Ihan tavallinen keskiviikko

Tavallinen toimistotyöpäivä ja illalla urheiluseuran kokous. Sen jälkeen mietintään, mikä treeni tähän iltaan sopisi jäljellä olevista, koska halliuinti jäi aamulla tekemättä ja iltaisin halli on jo kiinni. Viestittelen samalla vähän Mesellä toisen triathlonistin kanssa treeneistä, menneistä ja tulevista. Kello on jo yli 19. Ohjelmasta löytyy juoksu+avovesiuinti yhdistelmä. Ilma on äkkiä lämmennyt hellelukemiin eikä ihan hirveästi huvittaisi juosta ja ajatuksen tasolla siihen perään avovesiuinti märkäpuvun pukemisineen tuntuu työläältä. Vaihdan lenkkikamat päälle ja lähden kevyelle juoksulle. Ajattelen, että juoksen tänään ja uin huomenna. Kilometrin päässä ohitan uimarannan ja siellä on vielä mukavasti ihmisiä nauttimassa lämmöstä. Jospa sittenkin juoksen vain vähän ja käyn vaihtamassa kotona märkkärin päälle. Juoksu tuntuu ihan mukavalta ja kevyeltä, vaikka onkin lämmin. Syke nousee lämmön takia vähän tavallista helpommin, mutta muuten tunne on hyvä. Kylläpäs menen vielä uimaan!

Märkäpuvun kaivelin esille edellisenä päivänä. Vielä pitää löytää neopreenisukat, koska vesi on varmasti vielä kylmää. En ole vielä ollenkaan käynyt järvessä tänä kesänä. Saan puvun kiskottua päälle, huh tuleepa siinä hiki juoksun päälle. Sukat vielä jalkaan, pyyhe, lakki, lasit ja uintipoiju mukaan ja rannalle. Rannalla kiittelen märkäpuvun antamaa hyvää suojaa, sillä mäkäräisiä on ihan valtavasti. Lapsia on edelleen rannassa ja hyppytornilla ja joku pariskunta on onkimassa laiturin päässä. Kahlaan veteen ja kylmä vesi täyttää pikkuhiljaa märkäpuvun. Naama veteen kokeeksi, vähän on kylmää, mutta ei kovin paha. Lähden rauhassa uimaan ja hetken päästä vesi tuntuu jo ihan mukavalta. Miten ihanan kevyesti märkäpuku liukuukaan vedessä! En muistanutkaan, miltä sen kanssa uiminen tuntuu. Uin lyhyttä pätkää edes takaisin. Mietin, että eipä pelota enää ollenkaan niin kuin silloin kun aloitin triathlonharrastusta. Alkuvuosina tummassa vedessä uiminen pelotti aina alkukesästä niin paljon, että uin usein ensimmäisillä kerroilla jonkun matkaa silmät kiinni ennen kuin totuin vedessä olemiseen. En tiedä, mitä pelkäsin tulevan vastaan, mutta joku siinä kammotti. Nyt järvi tuntuu heti tutulta. Vilkaisen kelloa ja totean, että gps ei pysy yhtään menossa mukana, mutta se ei haittaa. Katsotaan lauantaina kisassa, mikä on kesän uintivauhti.

Uin reilut 20 minuuttia ja nousen vedestä. Rannalla uintitreeneistä tuttu mies tulee vielä juttelemaan. Hän toteaa, että hurahdit sitten siihen triathloniin ihan tosissaan. No niin tein. Juttelemme hetken treeneistä ja kisoista kaikenlaista. Kello lähestyy jo iltayhdeksää. Vähän tekisi mieli mennä uudestaan uimaan, mutta lähden kotiin katsomaan, mitä muulle perheelle kuuluu. Pääseehän seuraavana päivänä taas uimaan, jos siltä tuntuu. Kotona pesen suihkussa märkäpukua ja siitä tulee kiva kesäfiilis ja kisafiilis. Kaikki on valmista lauantain kisaan.

Höyryajot 26.5.2019

Facebook @hoyryajot

Hommasin syksyllä triathlonpyörän kaveriksi maantiepyörän, joten kalusto on kunnossa myös ryhmässä tapahtuviin maantieajoihin tälle kesälle. Niinpä sitten päätin osallistua Haapamäen Höyryajoihin (www.tahtisadeajot.fi). Valittavana oli kaksi sarjaa: kilpasarja 104 km ja kuntosarja 62 km. Totta kai ilmoittauduin sille pidemmälle matkalle. Kilpasarjan reitti kulki Haapamäeltä Kolhon ja Vilppulan kautta Ruovedelle, sieltä keskustan läpi Virroille päin ja edelleen takaisin Haapamäelle Salussärkän ja Riihon kautta. Reitti on mukavan vaihteleva ja se oli tuttukin minulle jo ennestään. Kuntosarjan reitti lähti samaan suuntaan, mutta poikkesi jo ennen Vilppulaa takaisin päin kohti Haapamäkeä.

Saavuin kisakeskukseen Höyryveturipuistoon noin tuntia ennen kisaa. Siellä oli mukavasti tuttuja sekä kilpailijoissa että talkoolaisissa. Sain  tutuilta toimitsijoilta mm. henkilökohtaista apua kisanumeron asentamisessa pyörään =). Vähän jännitti, miten startti menee siinä isossa laumassa. Matkaan oli nimittäin lähdössä noin 100 pyöräilijää. Suurin osa osallistujista oli Rynkeby -pyöräilijöitä valmistautumassa Pariisin reissuun ja heitä oli saapunut sekä Tampereen suunnalta että Jyväskylä/Kuopio -tiimistä. Rynkebyn tiimit osallistuvat hyväntekeväisyysprojektiin, jossa pyöräillään joka kesä Pariisiin ja kerätään rahaa sairaiden lasten hyväksi.

