Matkapäiväkirja: TRIBase-leiri @Torrevieja

Vihdoin koitti se päivä, kun pääsimme Espanjaan leireilemään! Tätä oli odotettu jo reilut kaksi vuotta sen jälkeen, kun korona tuli sotkemaan alkuperäiset matkasuunnitelmat keväällä 2020. Matkaan valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin pääsiäisen pyhinä, jolloin kaivelin esiin pyörälaukun ja ryhdyin asettelemaan omaa pyörää sinne. Pakkasin pyörälaukkuun myös hieman muuta tavaraa ja loput reppuun käsimatkatavaraan.

Lähtöpäivä oli perjantai 22.4. ja lento lähti illalla Helsingistä kohti Alicantea. Helsinki-Vantaalla oli hyvinkin rauhallista ja pyörälaukun sai sujuvasti ilman jonottamista vietyä erilliseen pieneen huoneeseen, jonne se jäi odottelemaan muita laukkuja ja kuljetusta koneeseen. Turvatarkastuksessa oltiin tarkkana tutkimassa sisäkumit ja hiidioksidiopatruunat, mutta kaikki tavarat pääsivät lopulta mukaan koneeseen. Lentomatka kului torkkuessa ja aamuyöllä päästiin viimein perille majoittumaan.

Majapaikan maisemat

 

Lauantai 

Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika kasata pyörät ja tarkistaa, että kaikki toimii. Onneksi kämppäkaveri Tuija oli kuljettanut mukavasti evästä Juhlamokasta lähtien kotoa asti mukanaan, joten meillä ei ollut heti kiire kauppaan. Huomasin siinä pyörän kasattuani, että takavaihtaja ei toiminut kunnolla. Pyörä pääsikin sitten heti alkuun tutustumaan paikalliseen huoltoliikeeseen, jossa sille tehtiin jotain pientä ohjelmistopäivitystä sekä ketjujen vaihto. Näiden toimenpiteiden jälkeen vaihtaja lähti vihdoin toimimaan normaalisti ja toimikin ihan moitteettomasti koko viikon. Kaupassakin käytiin hakemassa perustarvikkeet seuraaville päiville ennen kuin hypättiin pyörän satulaan.

Ensimmäisenä päivänä ajeltiin auringonpaisteessa kevyttä pyörälenkkiä tutustuen lähiseutuun.Tuuli oli melkoisen kova ja tuntui varsinkin alkumatkasta tarttuvan kiekkoihin samalla kun laskettelimme majapaikasta kohti alempana olevaa pyörätietä. Ajelimme koko porukalla Rojalesin suuntaan ja edelleen Almoradiin, jossa pysähdyimme kahvilaan nauttimaan kakkukahvit. 

 

 

Matka jatkui Orihuelan kautta takaisin Torreviejaan. Paluumatkalla ajeltiin pieni pätkä vähän reippaampaa vauhtia omaan tahtiin, jotta saatiin vähän jalkoja virkistettyä matkapäivän jälkeen. Matkaa kertyi noin 72 km.

 

Sunnuntai

Seuraavana päivänä ajelimme verryttelylenkin kautta kohti Algorfan kylää, jonka suunnalla lähdimme tekemään vetoja. Vedon alkuosa oli tasaista tempopätkää ja loppupuolella oli nousuosuus. Vedon jälkeen palasimme aina samaa reittiä lähtöpisteeseen. Yhteensä yksi veto kesti minulla noin 14 minuuttia ja tein yhteensä kolme vetoa kuten suurin osa porukasta. Ideana oli päästä joka kerta vähän nopeammin perille ja se onnistuikin hyvin. Vetoreitillä oli yksi liikennevaloristeys, jossa sai huonon näkyvyyden takia olla varovainen, ettei törmännyt autojen kanssa. Jonkin verran siinä joutui siis välillä hidastamaan tai jopa pysähtymään ennen kuin pääsi jatkamaan vetoa ylämäkeen. Lopuksi käytiin mäen päällä kaupassa täyttämässä juomapullot ja syömässä jäätelöt. Paluumatkalla poikettiin vielä huoltoasemalla vessapysähdyksellä ja tarvittaessa ostamassa lisää energiaa ja ajeltiin riittävät kiemurat, jotta saatiin päivälle 100 km täyteen. 

