusmatkan kisa Kiskossa. Ehkä sitä ei tarvitse enää niin paljon jännittää kuin tätä ensimmäistä.

Taas yksi paita kokoelmiin.