Lähtö lähenee ja vielä on poutaa. (Kuva: Päivi Heikkilä)

Etukäteen oli vähän vaikea arvioida, minkälainen matkasta muodostuisi vauhdiltaan ja sääolosuhteiltaan. Sateen uhka oli olemassa, mutta ei kuulemma pitänyt sataa ihan heti. En edes ollut päättänyt etukäteen, lähdenkö ajelemaan leppoisasti vai kovaa alusta alkaen. Treeniohjelmassa luki pk-lenkki ja edellisenä päivänä olin juossut pitkästä aikaa pitkän reippaan juoksun, jolle matkaa kertyi yli 17 km. Se tuntui jaloissa aamusta alkaen. En tiennyt, mitä vauhtia muut lähtisivät ajamaan, joten oli vaikea asettua oikeaan kohtaan lähtöviivalle. En ole siis koskaan ajanut maantiekisassa enkä juurikaan pyörälenkkejäkään ryhmässä. Yleensä ajan treenit aina yksin ja triathlonkisoissahan ei pääsääntöisesti saa ajaa 10 metriä lähempänä edellä ajavaa. Nyt saisi mennä lähes toisen takarenkaassa kiinni.

Päädyin lähtemään etummaisen ryhmän hänniltä. Rynkeby-ryhmät jäivät taaemmas ja tässä etummaisessa pääryhmässä olivat sekalaiset muut (kovat!) pyöräilijät. Matkaan lähdettiin klo 12 etuauton perässä ihan rauhassa. Kun auto poistui edestä ryhmä lähti kiitämään kovaa vauhtia. En ehtinyt ollenkaan reagoida sieltä jonon hänniltä, mutta en ehkä olisi pystynytkään. Jalat toimivat edellispäivän juoksusta huolimatta ihan hyvin, kunhan ensin vähän lämpenivät.
Pian huomasin, että ajan melko samaa vauhtia toisen naispyöräilijän kanssa, joten huikkasin hänelle, että ajetaan vuorovedolla. Näin sitten tehtiin. Ajoimme melko pitkiä vuoroja ja vaihdomme paikkaa noin 5 km välein. Mukavaa siellä peesissä oli lasketella menemään! Syke laski kivasti aina peesissä ja sai säästettyä hyvin voimia. Kuitenkin noin 15 km kohdalla yksi Rynkeby-ryhmä tuli ohi, mutta siitäpä sitten otimme peesin ja vauhtia tuli kivasti lisää. Alkoi sataa, aika kovastikin. Harmillisesti Rynkebyn porukkakin pian pysähtyi tien sivuun tauolle. Voi että olisi tehnyt mieli vain jäädä siihen ja odotella, että ryhmä jatkaa taas matkaa! Olimme saaneet ison ryhmän vedolla myös yhden yksin ajavan miehen kiinni. Hän oli kai tipahtanut sieltä edellä menevästä kovemmasta joukosta. Niinpä ajoimme nyt sitten kolmestaan kohti Ruovettä. Paitsi, että se mies vain roikkui jonon jatkona ja me tämän naisen kanssa vedimme vuoronperään. Alkoi olla vähän kylmä, ainakin sormia paleli, koska hanskat olivat läpimärät. Samoin sadesuojista huolimatta kengät kastuivat ja edellä ajavan takarenkaasta lensi kuravettä naamalle.

Ruoveden keskustassa noin 60 km kohdalla oli huoltoteltta. Pysähdyimme kolmestaan siihen ja naispyöräilijä totesi saman tien, että nyt riittää. Hänellä olivat sormet niin jäässä ja kylmä muutenkin, että hän tilasi huoltoauton kyydin ja jätti leikin kesken. Nautin siinä teltalla pari minuuttia suolakekseistä ja Twix-patukasta. Sitten jatkoin matkaa kahdestaan sen miehen kanssa. Pyysin ystävällisesti, että hän voisi vetää myös välillä. Hän ottikin muutaman kilometrin päästä vetovastuun ja ajoi oikein mukavaa vauhtia. Reitin loppupätkä vain oli selkeästi mäkisempää kuin alku. Sade jatkui loppuun asti.

Omalla vetovuorollani huomasin jossain 70 km jälkeen, että mies on tippunut peesistä. Toiveikkaana vilkaisin taakseni ja meinasin kysyä, josko hän jaksaisi taas lisätä vauhtia vuorostaan, mutta ei siellä enää näkynytkään ketään - ei edes suoran päässä. Olisiko kuitenkin ajanut omalla vedollaan hieman liian kovaa vai eikö sitten vain jaksanut enää kivuta mäkiä. Eipä siinä auttanut muu kuin jatkaa yksin matkaa viimeiset noin 30 km. Alkoi jo tympäistä se vesisade ja märät vaatteet. Olisi ollut mukavampi, jos olisi ollut edes seuraa ja niitä vuorovetoja. Mutta loppu häämötti kuitenkin ja onneksi tie oli tuttu. Osasin siis odottaa jokaista ylä- ja alamäkeä, Salussärkän ja Riihon mukavia maisemia. Eihän sitä matkaa paljon enää olisi jäljellä. Vauhti alkoi kyllä hyytyä kylmässä kelissä ja tuulikin tuntui painavan ikävästi vähän sivusta siinä yksin ajaessa. Enkä edes ajanut kenenkään kanssa kilpaa, koska ketään ei näkynyt edessä eikä takana. Vihdoin 100 km kyltti. Enää muutama mutka ja sitten loppunousu. Maalissa!