Tempo+mäkivedot tehty ja jäätelöt nautittu.

 

Lenkin päätteeksi pyörät jätettiin kämpille ja saman tien suurin osa porukasta lähti vielä pienelle juoksulle majapaikan lähistölle. Koska majoitus sijaitsi mäen päällä, etsimme sieltä sopivan tasaisen lyhyen 800 m pätkän, jota juoksimme edestakaisin 2-3 kertaa. Keli oli iltapäivällä hyvinkin lämmin ja juoksu tuntui sen takia raskaalta.

Illalla selvisi, että lähistöllä olevat ruokakaupat eivät ole sunnuntaisin auki ollenkaan. Myös maanantaina olisi Espanjassa jokin juhlapyhä ja kaupat kiinni. Koska oli tarvetta täydentää jo ruokavarastoja, piti lähteä käymään porukalla Jussin pienellä vuokra-autolla automarketissa muutaman kilometrin päässä. Matkaan lähti lopulta viisi henkilö täydentämään ruoka- ja vesivarastoja ja tunnelma takapenkillä oli tiivis. Asunnossa oli kyllä vesihana, johon vesi tuli suodattimen kautta, mutta maku oli sen verran hirveä, ettei siitä oikein juomavedeksi ollut. Automarketista kaikki löysivät lopulta kaiken tarvitsemansa, vaikka muun muassa kaurahiutaleita jonkin aikaa metsästettiin. Sitten vain tungettiin ostokset pienen auton vielä pienempään takaluukkuun ja äkkiä luukku kiinni. Loput tavarat syliin ja hienosti saatiin kaikille taas lisää evästä, vessapaperia ym. tarpeellista.   

Maanantai

Naiset valmiina lähtöön, miehiä sai aina odotella.

 

Maanantaina pääryhmä ajeli hieman lyhyemmän lenkin, noin 64 km. Osa porukasta kierteli vähän kauempaa meno- ja paluumatkalla. Kaikkien reitti suuntautui tekojärvelle, jonne menomatka sujui leppoisasti Bigastron kylässä sijaitsevan kahvilan kautta. Menomatkan loppupätkällä tien pinta oli huonossa kunnossa ja päädyimme lopulta kantamaan pyöriä oikaisten pusikoiden poikki isommalle tielle. Maisemakuvaukset sekä energia- ja nestetankkaukset perillä ja sitten toista puolen järveä takain päin kohti Torreviejaa. 

 

Paluumatkalla ajoin muutaman muun kanssa pientä tempopätkää vuorovedolla. Se olikin ihan piristävä loppupyräys ennen kuin palailtiin taas tutulle pyörätielle. Kävin pyöräilyn päälle vielä juoksemassa noin 5 km omaa rauhallista vauhtia.

Koska ruokaa ei ollut valmiina, päätimme lähteä tällä kertaa ulos syömään. Saimmekin kasaan mukavan kokoisen porukan ja nautimme ruuat auringonpaisteessa ravintolan terassilla. Siinä se päivä taas kului nopeasti.

 

Tiistai

Edelleen saatiin nauttia aurinkoisesta säästä ja tällä kertaa lähdettiin Panun johdolla kiertelemään Murcian suuntaan ja tavoitteena oli taas ajella noin satasen lenkki. Aluksi ajeltiin jälleen yhdessä letkassa ja kahvitauon lähestyessä päästeltiin loppumatka omaan tahtiin kohti Torremendoa. Kylässä saatiin juomapullot täytettyä ja tankattua vähän energiaa rauhassa ennen paluumatkaa. 

 

Paluumatkalla koukattiin Rebaten nousun kautta ja lasketeltiin mutkaista tietä takaisin alas. Ihan pieni sakkolenkki piti ajaa majapaikan nurkilla, jotta saatiin 100 km täyteen. Lähdin jälleen heti pyörälenkin perään vielä lyhyelle juoksulle ja sain Tuijan kaveriksi.