Minulla kului lenkkiin aikaa 3:45. Ei ollut ihan pk-lenkki, enimmäkseen vk 1-2. Nousumetrejä reitillä oli Polarin (edit: V650) mukaan 550 m/104 km eli nousua oli, mutta ei mahdottomasti. (Edit/Lisäys: Sen sijaan Polar Vantage näyttää 825 nousumetriä.) Lahden IM-kisassa oli (oman V800 mukaan) suunnilleen 550 m 90 km matkalla, mutta toisaalta esim. Tallinnan Ironmanilla oli saman verran koko 180 km matkalla. Sykelukemiltaan tämä ajo asettui näiden väliin eli ei ihan yhtä kovaa menoa kuin puolimatkan kisassa tulee ajettua.

Toimitsijat sanoivat maalissa, että olin sijoittunut neljänneksi ja suosittelivat seuraavaksi saunaan menoa. Ihmettelin vähän, että niinkö vähän naisia on vasta tullut maaliin. Luulin, että joitakin enemmän oli siellä edellä. Maalilta koulunmäeltä piti vielä ajella pari kilometriä siirtymätaivalta takaisin Höyryveturipuistolle. Sinne päästyäni irrotin vain nopeasti numerolapun pyörästä (se piti ehdottomasti palauttaa 50 euron lisämaksun uhalla) ja lähdin kohti autoa. Koska kaikki kamppeet olivat ihan märkiä ja kuraisia, päätin ajaa suoraan kotiin enkä lähteä nauttimaan veturipuiston saunasta. Matka kotiin ei ollut pitkä. Soitin vain miehelle, että laittaisi heti saunan lämpiämään.

Sillä välin kun olin jo kotona saunassa, minulle oli soiteltu kisajärjestäjän toimesta. Sain kuulla, että olin sittenkin sijoittunut kolmanneksi naisten sarjassa ja palkinto olisi tulossa. Lupasivat, että palkinto toimitetaan pian kotiovelle  - siellä kun tosiaan oli niitä tuttuja toimitsijoita.

Maantiekisa oli aika erilainen ja mielenkiintoinen kokemus triathlonin pyöräosuuteen verrattuna. Kisassa oli hyvin erilaisia vaiheita, kun muista pyöräilijöistä sai apuja välillä enemmän ja välillä vähemmän. Voin lähteä uudestaankin ja ensi kerralla ehkä vähän rohkeammalla taktiikalla.

SM-duathlon Tikkakoskella

Oma triathlonseurani Stamina TC pääsi järjestämään duathlonin SM-kisat Tikkakoskella. Ajattelin heti, että sinne on lähdettävä mukaan, sillä olisi hienoa käydä pitkästä aikaa Tikkakoskella. Muutama vuosi sitten olin nimittäin töissä siellä ilmavoimissa. Liikunnallisesta näkökulmasta voisi todeta, että oi niitä aikoja, kun saattoi lähteä viettämään työpäivää jalkamarssille tai sai tehdä Cooperin testit ja lihaskuntotestit sekä Inbody-mittaukset töiden lomassa. Lisäksi saattoi nauttia kahden tunnin viikkoliikuntaoikeudesta ohjatuilla kahvakuulatunneilla tai vaikka juosten ihan itsekseen. Näissä muistojen sävyttämissä tunnelmissa lähdin siis kokeilemaan, mikä kunto on tässä vaiheessa kevättä. Tikkakoskella on järjestetty aikaisemmin myös Tikkatriathlonia, jonka myötä myös kisakeskus, Tikkakosken koulu, oli jo ennestään tuttu.

Ajoreitti kotoa Tikkakosken jäähallin p-paikalle löytyi siis hyvin takaraivosta. Parkkipaikka olikin jo melkein täyttynyt kisaajien autoista, mutta löysin vielä itsellenikin kolon jostakin. Pääsin perille siinä vaiheessa kun yleisen sarjan kisaajat olivat jo ensimmäisellä juoksuosuudella. Ilmoittautuminen kansliassa sujui nopeasti ilman jonotusta ja menin sen jälkeen hetkeksi katsomaan ja ottamaan mallia yleisen sarjan kilpailijoiden vaihtosuorituksista.

Edessä oli duathlonin sprinttimatka, jossa juostaan ensin 5 km, sitten pyöräillään 20 km ja lopuksi juostaan vielä 2,5 km. Koko homma on niin lyhyt, että saa mennä aikalailla täysillä alusta loppuun. Sain vietyä pyörän vaihtoalueelle ja tavarat järjestykseen. Sitten oli vielä kisainfo. Miten siinä tulikin taas sellainen olo, että onpa paljon sääntöjä ja olikos se kisaaminen tosiaan näin vaikeaa. Todellisuudessa kaikki on hyvin yksinkertaista: muista varoa ja kunnioittaa muita kilpailijoita, älä roskaa äläkä peesaa, käänny rauhassa kääntöpaikalla ja pidä kypärä päässä aina kun olet kosketuksissa pyörän kanssa. Näillä selviää pitkälle. Kävin vielä vähän verryttelyhölkällä juoksureitin alkuosassa, joka olikin tuttu niiltä omilta juoksulenkeiltä sekä Tikkatriathlonilta.