 

Keskiviikko

Torreviejan uimahallilla

Tähän väliin osui sadepäivä. Aamupäivällä suunnattiinkin sitten pyörälenkin sijaan Torreviejan uimahalliin. Varasimme sieltä yhden radan (50 m allas) koko porukan käyttöön ja kyllä siihen juuri ja juuri mahtui uimaan. Ohjelmassa oli pääasiassa käsivetoja lättäreillä, joita minulla ei ollut mukana, mutta kun otti sopivan peesin, hyvin pysyi mukana ilmankin. Uin verryttelyn jälkeen alkuun käsivetoja 3x400m, sitten edellen käsivetoja 2x200m ja lopuksi normiuintia 6x100 m. Uinnin jälkeen olikin jo sopivasti lounasaika.

Lounaan jälkeen oli sovittu, että lähdetään klo 13 vielä pienelle palauttavalle noin 90 min pyörälenkille. Juuri kun kokoonnuimme lähtöportille alkoikin sataa sen verran, että yhteislenkki peruttiin. Lopulta kaikki muut päättivät jättää lenkin väliin, mutta minä ja Tuija lähdimme kuitenkin kahdestaan vähän ajelemaan. Päästyämme noin 10 km päähän sade loppuikin ja tiet olivat Los Montesinosin suunnalla kuivat. Emme kuitenkaan lähteneet kovin kauas, vaan ajelimme sen noin 90 min.

Illalla lähdimme Minnan ja Tuijan kanssa kävelylle merenrantaan ja samalla etsimään ruokapaikkaa. Mukava ravintola löytyikin rannan tuntumasta. Suurin osa porukasta vietti sadepäivän iltapäivää ostoskeskuksessa, mutta meitä ei huvittanut lähteä sinne. (Saatoimme myös tehdä pienen pilan ja piilottaa muutamat kengät, josta meidät palkittiin pokaalilla heti seuraavan päivänä.)

 

Torstai

Aamulla klo 8 kokoonnuimme lyhyesti venyttely-/herättelytuokiolle ennen aamupalaa. 

 

Edelleen satoi sen verran, että päätettiin ajaa vain lyhyt pyörälenkki, johon sisältyisi yksi kovempi veto. Ajelimme samaan tuttuun paikkaan Algorfaan päin, jossa tehtiin vetoja jo aikaisemmin. Menomatkalla sade yltyi niin kovaksi, että aika moni päätti palata saman tien lyhintä reittiä takaisin kämpille. Osa porukasta, minä mukaan lukien, lähti kuitenkin ajamaan tempopätkää, jotkut menivät kaksikin vetoa. Minulle riitti yksi veto, jonka jäkeen ajelin muutaman muun kanssa vähän eri kautta takaisin Torreviejaan. Satoi niin paljon, että alkoi olla kylmä varsinkin alamäessä.

Iltapäivällä pidin Panun kanssa palaveria tulevien viikkojen treeniohjelman suunnittelua varten. Totesimme siinä, että kovin montaa perusmatkan kisaa ei Suomessa näytä tulevana kesänä olevan tarjolla. Jos joku sopiva vielä ilmaantuu, sellainen olisi kiva saada mukaan kisakaudelle, mutta katsotaan. 

Päätimme myöhemmin lähteä vielä Minnan, Hennan ja Tuijan kanssa uimahalliin, koska sadesää ei houkutellut oikein juoksemaankaan. Jotkut kävivät uinnin sijaan juoksemassa. Illalla kävimme koko porukka yhdessä syömässä ravintola Da Gigissä.