Vihdoin starttiviivalle! Eri sarjojen lähtö tapahtui porrastetusti siten, että kaikilla oli varmasti hyvin tilaa. Torvi soi ja lähdettiin matkaan. Hirveää vauhtia lähtivät naiset juoksemaan. Vilkuilin kellosta, että paras lähteä ihan omaa vauhtia etenemään. Oikea etureisi vähän ilmoitteli heti alkuun, ettei ole aivan yhteistyökykyinen. Siinä oli jotain tuntemuksia myös keskiviikon uinnissa. Siitä se reisi kuitenkin vertyi pikkuhiljaa eikä onneksi vaivannut pahemmin matkalla. Juoksureitti ei ollut ihan tasainen, vaan jokunen terävä nousu oli mukana. Sain pidettyä ihan mukavaa vauhtia yllä, parasta pitkään aikaan. Viiden kilometrin matkaan kului minulla 25:12. En sitä kyllä katsonut kesken kisan ollenkaan. Oikeastaan unohdin kokonaan painaa kellosta nappia vaihtoon tullessa, joten vaihto tallentui kellossa myös juoksuosuuteen. Eipä se haittaa, koska kisajärjestäjä toki huolehtii osuuksien kellotukset.

Olin jättänyt kengät kiinni polkimiin valmiiksi harjoitellakseni nopeaa vaihtoa. Vaihtoaika näyttääkin olleen muihin verrattuna ihan hyvä. Ikävää oli se, että juoksun aikana alkoi pian sataa. Maa oli siis kastunut ja sukat kastuivat myös siinä pyörää taluttaessa. Onneksi sade ei kestänyt kovin kauaa, mutta tien se kasteli. Pyöräreitti oli hyvinkin kumpuileva ja tasaista ajettavaa pätkää oli vain hieman Ilmasotakoulun kohdalla. Pyöräosuudella oma vauhti oli vähän hakemista. Olinkin ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkona triathlonpyörän kanssa. En ehkä myöskään ihan saanut rytmistä kiinni siinä maastossa. Pitäisi harjoitella esimerkiksi sitä, miten mäen päältä lähdetään heti kunnon vauhtiin, kun se taittuu alamäeksi. Jäin tällaisissa kohdissa selvästi edellä ajavasta naisesta. Kaksi kierrosta ajeltiin ja sitten taas vaihtoon. Nyt irrotin jalat kenkineen polkimista, mikä oli virhe. Oli ihan hirveää köpötellä jäykillä jaloilla klossien kanssa hyvin hyvin hitaasti pyörää taluttaen kohti vaihtopaikkaa. Siinä meni varmaan yksi ylimääräinen minuutti ihan turhaan. Tämän köpöttelyn kanssa 20  km pyöräilyyn kului 40:51.

Vielä yksi pieni juoksulenkki loppuun. Se 2,5 km meni yllättävän nopeasti. Kävin kovaa kamppailua kaksi minuuttia minua ennen lähteneiden vanhempien herrojen kanssa. Olivat kyllä varmasti molemmat M65 sarjassa, mutta sama kai se, kenestä sitä kiriapua saa. =) Vauhti ei oikeastaan hyytynytkään tässä verrattuna ensimmäiseen juoksuosuuteen. Ihan lenkin alussa jalat olivat vähän kankeat, mutta muutaman sadan metrin jälkeen juoksu alkoi taas tuntua ihan hyvältä. Juoksureitin varrella kuului monessa kohtaa kannustusta ihan omalla nimellä. Toimitsijapuolella olikin tällä kertaa paljon tuttuja triathlonisteja. Aikaa tähän juoksuun meni 12:12 ja loppuaika oli 1:19:35. Olin maalissa ihan tyytyväinen ennen kaikkea omaan jaksamiseeni juoksuosuuksilla ja koko kisan läpi. Se oikea etureisi oli kyllä kisan jälkeen taas kipeän oloinen. Pitää nyt olla sen kanssa vähän varovainen. Linkki tuloksiin täältä: https://www.staminatc.fi/sm-duathlon-11-5-2019/


 

Tribase-leiri Kuortaneella 3.-5.5.2019

Talvi on jo kääntynyt kevääksi, sukset on laitettu varastoon ja maantielle on jo päässyt jonkin verran pyöräilemään. Kisakausikaan ei ole enää kaukana. Tähän väliin osui juuri sopivasti valmennustiimin viikonloppuleiri Kuortaneen Urheiluopistolla. Leirille osallistujia oli yhteensä vajaa 30 eri puolilta Suomea - siis ainakin Vantaalta Rovaniemelle ja Vaasasta Kuopioon ulottui tiimiläisten edustus.

Rauhalan majoitustilat

Kuortaneen Urheiluopisto oli minulle uusi leiripaikka. Sinne oli oikein sopivan mittainen ajomatka kotoa, vain noin 1,5 tuntia. Juuri tälle viikonlopulle sattunut takatalvi aiheutti tosin sen, että tuon matkan aikana ehti olla jo monenlaista ajokeliä. Välillä lunta tuiskutti sakeastikin, mutta kesärenkailla selvisin perille asti.  Majoitustilat olivat myös mukavat, tilavat ja hyvin varustellut, esim. kuivauskaappi oli oiva varuste verrattuna Pajulahden huoneisiin.







Kuortaneella lunta satoi koko perjantai-illan aika mukavasti. Siellä sitä raahattiin pyörät ja vastukset autosta Kuortanehalliin ihan kunnon tuulessa ja tuiskussa. Kaikki pyörä- ja juoksutreenit tehtiin näissä oloissa siis sisällä. Perjantain treeni oli pyörä-juoksu-yhdistelmä (minulla noin 1h 40 min). Aluksi pyöriteltiin pitkään kevyttä verryttelyä ja lopuksi tehtiin kovia minuutin vetoja.  Pyöräilyn jälkeen juostiin rennon reippaita rullauksia juoksuradalla ja loppuverryttelyt juosten päälle. Perjantain treenin oli (kai) tarkoitus edistää suorituskykyä seuraavan päivän kovaa yhdistelmäsettiä varten, mutta ainakin minun tuli tehtyä minuutin vedot pyörällä sen verran kovaa, että aika raskaalta alkoivat jalat tuntua jo tämän ensimmäisen treenin jälkeen. Ajoin tosin jo keskiviikkona FTP-testin eli maksimitestin pyörällä ja saattoi sekin vähän vielä painaa jaloissa.  Nälkäkin oli jo kova tässä vaiheessa. Leirillähän onneksi on se kivaa, että pääsee heti pian valmiiseen ruokapöytään täyttämään energiavarastoja. Päivällisen jälkeen oli mentävä aika pian nukkumaan, sillä aamulla oli tarkoitus olla jo aikaisin reippaana altaan reunalla.

Lauantaina herätys oli klo 6.15 ja altaalla oltiin valmiina aamu-uinnille klo 7. Siitä lähti päivän ensimmäinen  treeni ensin verrytellen ja vähän tekniikkaa hakien. Pian kuitenkin aloitettiin jo reipasta lämmittelysarjaa potkuja ja käsivetoja ja siitä edelleen vauhti kiihtyi pääsarjaan, jossa uitiin kovia 50 metrisiä apuvälineillä ja ilman. Huhhuh, aika kova päivän aloitus ja vielä ennen aamupalaa. Yksin en juuri koskaan käy aamulla uimassa, mutta leiriporukan kanssa tämä sujui ihan mainiosti. Vihdoin kuitenkin aamupalalle!

Aamupäivällä ehdittiin vielä tekemään Lotan johdolla monipuolista kehonhuoltojumppaa. Tämä sessio kesti tunnin (tai ehkä 1,5h) ja sitten olikin pian jo kiire lounaalle. Ehdin tässä välissä käydä vielä vähän juttelemassa Panu valmentajan kanssa menneestä ja tulevasta treenistä.

Lounaan jälkeen oli hyvin aikaa hengähtää ja kerätä voimia iltapäivää varten. Seuraavaksi oli ohjelmassa toinen pyörä-juoksu-yhdistelmä Kuortanehallissa. Tällä kertaa tehtiin vähän useampi vaihto harjoituksen kuluessa. Koko hommaan kului noin kaksi tuntia. Pyörällä ajettiin vk- ja mk-alueella ja juostiin välillä reippaasti, mutta ei liian kovaa. Pyöräilyyn oli hahmoteltu sopivat tehot Panun kanssa, mutta en oikein saanut niitä pidettyä. Ihan tarpeeksi raskas kokonaisuus oli silti. Treenin jälkeen tietysti taas syömään. Illalla ei meinannut uni tulla kovin helposti, mutta silti herätyskello asetettiin taas soittamaan 6.15.


Lauantai-iltana parvekkeellekin uskalsi jo kurkistaa, kun lumipyry oli vihdoin hellittänyt.

Sunnuntai alkoi jälleen uinnilla klo 7. Tunnelma altaanreunalla oli tässä vaiheessa porukalla jostain syystä jo vähän väsyneen oloinen. Kevyt aamu-uinti teki kuitenkin hyvää ja päivä lähti kivasti käyntiin. Nyt ei uitu enää kovilla tehoilla  - paitsi ihan muutamia 25 metrisiä totta kai. Lopuksi vähän sukelleltiin ja uitiin yksi viestikisa. Aamupalalle, pieni lepo, kamat kassiin ja kohti viimeistä treeniä, joka oli kuntopiiri. Se oli sellainen ihan perinteinen vanha kunnon kuntopiiri sisältäen selkää, vatsaa, etunojaa, hyppyjä, dippiä jne. Neljä kovaa kierrosta. Tätä meidän iloista tekemistä Krista Pärmäkoski sai ihailla vieressä samalla kun polki kevyesti pyörää siinä juoksuradan toisella puolella.

 Leirin jälkeen saa nyt rauhassa palautella ja odotella lauantain duathlonkisaa. Lisää tarinaa varmaankin luvassa siis viikon päästä.

Laturetkellä

Hiihto on ihan paras talvilaji! Paljon mieluummin teen pitkiä lenkkejä hiihtäen sen sijaan, että esimerkiksi ajelisin pyörällä sisällä tuntikausia. Ulkona pyöräily talvella taas vaatisi lisää varusteita (mm. talviajovaatteita, nastarenkaita jne.), jotta se olisi mukavaa. Ennemmin siis hiihdän, koska siitä olen aina tykännyt muutenkin.

Talvilomaviikon päätteeksi järjestettävälle Keuruu-Multia-laturetkelle osallistuminen kuului suunnitelmiini tänäkin vuonna. Tapahtuma järjestettiin jo 60. kerran ja se on itsellenikin tuttu jo vuosien takaa. Laturetkellä on tarjolla eripituisia matkoja 5-50 km kahtena päivänä. Lauantaina hiihdetään luistelutyylillä ja sunnuntaina perinteisellä. Lähdin itse hiihtämään lauantaina luistelutyylillä Keuruulta.