 

Perjantai

Aurinkoinen sää palasi onneksi viimeiselle leiripäivälle kruunaamaan Hondonin nousulle suuntautuvan pyörälenkin. Lähdimme koko porukka liikkeelle jo ennen kello kymmentä, jotta ehtisimme nauttia viimeisen leiripäivän pitkästä lenkistä jokainen sopivan mittaisen matkan. Ajoimme kaikki yhdessä kohti Albateraa ja nousun lähtöpistettä. Nousun juurella pidettiin pieni tankkaustauko ja odoteltiin samalla porukka kasaan, koska menomatkalle osui yksi rengasrikkokin. Tästä noususta oli puhuttu jo moneen kertaan ennen lenkkiä. Edessä olisi noin 10 km lähes pelkkää ylämäkeä ja loput 2,5 km todella jyrkkää nousua. Alku menikin ihan mukavasti, reitillä oli pari pientä alamäkeäkin, joissa sai hetken huilata. Loppuosa oli tosiaan melkoisen jyrkkää melkoisen yhtäjaksoisesti. Aurinko paahtoi eikä minkäänlaista viilentävää tuulta tuntunut olevan, taisi olla myötäinen tuuli. Yhdessä jyrkässä kohdassa usko loppui ja hyppäsin hetkeksi pyörän päältä. Nousin kuitenkin takaisin heti kun vaan pystyin. Onneksi jyrkkien osuuksien välissä oli pieniä tasaisempia kohtia ja ihan loppu ei sitten enää niin paha ollutkaan. Kovasti olisin kaivannut pari pienempää vaihdetta lisää.  Kun pääsin mäen päälle, reidet tärisivät hetken mukavasti ja oli tosi kuuma. 

 

Mäen päällä odottelimme, että kaikki, jotka olivat sinne asti tulossa, pääsivät perille ja jakauduimme sitten heti kahteen ryhmään. Osa palasi samaa reittiä alas päin ja osa lähti laskemaan mäen toiselle puolelle. Lähdin itse jatkamaan matkaa pidemmän lenkin kautta. Muutaman kilometrin päässä päätimme vielä jakaantua kahteen eri ryhmään, jotta loppupäivän ajelut olisivat kaikille sopivan vauhtisia. Mikael lähti ystävällisesti meidän naisporukalle oppaaksi ja opasti meidät mukavia pikkuteitä hienoihin maisemiin. Löysimme jälleen matkan varrelta sopivan kaupan, josta saatiin juomapullot täytettyä ja ostettua cokista, jäätelöä ym. evästä. Sitten navigoimme reitin kohti Orihuelaa ja sieltä suunnalta alkoikin löytyä tutumpia kyliä ja teitä, joista valita paluureitti. Päädyimme lopulta ajelemaan vielä kerran tutun tempomäen Algorfasta ja palailimme sitten jo tuttuja teitä kohti Torreviejaa. Viimeiselle lenkille tuli pituutta 120 km.

Selfie-tuokio

 

 

Saimme Minnan ja Tuijan kanssa kaikki tavarat pakattua hyvissä ajoin ja päätimme lähteä viimeisen illan kunniaksi käymään vielä ravintolassa vähän iltaa istumassa. Muutama muu lähti myös mukaan. Auringon jo laskiessa päädyimme pikkuisen baarin terassille. Jotain pientä teki vielä mieli syödä. Valikoimaa ei kovin paljon ollut, mutta pizzahan maistuu aina. Valikoimmme listalta muutamat (pakaste)pizzat ja jäimme odottelemaan. Baarimikko, joka osasi hienosti sanoa suomeksi "no niin" (sillä tavalla sopivan masentuneella äänensävyllä), tuli pian kertomaan, että jotain pizzaa ei löytynyt. Ja sitten ei löytynyt juuri muitakaan...Jotakin pizzoja pakasteesta saatiin lopulta uuniin asti. Jossain välissä lautaset pääsivät loppumaan ja tyhjät piti antaa äkkiä takaisin, jotta seurueen muuta jäsenet saisivat vielä omat pizzansa uunista lautaselle. No, tämä pikku sählinki ei tunnelmaa haitannut. Olimmehan saaneet siinä vaiheessa myös baarimikolta tabletin käyttöön ja saimme sieltä valita oman soittolistan tuttua suomipoppia soimaan. Lopulta kaikki varmasti saivat riittävästi pizzaa ja pääsimme vielä hyvissä ajoin palailemaan kämpille nukkumaan ja valmistautumaan kotimatkaan.