Kaksi laturetkeä edeltävää viikkoa olivat poikkeuksellisen lämpimiä ja lumet sulivat melkoisesti. Lisäksi tuuli pudotti puista runsaasti roskaa ladulle. Alkoikin jo näyttää siltä, että olisi todella vaikea saada reitti hyvään kuntoon. Kävin viikkoa ennen laturetkeä testihiihtämässä osan reitistä ja silloin se oli melko huonossa kunnossa, kuten kuvasta näkyy.

 Kuitenkin onneksi laturetkiviikonlopulle tuli vihdoin pakkanen ja latupohja oli saatu ajettua koneella niin, että se oli lauantaina jo huomattavasi puhtaampi eikä liian jäinen.

Olin vielä ennen hiihtopäivää perheen kanssa laivaristeilyllä, jolta kotiinpaluu venyi perjantai-iltana lähelle puolta yötä. Matkaväsymys vähän painoi jo lähtiessä enkä pitänyt aamulla kiirettä ladulle. En edes katsonut kummemmin sääennustetta tai laitellut suksia. Aluksi hiihto sujui todella keyvesti sopivan liukkaalla ladulla. Pidin ensimmäisen juomatauon 8 km jälkeen Veikkolassa. Sen jälkeen alkoikin lumisade. Pikkuhiljaa lunta kertyi ladun pintaan ja luisto katosi. Tuuli oli menomatkalla kohti Multiaa kuitenkin myötäinen. Koko ajan lunta kertyi lisää eikä Multian päässä vauhdikkaassa laskussakaan tahtonut lopulta päästä lykkimättä eteenpäin. Multialla toinen mehutauko ja sitten kotia kohti.

Veikkolassa paluumatkalla

Paluumatka Multialta alkaa kovalla nousulla. Siitä eteenpäin paluumatka on laskuvoittoista verrattuna menomatkaan. Lumisade oli onneksi hellittänyt tässä vaiheessa. Pääsin hiihtämään takaisin Veikkolaan kohtuullisen mukavasti. En vain nähnyt reitillä enää juuri ketään sen jälkeen kun ladut erkaantuivat eikä vastaantulijoita siis ollut. Hiihtelin yksinäni ihan omaa rauhallista vauhtiani.


Veikkolasta eteenpäin viimeiset 8 km olivat sitten kaikista raskaimmat koko matkalla. Lumisade sakeni jälleen ja lisäksi vastatuuli oli kova. Piti oikein pysähtyä vielä kerran ottamaan juomapullosta viimeisetkin juomat Mahlakohdalla ennen kuin lähdin taas alamäkeen ja viimeiset kilometrit kohti parkkipaikkaa. Edestakainen matka Kivelästä Multian Sinervälle teki yhteensä 42 km. Tällä kertaa jään yli Keuruun keskustaan asti ei ollut varsinaisesti latua lauantaina, joten matka jäi hieman tavallista lyhyemmäksi. Ihan riittävän pitkä lenkki tuo silti oli lumisateessa ja huonosti luistavilla suksilla.

Sunnuntaina kävimme vielä koko perheen voimin hiihtämässä aivan mahtavassa aurinkoisessa pakkassäästä perinteisellä tyylillä Mahlakodan lenkin (n. 7,5 km). Lauantainen lumisade oli tehnyt todella hyvää latupohjalle, joka oli sunnuntaina jo mainiossa kunnossa sekin. Sunnuntaina perinteisen hiihtäjät pääsivät siis varmasti nautiskelemaan mukavammista olosuhteista koko reitillä.   

Triathlonvuosi 2018

Lyhyt katsaus viime vuoteen tulee tässä:

Tammikuu
- ladut hyvässä kunnossa, joten hiihtämään pääsi loistavasti ja sillä tuli korvattua pk-pyöräilyä

Helmikuu
- TRIBase-leiriviikonloppu Kalajoella oli kuukauden kohokohta
- hiihto jatkui
- vaihtelun vuoksi pari erilaista yhdistelmää eli juoksu+hiihto ja hiihto+pyörä


Maaliskuu
- Keuruu-Multia-laturetkellä 50 km hiihto
- influenssan takia kuumeessa viisi päivää ja seuraava viikkokin meni voimia keräillessä;
matka Lapin keväthangille jäi tekemättä sairastumisen takia ja sen sijaan tuli treenitaukoa

Huhtikuu
- sairauden jälkeen varovasti liikkeelle
- loppukuusta onnistui taas vk-lenkki
- Staminan märkkärimarkkinoilta tarttui mukan uusi märkäpuku
- ensimmäiset maantiepyöräilyt talven jälkeen

Toukokuu
- mahtavat ajokelit eli paljon maantiepyöräilyä
- halliuintia vähän tiuhempaan (2 kertaa viikossa) ennen avoveteen siirtymistä
- ensimmäinen avovesiuinti 25.5.



Kesäkuu
- onnistunut kisakauden avaus 10.6. Paalijärven pikatriathlonilla (500-20-5)
- kisojen välissä kaksi hyvää treeniviikkoa
- kuun lopussa 30.6. Lahden IM 70.3 ei mennyt omasta mielestä ihan putkeen (loppuaika 5:57)

Heinäkuu
- viimeiset valmistautumiset täysmatkalle
- pari pidempää 4,5-5 h treeniä ennen kisaa
- puolimaraton kuumassa kesäillassa 13.7. (1:58)
- muutama viikko hellettä putkeen teki viimeistelytreeneistä hieman tavanomaista raskaampia



Elokuu
- helle jatkui, mutta johan siihen alkoi tottuakin
- kesän päätavoite Tallinnan IM 4.8. onnistui loistavasti aikaan 12:29:56
- loppukuukausi lepoa ja kevyttä harjoittelua





Syyskuu
- vielä yksi pikkukisa: Pirkkala triathlonin sprinttimatka heti 1.9. oli kiva irrottelu kevyiden viikkojen jälkeen (1:20)
- Finlandiamarathonilla 15.9. perinteisesti puolimaraton (1:56)
- TRIBase yhteistreenit Jyväskylässä; kävin tällä kertaa aamu-uinnilla porukan mukana tekemässä tekniikkatreeniä

Lokakuu
- syysloma Mallorcalla perheen kanssa; nautin kevyistä juoksulenkeistä lämpimässä
- loman jälkeen kunnon treenit käyntiin kohti ensi kesää
- maastopyörällä ajelua ulkona ja trainerin virittely sisälle

Marraskuu
- perustreeniä
- otin influenssarokotuksen

Joulukuu
- Triathlon Vantaan porukan mukana Pajulahden leirillä 7.-9.12.
- hiihtokausi alkoi ensilumenladulla
- TRIBase yhteistreenit Jyväskylässä: tehtiin Panun ohjaamana kova pyörä-juoksu-yhdistelmä Hipposhallissa


Vuonna 2018 treenitunteja kertyi yhteensä 371. Niistä pyöräilyä + sisäpyöräilyä on 130 tuntia, juoksua 80 tuntia ja uintia 81 tuntia. Uinnissa on mukana koko altaassa olo aika taukoineen. Lisäksi olen tehnyt voimaharjoittelua 40 tuntia ja hiihtänyt 30 tuntia. Loput 10 tuntia ovat kertyneet satunnaisista kerroista muita lajeja (esim. sauvakävely). Vastaavat luvut vuonna 2017 olivat pyöräily 126 tuntia, juoksu 89 tuntia, uinti 53 tuntia, hiihto 44 tuntia, voimaharjoittelu 26 tuntia ja ym. lajit 11 tuntia, yhteensä 349 tuntia.

Katselin huvikseni vertailun vuoksi, mitä tein vuonna 2014, joka oli ensimmäinen varsinainen triathlonharrastusvuoteni. Vuonna 2014 pyöräilyä oli vain 61 h. Juoksua on kertynyt 72 h, uintia 59 h ja hiihtoa 25 h (oli todella vähän lunta koko talvena). Lisäksi olen kirjannut erikseen yhdistelmäharjoitukset ja triathlonkisat, joista on kertynyt 37 h. Polar osaa laskea näistäkin jokaisen lajin erikseen lajitilastoihin, joten ihan vertailukelpoista tietoa ei tuolta ajalta ole, koska Polarin kello tuli käyttöön vasta 2015. Erilaista voimaharjoitteluksi luettavaa treeniä (kahvakuula, trx, kuntopiiri yms.) on vuonna 2014 ollut yhteensä 54 tuntia, mutta varsinaista saliharjoittelua ei ollenkaan. Liikuntaan käytetyt tunnit 2014 olivat yhteensä noin 330. Jonkin verran lisäystä treenimäärään on tullut ja harjoittelun sisältökin on muuttunut noista ajoista.

Leiriviikonloppu Pajulahdessa

Olin harrastanut triathlonia vuoden verran, kun triathlonistikaveri houkutteli ensimmäistä kertaa kokeilemaan viikonloppuleiriä. Vasta lajista innostuneensa tartuin tilaisuuteen, vaikka en silloin yhtään tiennyt, mihin oikeastaan lupasin lähteä mukaan. Kyseessä oli Trifit Oy:n järjestämä aikuisten joululeiri Pajulahdessa, jossa tekemistä riitti aamusta iltaan perjantaista sunnuntaihin.

Ensikertalaisen leirin tiukka aikataulu pääsi vähän yllättämään. Tylsää hetkeä ei ollut eikä turhan paljon ehtinyt toisiin leiriläisiin tutustuakaan muuten kuin ruokapöydässä ja vähän pukuhuoneessa varusteita vaihtaessa. Koko ajan oltiin menossa joko treenaamaan, syömään tai hakemaan seuraavia varusteita huoneesta samalla kun edelliset jätettiin kuivumaan. Mutta hauskaa se oli! Sai viettää koko viikonlopun keskittyen pelkästään triathloniin saman henkisessä seurassa ja hyvässä ohjauksessa, valmiissa ruokapöydässä ja valmiita suunnitelmia toteuttaen. Leiriltä sai paljon vinkkejä omiin treeneihin, joita silloin toteutin ihan itsenäisesti ilman mitään valmennusapua tai suunniteltua ohjelmaa. Seuraavan kesän kisoissa oli lisäksi taas uusia tuttuja naamoja.

Viime viikonloppuna 7.-9.12. osallistuin Pajulahden leirille jo neljättä kertaa ja meno oli yhtä vauhdikasta kuin aina ennenkin. Nyt siihen osasin jo etukäteen varautuakin. Tällä kertaa lähdin matkaan ihan itsekseni luottaen siihen, että hyvää seuraa löytyy kyllä muista osallistujista, vaikken heitä ennalta tuntisikaan.

Perjantai

Leirin treenit käynnistyivät perjantaina iltapäivällä juoksuharjoituksella ulkona. Saavuin Pajulahteen hieman viimetipassa enkä siinä kiireessä tarkistanut, missä juoksun lähtöpaikka oli. Hetken juoksentelin sitten itsekseni ennen kuin löysin porukan ja pääsin mukaan varsinaisiin tekniikkaharjoituksiin. Tekniikan lisäksi juostiin muutama mäkiveto ja noin tunnin lenkin jälkeen lähdettiin päivälliselle.

Pienen tauon jälkeen päästiin seuraavaksi uimaan. Uintitreeneissä porukka jaettiin aina kahteen eri tasoryhmään. Tässä harjoituksessa keskityttiin uintitekniikan hiomiseen, mm. hyvään vartalon kiertoon ja lopuksi uitiin muutamia reippaita satasia. Uinnin jälkeen oli vielä iltajumppaa, jossa pyrittiin aktivoimaan lapoja ja keskivartaloa. Jumpan jälkeen oli aika lähteä iltapalalle ja nukkumaan, sillä lauantaina oli edessä pitkä treenipäivä.


Lauantai

Lauantai aamu alkoi klo 7.15 kevyellä vajaan puolen tunnin  juoksuherättelyllä  jalkapallokentällä.  Aamupalan jälkeen oli vuorossa ensin reilun tunnin pituinen uintiaiheinen luento ja sitten puolentoistatunnin aamupäiväuinti. Uintiharjoitus sisälsi taas monipuolisia tekniikkaharjoituksia ja kokeiltiin siinä jossain vaiheessa myös vähän, miten perhosuinti sujuu triathlonisteilta. Pääasiassa pyrittiin edelleen hyvään vartalon kiertoon ja hyvin rullaavaan vapariin. Sain palautetta mm. siitä, että pitää muistaa viedä veto hyvin loppuun asti. Loppupuolella oli taas reippaita 150 m ja 100 m vetoja. Uinnin jälkeen päästiin lounaalle ja hieman hengähtämään huoneeseen.

Iltapäivän ohjelmassa oli pitkä yhdistelmäharjoitus Pajulahtihallissa. Paikalla piti olla hyvissä ajoin (eli ei se lepotauko kovin pitkäksi ehtinyt kuitenkaan venyä), koska oli viriteltävä valmiiksi pyörä trainerin päälle. Aika moni oli jättänyt oman pyörän kotiin ja tyytyi polkemaan spinningpyörillä. Minä tykkään kuitenkin ajaa omalla pyörällä varsinkin pidemmät treenit, koska onhan siinä omassa satulassa vain paljon miellyttävämpi istua kuin spinningpyörän päällä. Harjoitus oli kestoltaan noin kaksi tuntia ja siihen sisältyi kolme kertaa pyörää ja kolme kertaa juoksua nopeilla vaihdoilla. Alkuun oli puolisen tuntia kevyttä pyöräilyä sisältäen yhden jalan pyörityksiä ja vaihtelevaa kadenssia. Juoksut tehtiin pitkälti vk-alueella verryttelyt pois lukien. Pyöräilyvaihdoissakin teho nousi pikkuhiljaa harjoituksen edetessä, joten ihan tehokas kokonaisuus tästä muodostui. Onneksi yhdistelmän jälkeen olikin taas aika mennä syömään.

Päivällisen ja pienen tauon jälkeen oli iltauinnin aika. Uinnissa jatkettiin tekniikkaharjoituksia ja uitiin lisäksi reippaita 50 m vetoja, vähän taas laitettiin perhosta vaparin sekaan. Selkäuintiakin käytettiin välillä hyvän kierron hakemiseen. Tällä kertaa uinnin jälkeen ehti käydä jopa pikaisesti saunassa ennen iltajumppaa. Tunnin jumppa sisälsi kaikkea mielenkiintoista, kuten kärrynpyöriä, kääpiökävelyä ja liskokävelyä sekä kuminauhajumppaa hartioille. Sitten vielä iltapalalle ja nukkumaan. Siinä se oli, kuuden tunnin treenipäivä kasassa.


Sunnuntai

Aamulla kello herätti klo 7, jotta ehdittiin altaan reunalle verryttelemään 7.40. Pienen jumpan jälkeen sukellus altaaseen vielä kerran. Aamu-uinnilla harjoiteltiin mm. kellumista ja sukeltamista. Opin jotain uuttakin eli sukeltamaan 25 m pelkillä vaparin potkuilla altaan pohjaa pitkin. Ei muuten onnistunut ensimmäisellä kerralla, vaan pulpahdin pintaan ihan väkisin  kolme kertaa ennen kuin pääsin toiseen päätyyn asti. Sitten katsoin muilta mallia ja tajusin muuttaa vartalon asentoa ja seuraava yritys onnistuikin hienosti. (Paitsi että happi tuntui loppuvan 20 metrin kohdalla ja luovutin.) Vihdoin aamupalalle!

Aamupalan jälkeen ehti juuri kerätä kaikki kamat kasaan ja luovuttaa huoneen ennen sauvakävelyä. Sauvakävelylenkki tehtiin Pajulahden 5,5 km kuntoradalla lisättynä muutamalla ylimääräisellä nousulla jyrkimmässä kohdassa. Se oli varsin hyvä lämmittely ennen leirin viimeistä treeniä, joka oli pyörä (n. 1h) +juoksu (n. 20 min) hallissa. Tämä treeni tehtiin jo melko kevyesti, ainoastaan joitakin ylinopeita poljinkierroksia kokeiltiin lyhyitä pätkiä pyörällä ja muutama satasen rento veto juoksua oli mukana. Leiri päättyi vielä yhteiseen lounaaseen.

Viikonloppuleiri antaa aina kivasti lisäpotkua omiin treeneihin näin keskellä talvea, kun kisakausi tuntuu vielä kaukaiselta.